Muistan hyvin ensireaktioni Lucian päivänä, kun puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) kertoi jäävänsä alkuvuonna kahdeksi kuukaudeksi isyysvapaalle (HS, STT 13.12.).
Pään sisällä alkoi villi ajatuslaukka: ”En ymmärrä, miksi Kaikkonen jää isyysvapaalle juuri nyt, kun hän voisi jäädä vasta vaalien jälkeen. Meillä on Nato-prosessikin kesken, ja Kaikkosella on siitä kaikki tieto! Miten meidän nyt käy? Hukka perii, jos ei karhu!”