Ajatus kirkastuu, kun kotona on lämpöä vain 15 astetta

Marraskuisessa Britanniassa kuuluu osata jutustella asunnon boilerista eli kuumavesivaraajasta. Jos se menee rikki, on kotona edessä monta jääkylmää päivää, kirjoittaa HS:n Annamari Sipilä hanskat käsissään.

13.11. 2:00 | Päivitetty 13.11. 8:34

Myönnän itse ensimmäisenä, että kerskailijana ja rehvastelijana ansaitsin tuntuvan rangaistuksen. Mahtailtuani iät ja ajat sillä, kuinka täällä Britanniassa on pakko tarjeta talvisin paljon matalammilla sisälämpötiloilla kuin Suomessa, sain mitä ansaitsinkin: hyisen marraskuunalun ilman lämmitystä ja kuumaa vettä.

Britanniassa kuuluu osata jutustella säästä. Talvisaikaan vähintään yhtä tärkeä small talk -aihe on kodin boileri ja sen kunto. Boileri ei ole hutiloiden tavattua siipikarjaa, vaan kuumavesisäiliö eli kuumavesivaraaja.

Yli 20 miljoonan brittikodin lämmitys nojaa yhä boileriin. Jos boileri menee rikki, ollaan pulassa eli kylmässä talossa.

Olen ottanut ikäväksi tavakseni pöyhkeillä sillä, kuinka Britannian huonosti eristetyissä taloissa on pakko pärjätä talvisin alle parinkymmenen asteen sisälämpötilalla. Olen paheksunut suomalaista ylilämmitystä ja puolipukeista sohvalla loikoilua. Olen luennoinut tutuille Suomessa kerrospukeutumisen iloista ja kehottanut lopettamaan valituksen energian kovista hinnoista.

Olen paasannut, kuinka yli 20 asteen sisälämpötila on luonteen ja kehon heikkoutta, johon meillä ei ole varaa.

Kun boileri menee rikki, ei kylmässä istuminen olekaan enää oma valinta. Mahtailun halu laskee samassa suhteessa kuin lämpömittarin lukema. Äkkiä makuuhuoneessa onkin enää vain 15 astetta. Ilman ilmastonmuutosta olisi todennäköisesti vieläkin vähemmän, mutta siitä ei sovi nyt iloita.

Britannian mahtavin henkilö on boilerinkorjaaja.

Kylmä koti kirkastaa tietysti ajatuksia. Löytyy niin sanotusti fokus. Ainoa ajatus on, että miten pysyy lämpimänä. Pitäisikö lähteä kylmästä talosta puistoon jumppaamaan? Ei houkuta, jos on pimeä ja sataa.

Virka-aikana voi sentään mennä pankkiin tai virastoon jonottamaan. Jos pitää pysyä kotona, perinteinen keino on ryhtyä silitystalkoisiin. Silittämiseen tarvittaisiin kuitenkin puhtaita vaatteita. Mutta jos boileri on rikki, ei pyykkiä voi pestä, sillä eihän se kylmässä talossa kuivu. Kokoontukaamme siis koko perheen voimin leivänpaahtimen ääreen lämmittelemään.

Britannian mahtavin henkilö ei ole kuningas tai pääministeri tai mediaparoni. Mahtavin henkilö on boilerinkorjaaja. Marraskuussa alkaa boilerinkorjaajien valtasesonki.

Tuttujen kanssa supistaan, että mistä sitä saisi nopeasti hyvän ja huokean boilerimiehen (en ole vielä tavannut yhtään boilerinaista, mutta elintason kohottamisesta kiinnostuneena harkitsen vakavasti sellaiseksi ryhtymistä).

Kun boilerinkorjaaja viimein saapuu, kuuluu häntä ensin hyvitellä teellä ja kotitekoisella kakulla. Sen jälkeen boilerimies kurkistaa boilerikaappiin. Sen jälkeen hän vetää päänsä kaapista ulos. Ilme ei lupaa hyvää.

Suutaan maiskauttaen boilerimies ilmoittaa, että tälläpä ei enää selvitä. Pitää hankkia uusi boileri. Ja lasku on sitten neljä tonnia.

Brittihallituksen (tai ainakin edellistä edeltävän hallituksen, herra yksin tietää mitä uusin juonii) suunnitelma oli, että 2025 lähtien uusiin taloihin ei saa enää rakentaa kaasu- ja öljykäyttöisiä boilereita. On pakko löytää ympäristöystävällisempiä lämmityskeinoja.

Vanhoihin taloihin asennetaan kuitenkin yhä uusia kaasuboilereita, ja energiatehokkuudesta saa maksaa. Boilerinvaihdon hintahaitari lisukkeineen on karkeasti laskien 1 000–7 000 puntaa.

Olen tottunut olemaan sisällä hanskat kädessä ja pipo päässä. Isoäidin perintöturkki on yhtä rakas kuin mummon muisto. Vilakassa talossa istuminen ei ole hauskaa, mutta se opettaa nöyryyttä. Pöyhkeys karisee, kun on kylmä. Suosittelen lämpimästi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Sunnuntai