Kaupan liitto lobbaa ankarasti apteekkialan sääntelyn purkamista. Se haluaisi muun muassa itsehoitolääkkeitä ruokakauppojen hyllyille. Kuvan lääkepakkaukset eivät ole aitoja. KUVANKÄSITTELY: MIIKA HOLOPAINEN / HS

Murtuuko apteekkien monopoli?

Ruotsissa itsehoitolääkkeitä on saanut ruokakaupoista kohta jo 15 vuoden ajan. Sääntelyn purkaminen on pidentänyt apteekkien aukioloaikoja ja halventanut lääkkeiden hintoja. Tapahtuuko Suomessa pian jotain samankaltaista?


15.1. 2:00 | Päivitetty 15.1. 11:50

On minulla mielipidekin, mutta nämä ovat faktoja, Björn Falkenhall sanoo esityksensä aluksi. On siis syytä valpastua.

Faktojen mainitseminen tarkoittaa nimittäin yleensä sitä, että lobbari on pääsemässä lobbauksessaan täyteen vauhtiin. Lobbarit rakastavat faktoja, sillä niiden avulla voi vakuuttavasti perustella asiaa kuin asiaa.

Faktat pitävät todennäköisesti paikkansa, sillä lobbarilla ei ole varaa jäädä kiinni tarkoituksellisesta väärän tiedon välittämisestä. Hyvä lobbari osaa kuitenkin valita faktat siten, että ne sopivat halutun agendan edistämiseen.

Björn Falkenhall on Ruotsin apteekkiliiton (Svensk Apoteksförening) pääekonomisti, joka on luvannut esitellä Ruotsin apteekkiuudistusta ja sen vaikutuksia. Niitä tässä ollaan kuuntelemassa liiton toimitiloissa Tukholman keskustassa.

Falkenhallilla ei varmastikaan ole tässä tilanteessa sen kummempaa agendaa tai syytä valikoida faktoja. Hänellä ei sinänsä ole edes mitään erityistä syytä yrittää lobata minua.

Olen kuitenkin varmuuden vuoksi varuillani, sillä neuvotteluhuoneen pöydän päässä istuu Kaupan liiton lobbari Pia Pohja.

Eduskuntavaalit ovat ovella, ja niiden jälkeen kirjoitetaan uuden hallituksen ohjelmaa. Siinä tehdään isoja linjauksia, joilla voi olla huomattavaa taloudellista merkitystä eri toimijoille. Yksi näistä linjauksista voi olla Suomen apteekkijärjestelmän sääntelyn purkaminen.

Innokkaimmin sääntelyn purkamista ajaa Kaupan liitto.

Kaupan liiton lobbari Pia Pohja.

Kaupan liitto palkkasi viime keväänä Pia Pohjan lobbaamaan apteekkiasiaa. Pohja on kokenut lobbari, joka ennen Kaupan liittoa on työskennellyt muun muassa Elintarviketeollisuusliiton ja Terveyspalvelualan liiton toimitusjohtajana sekä valtiosihteerinä sosiaali- ja terveysministeriössä. Puoluetaustaltaan hän on kokoomuslainen.

Joulukuussa Pia Pohja kutsui minut Tukholmaan tutustumaan Ruotsin apteekkijärjestelmään. Ja kun on lobbarin kanssa reissussa, on syytä olla jatkuvasti varuillaan.

HS maksoi käytäntönsä mukaan matkakustannukset itse.

Vielä 15 vuotta sitten Ruotsissa apteekkitoiminta oli valtion täysin omistama monopoli.

Fredrik Reinfeldtin porvarihallitus myi vuonna 2009 yli puolet valtionyhtiö Apotek AB:n apteekeista yksityiseen omistukseen. Samalla se purki laajasti apteekkialan sääntelyä.

Päätökset mahdollistivat apteekkiketjujen syntymisen, lääkkeiden laajamittaisen nettikaupan sekä ilman reseptiä myytävien itsehoitolääkkeiden myynnin kaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla.

Muutos oli valtava. Ruotsi siirtyi yhdessä rysäyksessä Euroopan tiukimmin säännellystä apteekkijärjestelmästä yhdeksi liberaaleimmista. Mutta mitä siitä seurasi?

Ongelmia, on vastaus, jos asiaa kysyy Suomen apteekkariliiton lobbareilta. Apteekkariliitto on ahkerasti muistutellut, että Ruotsin uudistus ei saavuttanut tavoitteitaan. Esimerkkinä mainitaan usein se, että lääkkeiden saatavuus on Ruotsissa heikentynyt. Asiakas ei siis välttämättä saa apteekin tiskiltä saman tien haluamaansa lääkettä.

Reseptivapaiden itsehoitolääkkeiden hinnat ovat Ruotsissa laskeneet noin kymmenen prosenttia.

Monopoliaikaan verrattuna monen ruotsalaisapteekin varasto on nykyään suppeampi. Jos asiakkaan haluamaa lääkettä ei ole varastossa, laki velvoittaa apteekin kuitenkin toimittamaan sen 24 tunnin kuluessa.

Ruotsin apteekkiliiton pääekonomisti Björn Falkenhallin mukaan tilanne ei saatavuuden osalta kuitenkaan ole erityisen huono. Hän esittelee Ruotsin hammashuolto- ja lääkekorvausviraston (TLV) tilastoa, jonka mukaan lääkkeiden saatavuus tiskiltä on nykyisin kutakuinkin samalla tasolla kuin ennen uudistusta.

Moni muu asia on hänen mukaansa nykyään paljon aiempaa paremmalla tolalla.

Falkenhall näyttää käppyröitä, joiden mukaan uudistuksen jälkeen Ruotsissa apteekkien määrä on lisääntynyt, aukioloajat pidentyneet, asiakastyytyväisyys on korkealla tasolla ja nettikaupan osuus on noussut noin viidennekseen koko apteekkimyynnin arvosta.

Reseptivapaiden itsehoitolääkkeiden hinnat ovat Ruotsissa laskeneet noin kymmenen prosenttia.

No, tässä on niitä faktoja. Mutta mikä on Falkenhallin mielipide Ruotsin apteekkiuudistuksesta?

Falkenhall selvästi yllättyy kysymyksestä – ehkä koska vastaus on hänestä itsestäänselvä. Uudistus on hänen mielestään erinomainen.

Falkenhall korostaa, että hän ei kehu uudistusta vain virkansa puolesta.

Hän kertoo, että on aiemmin työskennellyt Ruotsin kilpailuvirastossa ja uskoo vahvasti niin sanottuun pro market -ajatteluun eli markkinamyönteisyyteen.

“Kilpailu on hyvästä”, hän sanoo.

Pääekonomisti Falkenhallin puheita kuunnellessa ei arvaisi, että Ruotsin apteekkiliitto ja Suomen apteekkariliitto ovat sisarjärjestöjä. Niin erilainen järjestöjen lähestymistapa on.

Falkenhall puhuu pro market -ajattelusta samaan tapaan kuin vaikkapa Mikko Kiesiläinen tai Antero Vartia, jotka olivat takavuosina Suomen apteekkariliiton arkkivihollisia.

Kiesiläinen on vihreä ekonomisti, joka työskentelee nykyisin Helsingin pormestarin Juhana Vartiaisen esikunnassa. Aiemmin Kiesiläinen oli markkinaliberaalin ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja. Vartia on entinen vihreiden kansanedustaja, joka työskentelee perustamassaan hiiliidioksidipäästöjä kompensoivassa Compensate-säätiössä.

Viime vaalikaudella Kiesiläinen ja Vartia aloittivat apteekkikapinan, jossa vaadittiin apteekkien lupa- ja hintajärjestelmän muuttamista.

Suomessa viranomainen myöntää apteekkiluvan tarveharkinnan perusteella ennalta määritellyille alueille. Ennalta on siis päätetty, että kunnassa tai kunnan jossain osassa on vain yksi apteekki.

Lupajärjestelmä pitää huolen siitä, että kilpailua apteekkien välillä ei liiemmin ole, koska apteekit sijaitsevat omilla reviireillään etäällä toisistaan.

Kiesiläisen ja Vartian mukaan apteekkilupa on apteekkarille ”lupa painaa rahaa”. Laskun tästä maksavat heidän mukaansa sairaat ihmiset ylihintaisina lääkkeinä. Sekä myös laajemmin kaikki veronmaksajat, koska valtio maksaa Kela-korvauksen kautta yli puolet kaikista lääkemenoista.

Kaksikon apteekkikapina huipentui vuonna 2016 Suomi-Areenassa pidettyyn paneeliin, jossa Vartia otti yhteen Apteekkariliiton edustajan kanssa. Paneelista nousi pienoinen kohu, sillä Apteekkariliiton edustaja oli varustautunut paneeliin sateenvarjolla ja vessapaperirullalla. Rekvisiittaa hän perusteli sillä, että Antero Vartian suusta “lentää kakkaa”.

Apteekkariliiton argumentaatio on toki yleensä tätä hienostuneempaa. Mutta siitä huolimatta järjestö tuntuu olevan jatkuvasti tiukassa siilipuolustuksessa kaikkia uudistuksia vastaan.

Proviisorivaatimus on peruja kaukaa historiasta.

Tehokkaasti se on myös onnistunut torppaamaan alan sääntelyn vapauttamista. Vaikka monenlaisia muutoksia on vuosien varrella tehty, Suomen apteekkijärjestelmän peruslähtökohdat ovat aika lailla samat kuin sata vuotta sitten.

Esimerkkinä vaikkapa se, että Suomessa apteekin voi omistaa ainoastaan laillistettu proviisori. Proviisori on farmasian alan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ammattihenkilö.

Proviisorivaatimus on peruja kaukaa historiasta, jolloin lääkkeet isolta osin valmistettiin apteekissa. Apteekkari sekoitti viranomaisten hyväksymän lääkevalmistusohjekirjan mukaan erilaisia mikstuuroja ja tinktuuroja rohdoksista, yrteistä ja muista aineosista.

Oli siis hyvinkin ymmärrettävää, että apteekin omistajalta edellytettiin mahdollisimman suurta oppineisuutta.

Nykyisin lääkkeiden valmistus on lähes kokonaan hävinnyt apteekeista. Kaupungistumisen myötä harva apteekkari myöskään enää henkilökohtaisesti tuntee asiakkaitaan.

Mutta edelleen apteekin omistajan pitää olla proviisori. Tämä on kilpailua rajoittava tekijä, totesi Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) vuonna 2020 julkaisemassaan apteekkimarkkinaa koskevassa raportissa.

Lääketurvallisuus on äärimmäisen tärkeää, mutta siitä voisi varmasti huolehtia muutenkin kuin proviisoriomistuksen kautta. Voitaisiinhan apteekkiluvan edellytyksenä pitää esimerkiksi sitä, että omistajien tulisi palkata apteekkiin vastuullinen proviisori vastaamaan lääketurvallisuudesta.

Apteekkialan sääntelyä alettiin purkaa Ruotsissa vuonna 2009. Ilman reseptiä saatavia itsehoitolääkkeitä voi nykyään myydä kaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla.

Ruotsin apteekkiliitto ja Suomen apteekkariliitto ovat asioista siis eri mieltä. Ero näkyy jo järjestöjen nimistä. Karrikoiden voi sanoa, että ruotsalainen etujärjestö ajaa apteekkien eli toimialan asiaa, suomalainen taas omistajien eli apteekkareiden etua.

Apteekkareilla onkin paljon saavutettuja etuja puolustettavanaan.

Lääkelain mukaan apteekkilupa on henkilökohtainen, joten apteekkarit ovat yksityisiä elinkeinonharjoittajia. Apteekin liikevoitto on apteekkarin tuloa, josta hän maksaa progressiivisen ansiotuloveron.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston raportissa lasketaan, että vuonna 2018 Suomessa keskimääräinen apteekkarikohtainen liikevoitto oli 252 000 euroa. Yhden apteekkarin laskennallinen keskimääräinen bruttotulo oli siis noin 20 000 euroa kuukaudessa.

Apteekkarit tienaavat keskimäärin siis paljon enemmän kuin lääkärit, insinöörit tai vaikkapa pääministeri.

Tämän lisäksi monella apteekkarilla on erillinen osakeyhtiö, jonka lukuun myydään apteekin tiloissa kosmetiikkaa, hammastahnaa ja muita tuotteita, jotka eivät ole lääkkeitä ja terveydenhoitotuotteita. Siitä kertyy monelle apteekkarille merkittävä lisätulo.

Apteekkariliitto julkisti viime viikolla hallitusohjelmatavoitteensa, joiden keskeiset vaatimukset koskivat apteekkien maankattavan lähipalveluverkoston turvaamista sekä apteekkien hyödyntämistä terveydenhuollon kehittämisessä.

Ennen kaikkea Apteekkariliitto siis toivoo, että nykyjärjestelmää ei sörkittäisi.

Varoittavaksi esimerkiksi sääntelyn purkamisesta se nostaa Norjan ja Ruotsin kokemukset.

“Niissä apteekkialalle on syntynyt käytännössä oligopoli, jossa apteekkien omistajina toimivat lääketukut käyttävät todellista valtaa”, Apteekkariliiton ohjelmassa kirjoitetaan.

Oligopoli tarkoittaa epätäydellistä kilpailua, jossa markkinoilla on vain muutama tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Oligopolille on ominaista vähäinen kilpailu ja epäluonnollisen korkeat tai matalat hinnat.

Sinänsä on ironista, että kilpailua kaikin keinoin karttava Apteekkariliitto varoittaa Ruotsin epätäydellisestä kilpailusta.

Huoli lääketukkujen roolista on kuitenkin perusteltu.

Ruotsissa kaksi suurinta apteekkiketjua ovat valtion omistama Apoteket AB ja Ica-kauppaketjun Apotek Hjärtat.

Viime vuonna kolmanneksi ja neljänneksi suurimmat apteekkiketjut Kronans Apotek ja Apoteksgruppen ilmoittivat yhdistyvänsä. Yhteenliittymästä tulee apteekkien määrällä mitaten Ruotsin suurin ketju, jonka omistajina ovat suomalainen lääketukkuliike Oriola ja Liettuassa pääkonttoriaan pitävä Euroapotheca.

Euroapothekalla on lääketukkuyhtiöitä Baltian maissa, Ruotsissa ja Puolassa.

Lisäksi Ruotsista löytyy pienehkö Doz Apotek -ketju.

Norjan kolme suurinta apteekkiketjua toimivat lääketukkuina.

Jos tukku omistaa vähittäiskauppiaan, kyse on niin sanotusta vertikaalisesta integraatiosta. Ongelmana siinä on se, että lääkeyritysten ja tukkujen väliset yksinoikeussopimukset saattavat synnyttää kilpailun ja kuluttajien kannalta epäedullisia kannustimia osapuolille.

Apteekkimarkkinan avaaminen ei tarkoita, että lääketukkurit vääjäämättä tulisivat Suomessa apteekkien omistajiksi. Sen voi halutessaan estää lailla. Esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto suosittelee raportissaan, että jos omistussäännöksiä avataan, lääketukkuja ei päästettäisi apteekkien omistajiksi.

Ruotsissa omistus on kielletty vain lääkäreiltä ja lääkeyhtiöiltä, ei tukkuliikkeiltä.

Suomen apteekkariliitto puhuu Ruotsin apteekkiuudistuksen epäkohdista huvittavan innokkaasti. Tuntuu, että jopa innokkaammin kuin ruotsalaiset itse.

Ruotsalaiset asiantuntijat myöntävät, että apteekkiuudistuksessa on matkan varrella ollut erinäisiä ongelmia. Ruotsissa jouduttiin muun muassa palauttamaan parasetamolin myynti apteekkeihin, kun myrkytystapaukset lisääntyivät merkittävästi. Ja viime aikoina on nähty myös joitain apteekkien konkursseja.

Ruotsissa nämä eivät ole mikään erityinen keskustelunaihe. Maltillisen kokoomuksen kansanedustaja Johan Hultberg kertoo, että apteekkiasiat eivät ole Ruotsissa tällä hetkellä ylipäätään erityisesti politiikan agendalla. Uudistus on tehty ja sillä hyvä.

Keskustelua on viime aikoina käyty Hultbergin mukaan lähinnä siitä, voitaisiinko apteekkeja hyödyntää tiiviimmin osana terveydenhoitojärjestelmää esimerkiksi rokotus- tai näytteidenottopaikkana.

Suomen apteekkariliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Touko Aalto ei allekirjoita väitettä, että liitto puhuisi yli-innokkaasti Ruotsista.

“Seuraamme pohjoismaista ja kansainvälistä kehitystä apteekkialalla, emme yksin Ruotsia”, Aalto vastaa.

Mutta palataan superlobbari Pia Pohjaan. Hän työskentelee Kaupan liitossa määräaikaisessa projektissa, jonka keskeinen tavoite on saada seuraavaan hallitusohjelmaan kirjaus itsehoitolääkkeiden saamisesta markettien hyllylle.

Kyse on tietysti rahasta.

Myydäänhän itsehoitolääkkeitä Suomessa vuosittain noin 360 miljoonalla eurolla. Se on iso raha, josta kauppa mieluusti ottaisi siivun itselleen.

Tarkkaan ottaen Kaupan liitto ei aja kaikkia itsehoitolääkkeitä myymälöihin. Sen hallitusohjelmatavoitteiden mukaan lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea voisi määritellä ne itsehoitolääkkeet, joita voisi myydä muualla kuin apteekeissa.

Kaupan liitto perustelee vaatimuksiaan sillä, että Suomessa on lääkkeissä kansainvälisesti vertailtuna alhaisimmasta päästä olevat tukkuhinnat, mutta kalleimmasta päästä olevat kuluttajahinnat.

Kilpailun myötä hinnat todennäköisesti laskisivat. Niin Ruotsissakin kävi itsehoitolääkkeiden osalta.

Lisäksi Kaupan liitto haluaisi mahdollistaa nykyistä paremmin verkkoapteekkien toiminnan. Lain mukaan lääkkeiden verkkokaupan pitää Suomessa tapahtua kivijalka-apteekin tiloista, mikä johtaa siihen, että laajamittaisen verkkoliiketoiminnan logistiikkaa on käytännössä mahdotonta toteuttaa järkevästi.

Ruotsissa on useampikin vain verkossa toimiva apteekki, mikä parantaa lääkkeiden saatavuutta.

Ruotsissa jouduttiin palauttamaan parasetamolin myynti apteekkeihin, kun myrkytystapaukset lisääntyivät merkittävästi. Kuva on vuodelta 2009.

Yksi lobbauksen ominaispiirre on se, että tehdään mielipidekyselyitä, joiden kysymyksenasettelu tuo toivotun tuloksen. Syyskuussa Apteekkariliitto julkaisi kyselyn, jonka mukaan 86 prosenttia suomalaisista piti tärkeänä, että apteekin omistaa proviisori.

Kaupan liitto puolestaan teki kesällä kyselyn, jossa 70 prosenttia suomalaisista arvioi arkensa helpottuvan, jos lääkkeitä voisi hankkia kaupan hyllyltä.

Apteekkariliiton lokakuisessa kyselyssä 95 prosenttia suomalaisista oli erittäin tai melko tyytyväinen apteekkien toimintaan.

Minäkin olen.

Apteekkitoimintaa on pakko säännellä, sillä kyse on ihmisten terveydestä.

Suomalaiset apteekit toimivat hyvin osana Suomen terveydenhuoltojärjestelmää. Apteekeilla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia suomalaisten lääkehuollon palveluista omilla sijaintialueillaan. Suomessa onkin edelleen enemmän apteekkeja asukasta kohden kuin Ruotsissa, vaikka niiden määrä on siellä uudistuksen jälkeen kasvanut 52 prosentilla.

Apteekkien tehtäviin kuuluu myös lääkeneuvonta. Jos se on laadukasta, kuten Suomessa on, sen arvioidaan tuovan satojen miljoonien eurojen säästöt muualle terveydenhuoltojärjestelmään.

Apteekkitoimintaa on pakko säännellä, sillä kyse on ihmisten terveydestä. Sääntelyn tarkoitus on taata lääkkeitä tarvitseville lääkkeiden oikea-aikainen ja turvallinen käyttö mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Kysymys kuuluukin, yhdistääkö Suomen nykyjärjestelmä lääketurvallisuuden ja kustannustehokkuuden parhaalla mahdollisella tavalla.

Ei välttämättä.

Tämä on myös kilpailu- ja kuluttajaviraston raportin keskeinen pointti. Se arvioi, että apteekkimarkkina olisi mahdollista järjestää nykyistä pienemmin kustannuksin.

Virastolla onkin pitkä lista ehdotuksia apteekkimarkkinan uudistamiseksi. Sen mukaan pitäisi alentaa lääketaksaa ja muuttaa apteekkiveron määräytymistä. Apteekkilupien tarveharkinnasta tulisi siirtyä vähimmäiskriteereiden tarkistamiseen. Tällöin kaikki kriteerit täyttävät voisivat vapaasti perustaa apteekin.

Myös apteekkien sijainti- ja määräsääntelystä pitäisi luopua. KKV sallisi verkkoapteekit ilman kivijalkasidosta ja luopuisi vaatimuksesta proviisoriomistukseen.

Hintakilpailua se lisäisi asentamalla itsehoitolääkkeille hintakaton, jonka puitteissa apteekit voisivat kilpailla keskenään alentamalla omia katteitaan. Lisäksi se vapauttaisi osan itsehoitolääkkeistä myytäväksi muualla kuin apteekeissa.

Terveydenhuollon ja liiketoiminnan risteymässä toimiva apteekkitalous on monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Järjestelmästä löytyy lääketaksaa ja apteekkiveroa, viitehintajärjestelmää, erillisyhtiöitä, hintasääntelyä, myyntipaikkojen sääntelyä, omistusrajoituksia ja ties mitä. Jos yhtä palasta liikuttaa, sillä saattaa olla kokonaisuuteen arvaamattomia vaikutuksia.

Todellinen oligopolihan Suomessa on jo entuudestaan päivittäistavarakaupassa. Jos laki sen sallisi, todennäköisesti Kesko ja S-ryhmä perustaisivat omat apteekkiketjunsa, joiden asema ja hinnoitteluvoima olisi vahva. Tämä ei välttämättä olisi kilpailun kannalta hyvä asia.

Poliitikoilla onkin pähkäilemistä, mitä apteekkijärjestelmälle kannattaisi tehdä.

Hyvä lähtökohta voisi joka tapauksessa olla kuluttajan etu.

Ruotsin apteekkiliiton pääekonomistin Björn Falkenhallin mainostama pro market -ajattelu ei ole perinteisesti ollut Suomessa poliitikkojen keskuudessa kovin yleistä.

Vaikka esimerkiksi kokoomuslaiset mieluusti puhuvat markkinatalouden ihanuudesta, käytännössä usein kyse on ollut niin sanotusta pro business -ajattelusta. Siinä vapaan kilpailun sijaan pyritään ohjaamaan elinkeinoelämälle erilaisia julkisen vallan tukia ja verohelpotuksia.

Aikoinaan vihreiden puheenjohtajana toimiessaan Touko Aallosta syntyi mielikuva markkinatalouden ja kilpailun kannattajana. Nykyään hän kuitenkin työskentelee suljettua järjestelmää puolustavassa Apteekkariliitossa.

Mitä sinulle oikein on tapahtunut?

“Ei mitään”, Touko Aalto vastaa. Hän kertoo olleensa samaa mieltä apteekkialan sääntelystä jo vuonna 2018 ollessaan vihreiden johdossa. Sittemmin Apteekkariliiton lobbarina näkemys on kuulemma vain vahvistunut.

Aallon mukaan apteekit pitää nähdä osana terveydenhuoltoa, jossa ne hoitavat julkista palvelutehtävää.

“Lääkkeiden kaltaista terapiahyödykettä ei voi verrata kulutushyödykkeisiin. Apteekkitoiminnassa täydellisen kilpailun malli ei toimi, vaan ohjausta tarvitaan, jotta terveydenhuollon tavoitteet varmistetaan. Ei ole tarkoituksenmukaista myydä yhtään enempää lääkkeitä – vaan pikemminkin vähemmän”, Aalto sanoo.

Aallon mukaan apteekkien tehtävä on varmistaa lääkkeiden oikea käyttö, lääkehoitojen toteutuminen ja potilasturvallisuus sekä kaikin keinoin vähentää lääkehaittoja ja niistä koituvia kustannuksia. Tämän tehtävän merkitys vain kasvaa, kun väestö ikääntyy ja syö entistä enemmän lääkkeitä.

“Sitä paitsi kansanterveys on keskeinen osa kansantaloutta”, hän sanoo.

Aallon mukaan hänen pro market -ajatteluunsa ei myöskään kuulu se, että markkinat keskittyvät ja isot syövät pienet.

Mutta miten apteekkisääntelylle käy vaalien jälkeen? HS yritti hahmottaa asiaa kysymällä eduskuntapuolueiden kantoja.

Myönteisimmin sääntelyn purkamiseen suhtautuu kokoomus, joka vastauksensa johdannossa julistautuu pro market -ajattelun airueeksi.

”Kokoomus kannattaa yleisesti elinkeinotoiminnassa pro market -linjaa, jossa keskeisiä periaatteita ovat avoin ja reilu kilpailu sekä helppo markkinoille pääsy. Puolue katsoo, että tehokkaammin toimiva eli kilpailullisempi markkina koituu hyödyksi sekä kuluttajille että julkiselle taloudelle”, kokoomuksen puoluetoimistolla tehdyssä vastauksessa kirjoitetaan.

Kokoomus olisi valmis luopumaan apteekkien määrän ja sijainnin sääntelystä sekä sallimaan reseptivapaiden lääkkeiden myymisen kaupoissa.

Proviisoriomistukseen kokoomuksella ei ole tiukkaa kantaa. Myöskään verkkoapteekkien irrottamiseen kivijalka-apteekeista kokoomuksella ei ole yksiselitteistä kyllä/ei-näkemystä, mutta se kertoo suhtautuvansa asiaan avoimesti.

Muista puolueista myötämielisimpiä apteekkialan sääntelyn purkamiseen ovat vihreät, Sdp, keskusta ja Liike Nyt. Kielteisimmin sääntelyn purkamiseen suhtautuvat vasemmistoliitto, Rkp ja kristillisdemokraatit.

HS esitti samoja apteekkeja koskevia kysymyksiä puolueille myös neljä vuotta sitten ennen edellisiä eduskuntavaaleja. Tällä kertaa uutena kysymyksenä on suhtautuminen verkkoapteekkien sallimiseen ilman kivijalkakytköstä. Selkeän kyllä-vastauksen siihen antaa ainoastaan Sdp.

Kokoomus, keskusta ja Liike Nyt vastaavat verkkokauppakysymykseen siten, että sen voi tulkita ehkä-vastaukseksi.

Erona neljän vuoden takaiseen kyselyyn on se, että vihreät olisi valmis tuomaan reseptivapaat lääkkeet kauppoihin, jos lääkeneuvonnan toimivuudesta ja lääketurvallisuudesta pidetään huolta. Neljä vuotta sitten vihreät vastusti tätä.

Kiinnostavinta kyselyssä on kuitenkin perussuomalaisten suhtautuminen. Onhan puolue tällä hetkellä kannatuskyselyissä kakkosena ja saattaa hyvinkin olla seuraavassa hallituksessa.

Neljä vuotta sitten perussuomalaiset suhtautui selkeän kielteisesti apteekkisääntelyn purkamiseen. Perussuomalaisten suhtautuminen on edelleen varauksellista – mutta ei mitenkään kategorisesti.

“Maailma muuttuu vauhdilla, ja apteekkisääntelyäkin pitää pystyä tarkastelemaan ajassa ja asiakkaiden muuttuvien tarpeiden lähtökohdista”, perussuomalaisten vastauksessa todetaan.

Puolueen mukaan esimerkiksi apteekkien määrän ja sijainnin sääntelystä ei voi luopua ilman perusteellista selvitystä. Ja selvityksenkin jälkeen muutos pitäisi tehdä kokeillen tai porrastetusti. Proviisoriomistuksen suhteen puolue toteaa, että se on valmis selvittämään mahdollisuutta, jossa apteekkarit voisivat yhtiöittää toimintansa.

Perussuomalaisten kannat voinee siis tulkita varauksellisiksi ehkä-vastauksiksi.

Reseptivapaita itsehoitolääkkeitä perussuomalaiset ei kuitenkaan toisi kauppoihin. Yhdeksi perusteluksi puolue mainitsee – kuinka ollakaan – Ruotsin.

“Naapurimaista on saatu esimerkkejä siitä, että myynnin rajoitusten poisto on tuonut eteen vakavia ongelmia.”

Vastauksista voi päätellä, että seuraava hallitus saattaa hyvinkin tehdä apteekkisääntelylle jotain. Järjestelmän täysi vapauttaminen Ruotsin malliin näyttää tässä vaiheessa kuitenkin aika epätodennäköiseltä.

Kaupan liiton lobbarilla Pia Pohjalla on projektissaan vielä tekemistä.

Oikaisu 15. tammikuuta kello 11.50: Kirjoituksen taulukossa luki aiemmin virheellisesti, että perussuomalaisten kanta itsehoitolääkkeiden tuomiseen ruokakauppoihin on ”ehkä”. Kanta on ”ei”.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai