Vuonna 1991 oikeusministeriössä alkoi suururakka. Koko rikoslaki oli tarkoitus päivittää nykyaikaan.
Nyt lähes kaikki pykälät on uusittu, osa jopa moneen kertaan, mutta yksi asia ei muutu. Rikoslaki alkaa alkuperäisillä, vuonna 1889 säädetyillä sanoilla:
Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armosta vahvistaa seuraavan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan.
Miksi alkua ei ole muutettu?
Selitys löytyy tavasta, jolla uudistus toteutettiin.
Massiivinen uudistus tehtiin pala kerrallaan. Vanhat luvut kumottiin ja niiden sisältö kirjoitettiin kokonaan uusiksi. Jotkin luvuista olivat niin vanhentuneita, että ne poistettiin kokonaan.
Lopuksi kaikki palaset oli tarkoitus hölskytellä paikoilleen niin, että luvut etenisivät loogisessa järjestyksessä ja kokonaan kumotut luvut olisi poistettu välistä – samoin kuin alun viittaus Aleksanteri III:een.
Tätä ei kuitenkaan ole tehty, eikä sitä myöskään ole asialistalla, kertoo ylijohtaja Ville Hinkkanen oikeusministeriöstä. Lain sisältö on nyt ajan tasalla, joten vakiintuneen rakenteen muuttaminen saattaisi jopa vaikeuttaa juristien työtä.
Laki on kestänyt sisällissodan ja pari maailmansotaa. Se kertoo maan vakaudesta ja laillisuusperiaatteen kunnioittamisesta, Hinkkanen sanoo.
”Lainsäädännöllistä kulttuuriperintöä on osin syytä vaaliakin. Johtolauseella ei ole oikeudellista merkitystä, vaan sillä on säätämistaustaa kuvaavaa historiallista merkitystä.”
Rikoslaki ei ole edes ainoa laki, jossa yhä näkyy vuosisatoja vanha tausta. Oikeudenkäymiskaari on vuodelta 1734. Sen alussa ei sentään ole viittausta kuningas Fredrik I:een.
Voimassa olevassa rikoslaissa on joitain historiallisia jäänteitä, joita ei käytännössä enää sovelleta. Yksi on sukuoikeuksia koskeva 18. luku. Periaatteessa on edelleen rangaistavaa huijata toinen avioliittoon valehtelemalla nimensä tai säätynsä.
Jos joku sanoo nimensä tahi säätynsä muuksi, kuin se on, ja jos toinen siten aviosopimukseen petetään; taikka jos joku toisen viettelee aviosopimukseen siten, että salaa laillisen avioliitonesteen taikka seikan, joka voi saattaa avioliiton purkautumaan; rangaistakoon vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi taikka sakolla.
”Kokonaan kumottu on myös kaksintaistelua koskeva luku 23.
Laissa on muutama musta aukko, kokonaan kumottu luku. Siinä ei esimerkiksi ole enää ollenkaan lukua 19, joka koski aviorikoksia. Ensimmäinen pykälä kuului aikoinaan näin:
Jos nainut mies tekee huorin naimattoman naisen kanssa, taikka naitu nainen naimattoman miehen kanssa; rangaistakoon naimisessa oleva vankeudella enintään kuudeksi kuukaudeksi taikka vähintään sadan markan sakolla, ja naimaton vähintään viidenkymmenen markan sakolla.
Säännöstä ei pidä sekoittaa salavuoteuteen, siis naimattomien keskinäiseen vapaaehtoiseen seksiin.
Jos naimaton mies muussa kuin edellä sanotussa tapauksessa makaa naimattoman naisen; vetäkööt sakkoa salavuoteudesta, mies korkeintaan neljäkymmentä markkaa, ja nainen enintään kaksikymmentä markkaa.
Salavuoteudesta säädettiin rangaistus luvussa 20, joka koski luvatonta sekaannusta ja muuta haureutta. Nykyisin näitä rikoksia kutsutaan seksuaalirikoksiksi, eikä salavuoteudesta rangaista.
Kokonaan kumottu on myös kaksintaistelua koskeva luku 23. Sen tilalla säädetään nykyisin liikennerikoksista. Niistä vuoden 1889 laki ei sanonut mitään.
Vuosikymmenten kuluessa rikoslaki on saanut uusia lukuja. Ne koskevat esimerkiksi huumausainerikoksia, työrikoksia, ympäristörikoksia ja arvopaperimarkkinarikoksia. Alkuperäisessä rikoslaissa lukuja oli 44, nyt niitä on 51.
Rikoslain rakenne on säilynyt hyvin samanlaisena yli sadan vuoden ajan. Lukujen nimet ovat kuitenkin muuttuneet.
Esimerkiksi valtiopetoksia koskeva rikoslain 13. luku koski aiemmin ”Majesteettirikoksia sekä väkivaltaa ja kunnianloukkausta Keisarillisen perhekunnan jäseniä vastaan”.
Rangaistukset majesteettirikoksista olivat ankaria. Mikä tahansa väkivalta tsaaria kohtaan johti kuolemaan. ”Keisarin ja Suuriruhtinaan kunniaa” loukkaavista pahoista sanoista rangaistiin vankeudella.
Joka julkeaa loukata Keisarin ja Suuriruhtinaan kunniaa, rangaistakoon majesteetinrikoksesta kuritushuoneella enintään neljäksi vuodeksi taikka vankeudella vähintään kuudeksi kuukaudeksi.
Vuoden 1889 rikoslaissa oli säännöksiä teoista, jotka puhuttavat vieläkin. Esimerkiksi eutanasia eli kuolinapu oli erikseen säädetty rangaistavaksi. Siitä sai vankeutta, tosin lievemmän kuin henkirikoksesta yleensä.
Joka toisen surmaa tämän omasta vakaasta pyynnöstä, rangaistakoon vankeudella vähintään kuudeksi kuukaudeksi taikka kuritushuoneella enintään neljäksi vuodeksi.
Rikosoikeuden yleiset opit näyttävät kestäneen aikaa.
Määräaikaisen vankeusrangaistuksen katto oli 15 vuotta, kuten nykyisin. Ankarin koppirangaistus ei kuitenkaan ollut vankeus vaan kuritushuone.
Kuolemantuomio oli mahdollinen viidestä rikoksesta. Ne olivat keisarin surmaaminen tai sen yritys, keisarin pahoinpitely, keisarinnan tai muun keisariperheen jäsenen tappaminen, ystävällismielisen valtion päämiehen tappaminen ja murha.
Päiväsakkojärjestelmää ei vielä ollut: Vähin sakko on kolme markkaa, suurin sakko tuhat markkaa, ellei suurempaa määrää ole erittäin säädetty, taikka sakkoja yhdistetä.
Rikosvastuu alkoi 15-vuotiaana, kuten nykyisin. Oikeus sai kuitenkin määrätä seitsemän vuotta täyttäneen lapsen kasvatuslaitokseen tai komentaa vanhemmat tai huoltajat kurittamaan lasta.
Elleivät vanhemmat tahi se, jonka hoidossa ja valloissa lapsi on, anna sille määrättyä kuritusta; olkoon toimeenpaneva viranomainen velvollinen pitämään siitä huolta.
Syyntakeettomia ei tuomittu rangaistukseen, kuten ei nykyisinkään. Lievempi mielenhäiriö johti alempaan rangaistukseen, kuten nykyään. Päihtynyt tai muu itse aiheutettu mielenhäiriö ei vastuuta vähentänyt.
Sanamuotonsa perusteella alkuperäinen rikoslaki koski vain miehiä.
Suomen lain mukaan on Suomen mies tuomittava rikoksesta, jonka hän on tehnyt Suomenmaassa, taikka suomalaisessa laivassa tahi Suomenmaata tai Suomen miestä vastaan maan ulkopuolella.
Eihän se tietenkään näin mennyt.
Lain mukaan joihinkin rikoksiin saattoi syyllistyä vain nainen. Kuten lapsenmurhaan tai antautumalla haureuden välikappaleeksi.