Miten sivistynyt ihminen tervehtii vuonna 2023?

Tällä palstalla Sisko etsii vastauksia lukijoiden kysymyksiin, jotka koskevat tapakulttuuria, etiikkaa ja muita elämän pulmatilanteita. Onko sinulla kysymys mielessä? Lähetä se Siskolle: hs.sisko@hs.fi.

13.11. 2:00 | Päivitetty 13.11. 8:27

Viimeksi oli puhetta kuningatarpuoliso-tittelistä. Joonas Vakkilainen kirjoitaa:

”Brittiläisen aristokratian titteli-intoilijana haluaisin tarkentaa paria kohtaa. Hallitsevan ja kuningatarpuolison titteli on täsmälleen sama: Her Majesty the Queen. Kuningatarpuoliso (Queen Consort) on vain täsmennys. Koska Elisabet oli the Queen 70 vuotta, Camillasta käytetään virallisissakin lähteissä nimikettä HM the Queen Consort, joskaan se ei ole oikeaoppinen titteli ja on oletettavaa, että consort-osa pudotetaan myöhemmin pois. (Sana queen periytyy historiallisesti vaimoa tarkoittavasta sanasta, ja sillä viitattiin alkujaan nimenomaan kuninkaan vaimoon.)”

”Mitä tulee prinsessoihin, niin prinssien kanssa naimisiin menevät naiset tulevat tietyssä mielessä prinsessoiksi mutta eivät kuten syntyperäiset prinsessat. Esimerkiksi Prince Michael of Kentin kanssa naimisissa oleva Marie Christine tunnetaan tittelillä Princess Michael of Kent. Näin ollen sekä Camilla että Diana olivat virallisesti Princess Charles. Diana ei ollut missään vaiheessa Princess Diana, vaikka näin häntä julkisuudessa kutsuttiinkin. Hän oli Princess of Wales miehensä ylimmän arvonimen mukaan. (Suomeksi Prince of Walesin tulisi oikeammin olla Walesin ruhtinas.)”

”Camillan käyttämä Cornwallin herttuatar periytyy sekin yhdestä Charlesin silloisesta tittelistä. Prinsessapuolisojen tittelien statuksesta käytiin kiivasta kirjeenvaihtoa 1900-luvun alussa, kun prinssit alkoivat mennä naimisiin ei-kuninkaallisten kanssa. Hovin asiantuntijat tulivat siihen tulokseen, että prinssin kanssa naimisiin menevä nainen saa prinsessan statuksen, joka tiukimman tulkinnan mukaan on eri asia kuin tulla varsinaisesti prinsessaksi.”

”Prinssi Philipistä tuli varsinaisesti prinssi vasta 1957, kun Elisabet II antoi hänelle tuon arvon. Yrjö VI antoi Philipille kuninkaallisen korkeuden ja herttuan arvon, mutta tarkoituksella jätti tekemättä hänestä prinssin, jotta hän ei menisi asteikossa yli silloisesta prinsessa Elizabethista. (Skotlannin historiasta tunnetaan muuten myös kuningatar Marian kuningaspuoliso Henry Stuart, mutta säännöt olivat silloin erilaiset.)”

Syksyllä uutisoitiin, että kättely on tehnyt paluun. Havaintojeni mukaan ihan näin ei kuitenkaan ole. Muodollisissa tilanteissa ihmiset tuntuvat nykyään empivän, miten toimia. Miten sivistynyt ihminen tervehtii vuonna 2023?

– Saara

Vuonna 2020 julistettiin useassa mediassa, että pandemia tappoi kättelyn. Ei mennyt kauan, kun se jo palasi.

Eikä ihme: kättely on selvinnyt paljon pahemmastakin, kestänyt rutot ja kolerat. Esimerkit maailmalta kertovat, että ison terveyskriisin jälkeen tapa tokenee usein muutamassa kuukaudessa.

Nyt tapakulttuurissa vallitsee kuitenkin kaaos. Viime viikolla ojensin käteni tuttavalle, joka vastasi fist bumpilla, nyrkkitervehdyksellä. Samassa tilaisuudessa todistin, miten eräs ihminen vastasi kättely-yritykseen laittamalla kädet selän taakse.

Kuinka siis toimia? Ensisijainen sääntö on aina, että ihmistä ei kosketa väkisin. Kättely ei ole pakollista, ja sen voi aina korvata vaikka kohteliaalla kumarruksella.

Aina voi kysyä: ”Kättelemmekö nykyään?”

Voi myös vastata: ”Kiitos, minä en kättele.”

Oman epävarmuuden ja kömpelyyden esiintuominen uudessa tilanteessa on sallittua, jopa suositeltavaa. Se on eräänlainen henkinen kädenojennus.

Miksi Punaisen Ristin itämaista versiota kutsutaan Punaiseksi Puolikuuksi, vaikka kyse on kuun sirpistä eli sirppikuusta?

– Tapsa

Suomi ei ole puolikuunsa kanssa yksin. Ruotsiksi Punainen Puolikuu on Röda Halvmånen, italiaksi Mezzaluna Rossa, saksaksi Roter Halbmond ja niin edelleen.

Miksi puolikuu, muttei sirppi? Selvittelin asiaa Suomen Punaisesta Rististä, ja aivan täyttä varmuutta en saanut. Selityksiä voi kuitenkin etsiä niiltä ajoilta, kun tuota sirppimuotoista tunnusta alettiin käyttää.

Puolikuu – siis sirppi – tuli ristin rinnalle alun perin epävirallisesti, kun Venäjä ja Turkki kävivät sotaa 1870-luvulla. Turkki ilmoitti silloin, ettei se käytä punaisen ristin muotoista suojamerkkiä, koska katsoi sen loukkaavan muslimisotilaita. Tuo sirppikuun muotoinen tunnus virallistettiinkin tunnustetuksi asevoimien lääkintähuollon suojamerkiksi yhdessä vuoden 1929 Geneven sopimuksessa.

Kun sopimusta on laadittu, siinä on täytynyt puhua sitten nimestäkin, ja ranskan kielellä, Sveitsissä kun oltiin. Suomi ratifioi sopimuksen hieman myöhemmin, vuonna 1936. Suomen Punaisen Ristin viestintäjohtaja Ilpo Kiiskinen arveli, että suomen kielessä nimi puolikuu on päätynyt viralliseen käyttöön samassa yhteydessä, kun koko kyseistä valtiosopimusta on ratifiointiprosessin yhteydessä käännetty ranskan kielestä suomen kielelle. Ranskaksi Punainen Puolikuu on Croissant-Rouge. Sanakirjan mukaan se voi tarkoittaa sekä puolikuuta että kuunsirppiä.

Ristin ja puolikuun lisäksi on vielä kolmaskin suojamerkki, punainen kristalli.

”Sitä voidaan käyttää tilanteissa ja maissa, joissa kahden muun tunnuksen käyttö olisi ongelmallista uskontoon tai politiikkaan liittyvien mielikuvien vuoksi”, Kiiskinen kertoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Sunnuntai