Äänestämmekö henkilöä vai puoluetta?

Tällä palstalla Torsti ja hänen tikkaremminsä vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Eikö vastaus tyydytä? Tai onko oma kysymys mielessä? Lähetä postia Torstille: hs.torsti@hs.fi

15.1. 2:00 | Päivitetty 15.1. 18:09

Terve taas, lukijat, tässä Torsti.

Viime palstalla pohdittiin Afrikan tähden Ocombaa. Nimimerkki Lyydia huomautti, että dholuon kielellä okumba merkitsee perinteistä kilpeä ja pelilaudallahan Ocomban vieressä on sotilaita kilven kanssa. Ehkäpä Mannerla on hakenut inspiraatiota nimelle laudan kuvasta?

Ja sitten uusiin kysymyksiin.

Olen aina ihmetellyt suomalaista vaalijärjestelmää, jossa äänestetään kuulemma ensisijaisesti puoluetta, mutta jos joku eroaa tai erotetaan puolueesta valinnan jälkeen, hän voi jatkaa. Miksi tähän on menty? Äänestänkö sittenkin ensisijaisesti henkilöä?

Aaro Ratilainen

Kysymyksesi koskee kahden lain, vaalilain ja perustuslain leikkauspistettä.

Perustuslaissa todetaan, että kansanedustaja on toimessaan velvollinen noudattamaan perustuslakia eivätkä häntä sido muut määräykset.

Tästä seuraa niin sanottu imperatiivisen mandaatin kielto. Kukaan, ei puolue, ei ammattiyhdistys eivätkä edes äänestäjät voi siis antaa kerran valituksi tulleelle ihmiselle velvoittavia ohjeita tai vaatia häntä eroamaan kansanedustajan tehtävästä.

Jos edustaja ei noudata oman eduskuntaryhmänsä päätöksiä, oikeastaan ankarin rangaistus, minkä ryhmä voi siis antaa, on erottaa hänet ryhmästä.

Entä miksi puolueilla sitten on merkittävä rooli vaalilaissa? Nykyistä suhteellista vaalitapaa on käytetty jo vuodesta 1906. Sen tarkoitus on tehdä vaalista vähemmän kaoottinen antamalla ehdokkaiden järjestyä halutessaan listoiksi. Lisäksi jo alusta alkaen oivallettiin, että poliittisia tavoitteita pystytään paremmin ajamaan, kun edustajat toimivat ryhminä eivätkä yksittäisinä toimijoina. Mikään edellytys tämä ei silti ole: ehdolle saa asettua myös valitsijamiesyhdistyksen turvin yksittäinenkin henkilö.

Torstin mielestä havaitsemasi ristiriita onkin tavallaan näennäinen. Niin vaaleissa kuin eduskunnassakin ehdokas voi halutessaan toimia myös yksin, ilman ryhmän tukea. Yksin on toki vaikea tulla valituksi. Ja vaikka kansanedustajan paikka irtoaisikin, yksin on vaikeaa vaikuttaa päätöksentekoon kovin voimakkaasti.

Sama periaate pätee toki myös kaikissa muissa vaaleilla valituissa elimissä, kuten kunnanvaltuustoissa ja aluevaltuustoissa, sekä laajemmin ajateltuna elämässä yleisemminkin.

Olisiko sähkönkulutuksen vähentämisen kannalta järkevää jäädyttää kylmäkalleja tai muita vastaavia kylmäpakkauksia ulkona ja siirtää ne jääkaappiin ilmaiseksi viilennystehoksi näin talvipakkasilla? Olisiko tämä vain näpertelyä vai varteenotettava sähkönsäästökeino?

Näpertelijä

Tikkaremmin insinöörijäsen jutteli tästä juuri pitkän fysiikan kirjoittaneen jälkikasvunsa kanssa. Tämä piti kysymystäsi hyvänä ja ajankohtaisena. Hän laski, että kahden jäisen 1,5 litran juomapullon lisääminen jääkaappiin voisi tuottaa noin yhden kilowattitunnin energiansäästön viikossa. Tämä tietysti riippuu monesta tekijästä, esimerkiksi jääkaapin iästä.

Tässä on huomioitava myös se, ettei pulloja jäähdyttäessään pidä ovea auki tarpeettoman pitkäkään. Kovemmalla pakkasella säästetty kilowattitunti karkaa helposti ovenraosta harakoille. Jäätyneet pullot aiheuttavat jääkaapissa kosteuden tiivistymistä, mikä kannattaa myös huomioida.

Katsotaanpa vielä, miten muuten saman säästön voisi saada aikaiseksi. Samalla energiamäärällä voit keittää päivittäin muutaman litran vettä tai föönata hiuksia vajaat viisi minuuttia. Torstilla viikossa säästetty energia kuluisi jo saunan lämmittämisen ensi minuuteilla. Kovin varteenotettavasta energiansäästökeinosta ei siis ole kyse, ja saman säästön voi saada aikaiseksi helpommin ja mukavamminkin.

Katselin, ties monennenko kerran, erinomaista seikkailuelokuvaa Apollo 13:a. Lopussa astronautit saapuivat maan ilmakehään paluukapselissaan lämpökilpi edellä huimaa noin 10 kilometrin sekuntivauhtia.

Tällöin tulin ajatelleeksi, kuinka kapseli pysyy oikeassa asennossa, lämpökilpi edellä, eikä lähde holtittomasti pyörimään? Mitään tasapainottavia ohjausraketteja ei enää tässä vaiheessa liene käytettävissä.

Jorma Mikkonen

Apollo-kapseleissa oli pienet ohjausrakettimoottorit, kaksi paria jokaisen pyörimisakselin suuntaisesti. Toiset parit sijaitsivat kapselin yläosassa ja toiset alapuolella. Rakettimoottorien avulla kapselit ohjattiin laskeutumaan ilmakehään tarkalleen oikeassa asennossa.

Kun kapseli on päässyt ilmakehään, sen pitää oikeassa asennossa aerodynamiikka. Kapseli ja lämpökilpi on muotoiltu niin, että ne putoavat lämpökilpi alaspäin.

Loppuvaiheessa kapselin pitää oikeassa asennossa sen laskuvarjo.

Samat periaatteet ohjaavat myös nykyiset paluukapselit turvallisesti maahan.

Torsti Facebookissa: facebook.com/torstintikkaremmi

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai