Marco Tardelli (vas.) huusi riemusta tehtyään Italian toisen maalin Länsi-Saksaa vastaan MM-loppuottelussa vuonna 1982.

Rakas, menit pilalle

Huippujalkapallo ryvettyi globalisaation, korruption ja ökyilyn myllyssä. Enää ei tee edes mieli katsoa, kirjoittaa toimittaja Sami Sillanpää.


20.11. 2:00 | Päivitetty 21.11. 11:37

Muistan elävästi yksityiskohtia vuoden 1982 jalkapallon maailmanmestaruuskisoista.

Brasilian Ederin huikea kierteinen vapaapotku Argentiinaa vastaan. Saksan maalivahdin Toni Schumacherin ylimielinen ilme, kun hän oli telonut ranskalaispelaajan. Italian Marco Tardellin hurmioitunut tuuletus maalin jälkeen loppuottelussa.

Olin kisojen aikaan lapsi. En ollut paikalla enkä edes nähnyt yhtään ottelua televisiosta.

Muistikuvani ovat MM-kisojen jälkeen lähetetystä koosteohjelmasta, jotka katsoin VHS-videolta uudestaan niin monta kertaa, että tunnistan brittiselostajan äänen yhä.

Myöhemmin MM-turnauksesta tuli joka neljäs vuosi koittava juhlahetki. Niin tärkeä, että hahmotan MM-kisojen rytmin perusteella oman elämäni vaiheita.

Vuoden 1986 Meksikon kisoja katsoin isän kanssa perheen lomamatkalla Mallorcalla. 1990 Italian kisat olivat rippileirikesänä. 1994 Yhdysvaltain kisojen aikaan olin armeijassa. 1998 Ranskan kisojen alla olin päässyt ensimmäiseen pidempään työsuhteeseen.

Tällainen on ihan normaalia meille jalkapallofaneille.

Nyt MM-kisat pidetään Qatarissa. Ensimmäinen ottelu on tänään sunnuntaina. Qataria moititaan surkeista ihmisoikeuksista. Jotkut boikotoivat siksi kisoja.

En ole tehnyt sellaista päätöstä. Ei oikeastaan ole tarvinnut, sillä minusta tuntuu, että Qatarin kisat ovat vain huipentuma pitkälle kehitykselle, jossa huippujalkapallo on mennyt pilalle.

Olen suhtautunut jalkapalloon rakkaudella. Nyt suhteeseen on hiipinyt intohimon vastakohta, välinpitämättömyys. Enää ei edes huvita katsoa.

Runsaan 30 viime vuoden aikana maailmaa on muokannut kiihtyvä globalisaatio. Ihmiset, tavarat ja raha liikkuvat kiihtyvästi yli rajojen. Yrityksille on tullut pelikentäksi koko maailma.

Tuloksena on ollut huimaa talouskasvua ja elintason nousua. ”Maailman tehtaaksi” muuttuneessa Kiinassa yli 800 miljoonaa ihmistä on noussut köyhyydestä.

Jalkapallossakin globalisoituminen tarkoitti rahan ja työvoiman uudenlaista liikettä. Rajoitusten karsiminen avasi yhä useammille pelaajille eri puolilta maailmaa pääsyn Euroopan parhaisiin sarjoihin. Näiden sarjojen otteluita alettiin lähettää televisiossa maailmanlaajuisesti. Televisio- ja mainossopimusten arvo paisui. Rahaa tulvi.

Muutoksen ilmentymä on vuonna 1992 perustettu Englannin valioliiga. Tunkkaisesta brittijalkapallosta tuli kansainvälisen hittituote.

Globalisaation nurjia puolia on, että rahat kasaantuvat harvoille. Yksittäisillä yrityksillä ja niiden omistajilla on enemmän varallisuutta kuin monilla valtioilla.

Moni ökyrikas halusi oman jalkapalloseuran. Globaalissa maailmassa se oli mahdollista hankkia lähes mistä vain. Vuonna 2003 venäläinen oligarkki Roman Abramovitš osti lontoolaisen suurseuran Chelsean.

Bisnesslangilla se oli disruptio. Siis käänne, joka pani pelikentän uusiksi.

Chelsealla oli rahaa ostaa ja palkata parhaat pelaajat. Se toi menestystä. Mutta kilpailu vääristyi. Muiden seurojen piti ansaita rahansa omalla toiminnallaan. Chelsealle rahaa virtasi ulkoa, Abramovitšin hämäräperäisestä omaisuudesta, jonka juuret olivat Putinin Venäjän korruptiossa ja lonkerot veroparatiiseissa pitkin maailmaa.

Ei kovin reilua peliä.

Nyt pelattavia MM-kisoja varten rakennettu Lusail-stadion seisoo Qatarin aavikolla.

Fanius on henkilökohtainen tunneside. Kun oma suosikkiseura voittaa, fanit sanovat, että me voitimme.

Sillä on väliä, mitä me edustamme.

Viime vuosina jalkapallofani toisensa jälkeen on saanut huomata, että oma seura edustaa asioita, joissa ei itse haluaisi olla osallisena.

Persianlahdella sijaitseva Arabiemiraatit on maa, jossa asuu noin kymmenen miljoonaa asukasta. Heistä vain miljoona on valtion kansalaisia. Suuri enemmistö on siirtotyöläisiä, joita kohdellaan lähes kuin orjia. Sananvapautta ei ole, naisia sorretaan. Rahat tulevat öljystä.

Samantapainen yhteiskuntarakenne on lähimaissa: Qatarissa ja Saudi-Arabiassa.

Nämä Persianlahden maat ovat vieneet pisimmälle kehityksen, jossa jalkapalloa käytetään valtion imagon kiillottamiseen.

Manchester Cityn omistaja on sheikki Mansour, joka on Arabiemiraattien varapääministeri ja sen pääkaupungin Abu Dhabin hallitsijasuvun jäsen. Öljyrahat ovat edesauttaneet Cityn menestystä. Samalla sen pelaajia on valjastettu pr-matkoille ja mainoksiin Abu Dhabin puolesta.

Meitä rahoitetaan likaisella rahalla.

Qatar taas omistaa Ranskan suurseuran Paris Saint-Germainin, maailman ökyimmän seuran. Sijoitusyhtiön kautta omistaja on itse Qatarin emiiri Tamim bin Hamad al-Thani. PSG:n avulla Qatar on saanut pr-käyttöönsä maailman seuratuimpia pelaajia, kuten Lionel Messin, Neymarin, Kylian Mbappén. Kun Messi kehuu Qataria somessa, 373 miljoonaa ihmistä seuraa.

Saudi-Arabia hankki oman seuran vasta viime vuonna. Se omistaa investointiyhtiönsä kautta Pohjois-Englannin Newcastlen.

Raha vaikuttaa toki jalkapallossa muutenkin kuin omistusten kautta.

Lontoolaisseura Arsenalin stadionin nimi on Emirates, siis Arabiemiraattien lentoyhtiö. Seuran sponsoreihin kuuluu myös Ruandan valtio, sitä mainostetaan pelipaidassakin. Ruanda on itäafrikkalainen diktatuuri.

Olen Arsenalin kannattaja, ollut teini-ikäisestä asti.

Meitä rahoitetaan likaisella rahalla.

Sellainen sotkee rakkautta.

Mikä tahansa asia, joka liikuttaa massoja, on poliittista. Jalkapallokin siis on.

Ainakin siinä mielessä, että jalkapalloa voidaan käyttää politiikan välineenä. Toisin päin vaikutus ei oikein toimi. Jalkapallo ei muuta yhteiskuntia. Eikä maailmaa.

Jotain vaikutusta sillä kuitenkin voi olla.

Jalkapallon MM-kisat nostavat kulloisenkin isäntämaan maailman valokeilaan.

Kun Argentiina isännöi kisoja vuonna 1978, maata hallitsi sotilasjuntta. Pelaajia majoitettiin Buenos Airesissa ESMA-laivastokoulussa. Kisojen aikaan koulun alueella toimi kidutuskeskus, jossa piinattiin demokratia-aktivisteja.

Argentiina toivoi maahan tulleiden toimittajien keskittyvän jalkapallojuhlan raportoimiseen. Toisin kävi. Juntan uhrit ja toisinajattelijat saivat maailmalla enemmän huomiota kuin koskaan aiemmin. Kansainvälinen paine kasvoi.

Ehkä sillä oli vaikutusta sotilasvallan päättymiseen viisi vuotta myöhemmin.

Toisenlainen esimerkki on Venäjä. Se isännöi edellisiä maailmanmestaruuskisoja, vuonna 2018. Putinin rikokset sekä koti- että ulkomailla olivat hyvin tiedossa. Kisoissa Putin sai juhlahetkensä. Sen jälkeen hän jatkoi pahempana kuin koskaan.

Venäjän presidentti Vladimir Putin (oik.) osallistui MM-pokaalin jakoon vuoden 2018 finaalissa, joka pelattiin Moskovassa.

Qatar sai nyt pidettävät kisat korruption avulla. Sen Qatar itse kiistää, mutta korruptiosta on kertynyt jo paljon näyttöä muun muassa oikeudenkäynneissä, joita on käyty kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan edustajia vastaan.

Kisaisännästä päätti Fifan 22-henkinen johtoryhmä, jonka jäsenille kelpasi raha ja luksuskohtelu eri puolilla maailmaa.

Luontaisia vetovoimatekijöitä pienellä Qatarilla ei kisaisännäksi ollutkaan. Ei mainittavaa jalkapallokulttuuria, ei stadioneita, ei urheilijoille sopivaa ilmastoa. Eikä oikeusvaltiota tai vapaata mediaa.

Qatariin katseet nyt kuitenkin suunnataan.

Kansainvälinen paine on johtanut joihinkin parannuksiin. Esimerkiksi orjamaista työlakia muutettiin jo ennen kisoja. Mutta muutoksen vaikutus oli lievä: katastrofaalisesta surkeaan. MM-otteluita pelataan stadioneilla, joiden rakentamisessa on kuollut joukoittain siirtotyöläisiä.

Jalkapallo on parhaimmillaan silloin, kun sitä pelaa itse. Toisten pelaamisen katsominen ei ole yhtä hauskaa. Mutta kivaa viihdettä kuitenkin.

Jotkut katsovat otteluita puolueettomasti, ihastellen vain itse peliä, pelaajien suorituksia ja taktiikkaa. Kuulun niihin, jotka haluavat aina olla jommankumman joukkueen puolella.

Jalkapalloon kuuluu vahva pohjamoraali.

MM-kisoissa olen usein kannattanut Ghanaa, Senegalia tai jonkin muun Afrikan maan joukkuetta ihan vain siksi, että altavastaajan menestys on aina hauska yllätys.

Hollannille olen hurrannut pitkään siksi, että joukkue yleensä pyrkii pelaamaan hienoa hyökkäävää futista. Mieleen on jäänyt Marco van Bastenin tai Dennis Bergkampin upeita maaleja.

MM-loppuottelu vuonna 2010 oli kuitenkin hämmentävä kokemus. Hollanti pelasi rumasti, jopa väkivaltaisesti. Tuntui, että Hollanti petti periaatteensa.

Lopulta olin ihan tyytyväinen, että hauskaa tiki–taka-syöttöpeliä pelannut Espanja voitti. Voittomaalin teki Andrés Iniesta, nerokas pelaaja ja täydellinen herrasmies. Se tuntui oikealta.

Jalkapalloon kuuluu vahva pohjamoraali.

On paheksuttavaa voittaa rumalla pelillä. Tai keskittymällä vain puolustamiseen. Otteluiden jälkeen puhutaan siitä, oliko voitto ansaittu.

Juuri siitä kumpuaa myös se laajempi paheksunta, jota me fanit tunnemme nyt huippujalkapallon ilmiöistä. Öljyrahojen tai korruption avulla voittaminen ei ole ansaittua. Diktatuurien maineenkiillotus tuntuu väärinpeluulta. Pelaajien ökyilyä ei ole kaunista katsoa.

Herrasmiespelaaja Andrés Iniesta teki Espanjan voittomaalin Hollantia vastaan vuoden 2010 MM-loppuottelussa.

Jalkapallofanina joutuu pohtimaan, miten suhtautua tähän kaikkeen.

Minulle tilanne on eräänlainen parisuhdekriisi.

On totta, ettei jalkapallon katsominen huvita niin kuin ennen. Samaan aikaan on myönnettävä, että kyllä se silti edelleen vetää puoleensa.

Suhdekriiseissä neuvotaan sanoittamaan tunteita ja ilmaisemaan toiveita.

Tunne on ikävä. Toiveita on monta:

Tämän pitää olla viimeinen kerta, kun Fifa antaa MM-turnauksen autoritäärisen valtion järjestettäväksi. Seurojen rahoitusta koskevia sääntöjä pitää viimein alkaa noudattaa. Hyväksyttävään omistajuuteen täytyy vetää tiukemmat kriteerit.

Rakas, jos lupaat oikeasti muuttua, haluan vielä yrittää.

Oikaisu 20.11.2022 kello 11.00: Vapaapotkun Argentiinaa vastaan laukoi Brasilian Eder, ei Zico, kuten jutussa aiemmin virheellisesti kerrottiin. Oikaisu 21.11.2022 kello 11.37: Laivastokoulun lyhenne on ESMA, eikä EMSA. Kidutuskeskus koulun alueella toimi vielä MM-kisojen aikaan, eikä vain niitä ennen, kuten jutussa aiemmin luki.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Sunnuntai