Taas koittaa kitupiikkien juhla

Perinteinen suomalaisjuhla unohtui halloweenin varjoon.

Ontoksi koverretusta nauriista saa komean lyhdyn kekrin viettoon. Parhaiten lyhdyksi soveltuvat isokokoiset rehunauriit eli turnipsit.

30.10. 2:00 | Päivitetty 30.10. 13:42

On jälleen se juhlava hetki vuodesta, kun pukeudutaan noita-asuun, kierrellään keppostellen ovelta ovelle, mässäillään herkkuja ja poltetaan kynttilöitä kummituslyhdyissä.

On siis aika viettää kekriä.

Kekri on perinteinen suomalainen sadonkorjuujuhla vähintäänkin yli tuhannen vuoden takaa. Sen tavat muistuttavat toista – nykyisin paremmin tunnettua – juhlaa, halloweenia.

Halloweenin tunnuspiirre ovat kurpitsalyhdyt. Kurpitsa koverretaan tyhjäksi, kuoreen puhkaistaan silmänreiät, ja sisälle asetetaan kynttilä. Saadaan aavemainen lyhty.

Kekriä juhliessa oli tapana tehdä lyhty nauriista. Nauris on mainio juures, jonka nykymaine ei vastaa sitä merkittävää asemaa, joka sillä oli suomalaisessa elämässä vuosisatoja. Naurislyhty antoi valoa kitsaasti. Sitä kutsuttiin osuvasti kitupiikiksi.

Jos perinteet olisivat säilyneet, marketeissa ei nyt myytäisi halloween-krääsää. Sen sijaan tarjolla olisi muhkeita rehunauriita kitupiikkien tekoon.

Kekri oli hedelmällisyyden, viljelyksen ja karjanhoidon jumala. Juhlana kekri tunnettiin myös muuan muassa nimillä kööri ja köyri. Juhlaa vietettiin, kun oli saatu syyskauden työt päätökseen. Sato oli korjattu, karja viety suojaan ja oluet pantu. Sitten bileet!

Kekrin juhliminen ajoittui syyskuun lopun ja marraskuun alun välille. Se oli maatalousyhteiskunnassa vuoden tärkein juhla. Kekriä pidettiin myös vuodenvaihteena. Kristinuskon leviäminen Suomeen toi kekriin uusia piirteitä 1000-luvun aikana. Kekriin sekoittui vainajien muistelua, ja sitä alettiin viettää pyhäinpäivän yhteydessä.

Osassa Suomea kekri oli joulua ja pääsiäistä tärkeämpi juhla vielä 1900-luvun alussa.

Sadonkorjuujuhlia on vietetty tietenkin eri puolilla maailmaa. Kelttien juhla oli nimeltään samhain. Myös keltit käyttivät lyhtyihin nauriita.

Irlantilaiset siirtolaiset veivät samhain-juhlan mukanaan Pohjois-Amerikkaan. Siellä lyhtyjä alettiin tehdä kurpitsoista. Myös Pohjois-Amerikassa juhla yhdistyi vainajien ja marttyyrien muisteluun. All Hallows’ Eve, eli kaikkien pyhien aatto, vakiintui myöhemmin muotoon Halloween.

Suomessa kekrin vietto hiipui, kun ihmisiä muutti maalta kaupunkeihin. Yhä harvemmilla oli satoa korjattavaksi. 1900-luvulla joulun suosio lisääntyi. Joulua korostettiin kansakoulussa ja mediassa. Kekri unohtui.

Sitten iski Hollywood. Yhdysvaltalaisten elokuvien ja tv-sarjojen myötä Suomeenkin rantautui halloweenin vietto.

Perinnejuhla siis teki reissun Atlantin toiselle puolen ja tuli takaisin uudelleen brändättynä.

Kekriä tässä tarvittaisiin! Se olisi juuri sopiva juhla tähän nostalgiankaipuiseen aikaan, jossa tuntuu, että ennen oli paremmin tai ei ainakaan niin vinksallaan kuin nyt. Sitä paitsi kekri oli rehti työnjuhla, palkkio uurastuksesta, eikä mitään tyhjästä elämöintiä, kuten nykyinen kaupallinen halloween. Kekri oli myös kansaa yhdistävä juhla, sitä viettivät isännät ja torpparit yhdessä.

Kekriä on yritetty elvyttää. 1940-luvun lopulla maalaisliitto yritti herättää sen poliittisena juhlana. Yritys ei selvinnyt nykyaikaan.

Nyt kekriperinnettä pitää yllä Talonpoikaiskulttuurisäätiö. Se tarjoaa verkkosivuillaan vinkkejä muun muassa kekriruokien tekoon.

Halloween on maanantaina 31.10. Moni toki juhlii sitä jo nyt viikonloppuna.

Jos haluaa mieluummin viettää kekriä, se on helppoa. Monet kekriin liittyneet tavat ovat siirtyneet muihin juhliin, joten tavat ovat meillä jo hallussa. Kekrinä kuuluu muun muassa paistaa lammasta, antaa lahjoja, valaa tinaa, polttaa kokkoa ja saunoa. Tapana on myös vetää kännit.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Sunnuntai