Käsi ylös virheen merkiksi

Poliitikon uralla selviytymisessä olennaisinta ei ole oikeassa oleminen, vaan notkea mukautuminen muuttuvaan todellisuuteen.

15.1. 2:00 | Päivitetty 15.1. 7:02

Vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen julistin, että keskusta ei varmasti mene hallitukseen.

Joulukuussa 2022 sanoin, että esitän karaokessa Suomi kuntoon -rallatuksen, jos entistäkin syvempään kannatusalhoon pudonnut keskusta menee seuraavaan hallitukseen.

Olen jo varovaisesti selannut karaokelistoja siinä toivossa, että vanhaa vaalilaulua ei löydy niiden valikoimasta.

Saatan nimittäin olla taas väärässä. Ennustaminen on riskialtista puuhaa.

Viime aikoina poliittisessa keskustelussa on etsitty oikeassa olijoita etenkin energia-alalta.

Sähkökriisin keskellä vihreiden vanha ydinvoimavastustus näyttää monen mielestä typerältä, samoin perussuomalaisten vanhat tuulivoimapuheet räjähtelevine lepakoineen.

Kun todellisuus muuttuu, yleisesti hyväksytyt totuudet muuttuvat.

Mistä kaikesta muusta suomalaiset poliitikot ovat olleet ”väärässä” ja ”oikeassa”?

Kirjaan sanat lainausmerkkeihin, koska monessa kysymyksessä ei aikojenkaan päästä voida varmuudella osoittaa, kuka oli oikeassa. Todellisuus ja sen tulkinnat voivat muuttua moneen kertaan.

Kun pyysin Twitterissä poliitikkoja kertomaan virheistään, paikalle ilmaantui muutama rohkea. Moni heistä on ehdolla tulevissa vaaleissa. Täkynä annoin myös mahdollisuuden kertoa oikeassa olemisistaan.

Sini Korpinen (kok) kertoi olleensa väärässä taksiuudistuksen hyödyistä. Puoluetoveri Tere Sammallahti myönsi olleensa kauan sitten väärässä vastustaessaan homoseksuaalien adoptio-oikeutta. Kolmas kokoomuslainen, Matias Pajula, kertoi ymmärtäneensä vasta myöhemmin subjektiivisen päivähoito-oikeuden edut lapselle.

Vasemmistoliiton Veronika Honkasalo ilmoitti, ettei enää kannata seksin oston kriminalisointia eikä kategorista kotihoidontuen leikkaamista.

Tamperelainen Jaakko Stenhäll (vihr) kertoi uskoneensa 15 vuotta sitten, että energiaintensiiviseen teolliseen toimintaan ei Suomessa kannata juuri investoida. ”Boy was I wrong!”

Yksi poliitikko, vihreiden Oras Tynkkynen, kertoi virheistään puhelimitse. Nuoruuden EU-vastaisuus ja myöhempi epäily aurinkovoiman mahdollisuuksia kohtaan, hän listaa.

Lähihistoriasta on vaikeaa löytää hetkeä, jossa väärässä olijoita olisi paljastunut yhtä paljon ja yhtä korkeista asemista kuin keväällä 2022.

Oltiin väärässä kaasuputkesta, Natosta, Putinista – ylipäätään Venäjästä ja sen aikeista. Oikeastaan koko suomalaisen ulkopolitiikan pohjasta.

Ihmiset mieluummin korjaavat omia näkemyksiään kuin vaihtavat protestiksi puoluetta.

Voiko äänestäjä antaa poliitikolle anteeksi näin suuren virheen? Nähdäänkö vaaleissa äänestäjien kosto?

Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass ei yllytyksestäni huolimatta hairahdu ennustamaan, mutta muistuttaa, että äänestäjillä on erilaisia lähtökohtia harkinnassaan. Voi katsoa peräpeiliin tai tulevaisuuteen. Toisaalta voi rangaista väärässä olijaa tai palkita oikeassa olijan.

”Vaaleissa ei havaita systemaattista rangaistustapaa”, Wass korostaa.

Ihmiset myös mieluummin korjaavat omia näkemyksiään kuin vaihtavat protestiksi vaikkapa puoluetta.

Tämä nähtiin eläkeputken poistossa, Wass havainnollistaa. Ensin demariäänestäjät olivat kyselyssä sitä vastaan, mutta kun demarivetoinen hallitus vei asiaa eteenpäin, myös kannattajien mieli muuttui.

Naton osalta rankaisuhaluja vähentää, että moni äänestäjä näkee väärässä olijan myös omassa peilissään. On helppo kokea ymmärrystä sellaisia virheitä kohtaan, joihin itsekin on syyllistynyt. Eikä Natosta vielä ole lopullista totuutta. Sotilasliiton ovi on yhä pahasti turkkilaisessa ruosteessa.

Olennaista poliitikon selviytymisen kannalta ei ole oikeassa oleminen, vaan notkea mukautuminen muuttuvaan todellisuuteen.

Takinkääntöjen mestariksi luonnehdittu Urho Kekkonen teki tulevaisuutensa kannalta keskeisen mielenmuutoksen marraskuussa 1942.

Aiemmin jopa suur-Suomi-fantasioita elätellyt Kekkonen oivalsi kaveriporukkansa ryyppyreissulla Rovaniemellä, että Saksa tulee häviämään maailmansodan. Suomi piti saada irti sodasta.

Itänaapurin vihaajasta kuoriutui uuden ulkopoliittisen linjan airut ja Neuvostoliitto-ystävyyden takuumies.

Poliitikon lienee turha liikaa hävetä virhearvioitaan.

”Jos ihminen avoimesti kertoo muuttaneensa kantaa ja perustelee, tuntuu, että suomalaisessa mielenlaadussa sitä arvostetaan”, Oras Tynkkynen pohtii.

Kunhan ei heilu kuin tuuliviiri tai haksahda yhä uudelleen samaan mokaan, hän lisää.

”Ensin [entinen pääministeri] Esko Aho oli venäläisessä Sperbankissa tukemassa Putinin järjestelmää ja sitten siirtyi tekemään samaa Kiinan suuntaan. Ymmärrän, jos tällaiseen puututaan aika voimakkaasti.”

Seurasin tiistaina Sanomatalossa Ilta-Sanomien puheenjohtajatenttiä. Syytökset viuhuivat ilmassa.

Te otitte vielä enemmän velkaa! Me varoitimme energiakriisistä! Minä sanoin silloin! Ette te silloin olleet tätä mieltä!

Vaikka väärässä ja oikeassa olemiset eivät välttämättä ratkaise poliitikon uraa, ne todella ovat politiikan debatin uusiutuvaa polttoainetta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai