Delhiläisin silmin

The Hindustan Times -lehden lifestyle-tuottaja matkusti Helsinkiin ja kertoi sen, mitä me helsinkiläiset emme enää itse näe.

Intialainen toimittaja Jamal Shaikh julkaisi Instagramissa kuvia itsestään Tuomiokirkon edustalla.

15.1. 2:00 | Päivitetty 15.1. 10:11

Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle, sanotaan.

Tai sitten täytyy tulla oikein kaukaa Helsinkiin ja kertoa meille paikallisille, mitä me emme enää näe.

Intialaisen The Hindustan Times -lehden lifestyle-tuottaja Jamal Shaikh ei ole aivan pienen piirin nimi, sillä hänellä näyttää olevan Instagramissa 151 000 seuraajaa. Hän pitää lehdessä Secret Traveller -nimistä matkailusarjaa.

Hän matkusti marraskuussa Helsinkiin, ja kertoi siitä laajalle intialaislukijakunnalleen. The Hindustan Times on Intian toiseksi suurin englanninkielinen päivälehti, ja sen kokonaislukijamääräksi arvioidaan noin 37 miljoonaa.

Eksotiikka on jännittävintä juuri silloin, kun se kohdistuu itselle lähes banaalin arkisiin asioihin. Kuten Rautatieaseman asema-aukiolle, jonka läpi kuljen vähintään kaksi kertaa päivässä viitenä päivänä viikossa.

Shaikh ei suinkaan itseni tavoin kiinnittänyt huomiota aseman edustan sekakäyttäjäryhmiin, feissareihin ja tuomiopäivän julistajiin, vaan siihen, että Helsingin päärautatieasema on ”maailman pisimmän junaradan alkupiste”.

Shaikhin mukaan kyse on 9 200-kilometrisestä reitistä Helsingistä Irkutskiin, mutta kuten moni helsinkiläinen reilaaja tietää, pääseehän sitä rataa aina Vladivostokiin asti.

Helsinkiläisopas esittelee Shaikhille rautatieaseman julkisivun neljä kivistä lyhdynkantajaa – ja näiden neljä eri ilmettä, joihin kuulemma tiivistyvät kaikki mahdolliset ilmeet, joita suomalaisilla on ylipäätään.

Kun delhiläistoimittaja kuulee oppaalta, että lyhdynkantajat puettiin pahimman koronapandemian aikana kasvomaskeihin, hän heltyy kehaisemaan meitä suomalaisia ja paljastaa samalla, mitä meistä hänen piireissään lähtökohtaisesti ajatellaan.

”Suomalaiset ovat hauskoja – eivät suinkaan niitä kylmiä ja ilmeettömiä ihmisiä, joiksi heitä kuvittelemme!”

Jo Finnairin lento Delhistä Helsinkiin oli Shaikhille eksoottinen. Tavallaan.

Hän hämmästyi sitä, että Finnairin koko matkustamohenkilökunta koostui intialaisista, vain ohjaamossa oli suomalaisia. Muiden läntisten lentoyhtiöiden Intian-lennoilla kuulemma vain pari kolme henkilökunnan jäsentä on intialaisia.

Shaikh arvelee, että intialaiset ovat halvempaa työvoimaa ja sen lisäksi he ymmärtävät intialaismatkustajien tapoja aivan erityisellä tavalla. Hänellä on esimerkkikin. Shaikh kertoo Delhi–Helsinki-lennon bisnesluokan intialaisesta miesmatkustajasta, joka soitti videopuhelun tyttärelleen ja kehaisi intialaiselle lentoemännälle, että ”tämä näyttää hyvin kauniilta tyttäreni mielestä”.

Shaikh arvelee, ettei eurooppalainen lentoemäntä ehkä täysin tavoittaisi sitä ”intialaista viattomuutta”, jolla mies kyseisen kohteliaisuuden roiskauttaa.

Helsingissä Senaatintori oli tietenkin pakkokohde. Sen sijaan Shaikhia ei ilmeisesti väkipakolla ajettu Sibelius-monumentille.

Shaikh jakoi Instagramissa ja Facebookissa kuvia, joissa hän patsastelee Tuomiokirkon edustalla. Yhdessä kuvista hän on tsaari Aleksanteri II:n patsaalla, mutta ei mainitse Suomen venäläisestä historiasta sanaakaan, vaan mainostaa t-paitaansa, joka noudattelee Z-sukupolven pukeutumistrendejä.

Sen sijaan yksi Helsingin eksoottinen ylpeyden aihe ei puhutellut. Ei lainkaan. Julkiset saunat olivat delhiläistoimittajan mielestä ”kaikkein yliarvostetuin asia”. Ilmiön outoutta lisäsi se, että niitä on ”joka kadunkulmassa”.

Shaikh ei kertonut, minkä kadunkulman julkisessa saunassa hän vieraili, mutta mainitsi kokeilleensa siellä kuumaa joogaa.

”Ottaen huomioon, että tulen Intiasta, kokemus oli mitätön.”

Voi olettaa hänen viittaavan sekä Intian yli 3 000 vuotta vanhaan joogatraditioon että Delhin sietämättömiin kuumuusaaltoihin kesän hellekausilla.

Vaikka itse sauna oli lattea kokemus, jännittävää oli helsinkiläisen julkisen saunan tarjoama ”sosiaalinen interaktio”. Akateemisella termillä hän tarkoitti tietenkin sitä, että hän sai uunoilla tuntemattomien ihmisten kanssa pakarat ja kassit paljaana.

Yhden asian delhiläistoimittaja oli tosin ymmärtänyt pahasti vääri, siitäkin huolimatta, että se oli kuulemma hänen matkansa kohokohtia.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on toki hieno kohde, mutta ei sitä sentään tunneta ”Helsingin Keskuspuistona”. Pääkaupunkimme ei ole aivan yhtä urbaani kuin hengästyttävä Delhi, jossa asuu metropolialueen määritelmästä riippuen 19–32 miljoonaa ihmistä.

Me helsinkiläiset olemme edelleen metsäläisiä. Urbaanius on vain ohut pintakerros.

Laajimmassa määritelmässä noin tuhannen hehtaarin Keskuspuistomme ulottuu Töölönlahdelta lähes Helsinki-Vantaan lentokentän eteläreunalle.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai