Tiistaina julkistetuissa Oscar-ehdokkaissa nähtiin valtava yllätys. Parhaan naispääosan ehdokkuuden saaneen brittinäyttelijä Andrea Riseborough’n ympärillä kuhisi viime kuukaudet ennennäkemätön Oscar-kampanja. Juorublogeissa sitä pilkattiin myös ”psykologiseksi operaatioksi”.
Riseborough on 41-vuotias, kyvykkääksi luonnehdittu näyttelijä, joka tunnetaan sivuosistaan elokuvissa Birdman ja Stalinin kuolema.
Muina ehdokkaina parhaaseen naispääosaan ovat Cate Blanchett, Michelle Williams, Michelle Yeoh ja Ana de Armas.
Riseborough näytteli alkoholistiäidin pääosan To Leslie -nimisessä, koronapandemian keskellä 19 päivässä kuvatussa pienen budjetin draamassa. Elokuvaa esitettiin vähän ja harvoissa teattereissa. Lipputuloja se keräsi 27 000 dollarin eli arviolta parin tuhannen katsojan edestä. Yhdysvaltojen ulkopuolella sen on voinut nähdä lähinnä satunnaisilla festivaaleilla.
Vertailun vuoksi: eniten ehdokkuuksia kerännyt scifi-seikkailu Everything Everywhere All at Once on tähän mennessä kerännyt lähes 4 000 kertaa suuremmat lipputulot, noin 104 miljoonaa dollaria.
Mutta tärkeämpää kuin katsojien määrä, on se, että heidän joukossaan on oikeat ihmiset.
Jos tahtoo Oscar-ehdokkaaksi, ei riitä, että tekee hyvän ja menestyneen elokuvan. Pitää myös kampanjoida. Käytännössä se tarkoittaa, että tuotantoyhtiöt, näyttelijät ja ohjaajat lobbaavat elokuviaan Yhdysvaltain elokuva-akatemian raatilaisille, jotka päättävät sekä ehdokkaista että voittajista.
Kampanjointiin kuuluu tyypillisiä keinoja: narratiivien toitottamista haastatteluissa, kissanristiäisiä ja jopa televisio- ja lehtimainoksia. The New Yorker -lehti kirjoitti vuonna 2017, että näihin kampanjoihin budjetoitiin kyseisenä vuonna jopa 15 miljoonaa dollaria.
To Leslien tekijöillä tällaisia rahoja ei ollut. Elokuvan ohjannut Michael Morris ja hänen näyttelijäpuolisonsa Mary McCormick tunsivat kuitenkin vaikka ketä. Sähköpostin lähettäminen ei maksa mitään.
Heidän sähköpostiviestikampanjastaan seurasi lumipalloefekti.
Marraskuussa näyttelijätähdet Charlize Theron, Edward Norton ja Jennifer Aniston pitivät To Lesliestä yksityisnäytännöt.
Kun Riseborough nostettiin marraskuussa ehdokkaaksi indie-elokuvien Spirit Awards -gaalaan, McCormick laittoi päälle isomman vaihteen. Hän ja Riseborough ottivat yhteyden kahteen viestintätoimistoon. Ne taas välittivät sähköpostia eteenpäin entistä suuremmalle näyttelijäjoukolle. Viestissä pyydettiin katsomaan To Leslie ja postaamaan siitä sosiaaliseen mediaan joka päivä tammikuun 17. päivään asti, jolloin ehdokkuusäänestys päättyi.
Los Angeles Times -lehden mukaan elokuva-akatemian näyttelijäosastossa on hieman yli 1 300 äänioikeutettua. Jos jokainen heistä äänestäisi, äänikynnys ehdokkaan läpimenolle olisi noin 200 ääntä. Järjestelmä on sellainen, että pienempikin joukko riittää, jos riittävän moni valitsee saman ehdokkaan ykkössuosikikseen.
Uusia tähtinimiä alkoi liittyä elokuvan hehkuttajiin: Gwyneth Paltrow, Kate Winslet, Helen Hunt, Jane Fonda…
Monet kirjoitukset näyttivät toistensa kopioilta: pieni elokuva, jolla on valtava sydän.
Oscar-ehdokkaana oleva Cate Blanchett voitti tammikuun puolivälissä Critics’ Choice -palkinnon parhaasta naispääosasta elokuvassa Tár. Alkuhämmennyksen jälkeen hänkin nosti puheessaan esiin juuri Riseborough’n hienon, voiton arvoisen roolisuorituksen.
Blanchettin puheen aikaan media oli vasta heräilemässä Riseborough-kampanjan laajuuteen. Sen sijaan Blanchettin puheesta uutiskynnyksen ylitti – Suomea ja Helsingin Sanomia myöten – ihan toinen seikka. Blanchett totesi elokuvagaalojen olevan ”patriarkaalinen pyramidi” ja ”televisioidut ravit”.
”Rakastaisin, että se muuttuisi”, hän sanoi.
Ja niin vain kävi, että puolitoista viikkoa myöhemmin Oscar-ehdokkaana on käytännössä näyttelijöiden itse sinne valitsema elokuva – ja vieläpä Blanchettia vastaan.
Eikä kampanja tietenkään lopu pelkkään ehdokkuuteen. Nyt lobataan voitosta.
Vastaisku on jo vireillä. Perjantai-iltana elokuva-akatemia ilmoitti aloittavansa selvityksen siitä, onko ehdokaskampanjoita käyty asiattomin keinoin.