Toimittaja kysyi aikoinaan Britannian pääministeriltä Harold Macmillanilta, mikä voisi saada hallituksen politiikan suistumaan raiteiltaan.
”Tapahtumat, poikaseni, tapahtumat (Events, dear boy, events)”, Macmillanin kerrotaan vastanneen.
Vuosina 1957–63 Britannian pääministerinä toiminut Macmillan tarkoitti vastauksellaan sitä, että vaikka hallituksella on ohjelmansa, monenlaisia strategioita ja pitkän tähtäimen suunnitelmia, usein tapahtuu jotain arvaamatonta ja kaavailut lentävät romukoppaan.
”Tapahtumia tuppaa esiintymään erityisen paljon vaalien alla.
Silloin joudutaan reagoimaan hetkeen.
Ja onhan se nähty. Yksittäinen tapahtuma voi yhdessä rysäyksessä panna politiikan asetelmat aivan uuteen asentoon ja muuttaa ilmapiirin. Sen jälkeen hallitus, puolue tai yksittäinen poliitikko näyttäytyy kansalaisten silmissä aivan uudenlaisessa valossa.
Tapahtumia tuppaa esiintymään erityisen paljon vaalien alla.
Muistellaanpa vähän.
Ennen edellisiä, vuoden 2019 eduskuntavaaleja Oulussa paljastui useita maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia, mikä järkytti kansalaisia.
Maahanmuutto nousi vaalikeskusteluiden keskiöön.
Heti perään uutisoitiin ikäihmisten kaltoinkohtelusta Esperi Care -yhtiön hoitokodeissa.
Ratkaisuksi tarjottiin 0,7:n hoitajamitoitusta vanhusten ympärivuorokautiseen hoivaan. Puolueista ainoastaan kokoomus vastusti hoitajamitoituksen tiukentamista.
Eikä asiaa auttanut se, että kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kompuroi eduskunnassa puhumalla ihmisistä ja desimaaleista samassa lauseessa. Se leimattiin ylimieliseksi.
Muut puolueet ottivat tästä ilon irti ja kehystivät asian niin, että kokoomus ei välitä vanhuksista.
Sittemmin on nähty, että kokoomuksen hoitajamitoituskritiikissä oli perusteet, sillä hoitajia ei ole tarpeeksi täyttämään lain vaatimuksia. Lain voimaantuloa on jouduttu lykkäämään. Mutta oikeassa oleminen ei politiikassa välttämättä auta.
Hoitajamitoituskeskustelu todennäköisesti vei kokoomuksen vaalituloksesta ratkaisevat prosenttiyksikön desimaalit ja suurimman puolueen paikan.
Ja on näitä käänteentekeviä tapahtumia nähty monta kertaa ennenkin.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ennakkoäänestys oli jo alkanut, kun 6. huhtikuuta uutistoimistoilta tuli tieto, että Portugali hakee tukipakettia EU:lta.
Uutinen tuli myöhään illalla juuri sen jälkeen, kun puheenjohtajat olivat poistuneet MTV3:n vaalikeskustelusta.
Sen jälkeen vaalikampanjassa ei enää mistään muusta puhuttukaan. Eduskuntavaalit muuttuivat kansanäänestykseksi Portugalin tukipaketista.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) ja pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) pitivät tiedotustilaisuuden 7. huhtikuuta 2011 Portugalin pyydettyä edellisenä päivänä tukipakettia EU:lta.
Eduskuntavaaleihin on nyt tasan kuukausi aikaa. Kovin kummoisia tapahtumia ei ole ainakaan vielä nähty. Tunnelma on ollut pikemminkin odottavan vaisu.
Vaalikeskusteluissa on keskitytty puhumaan velasta ja vallasta eli siitä, kenen kanssa kukin haluaa tai ei halua mennä hallitukseen.
Suurin yllätys onkin ollut se, että oikeastaan mitään yllätyksiä ei ole ollut.
Toki tapahtumien vähyys on myös hyvä juttu, sillä tällä vaalikaudella on tapahtunut asioita jo liikaakin.
Koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan eivät kuitenkaan ole yksittäisiä tapahtumia – ainakaan siinä mielessä kuin Macmillan tarkoitti.
Ukrainan sota on historian murroskohta, joka vaikuttaa tästä eteenpäin kaikkeen.
Tämän kevään eduskuntavaaleihin sodalla tuskin on suoraa vaikutusta, sillä turvallisuuspolitiikan suurista linjoista puolueiden välillä ei ole suuria erimielisyyksiä, kuten nähtiin keskiviikkona eduskunnan liki yksimielisessä Nato-äänestyksessä.
Tämän kevään vaaliasetelmia on moneen otteeseen verrattu vuoden 2015 vaaleihin. Ja kieltämättä jotain samaa asetelmissa on. Silloinkin vaalien keskeinen teema oli julkisen talouden velkaantuminen.
”Jos yrittää samaan aikaan puolustaa ja vastustaa leikkauksia, ei siitä välttämättä kovin vakuuttava kuva tule.
Tuolloin merkittävä käännekohta vaalikampanjassa oli valtiovarainministeriön virkamiesten muutamaa viikkoa ennen vaaleja julkaisema raportti, jossa esitettiin neljän miljardin leikkauksia valtiontalouteen ja kahden miljardin leikkauksia kuntiin.
Siitä nousi kova kohu. Etenkin vasemmistopuolueet katsoivat, että virkamiesten ei pitäisi tällä tavalla puuttua politiikkaan ja ohjata päätöksentekoa.
Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb sen sijaan ilmoitti puolueensa ottavan saman tien ministeriön leikkauslistan sellaisenaan vaaliohjelmaansa.
Erityisen hankala valtiovarainministeriön leikkauslista oli Sdp:n puheenjohtajalle Antti Rinteelle, joka oli tuolloin valtiovarainministeri.
Rinne sanoi, että ministeriön virkamiesten leikkaussuunnitelmat ovat ylimitoitettuja. Mutta toisaalta hän myönsi, että leikkauksia ja veronkorotuksia joudutaan tekemään 1–2 miljardin edestä.
Rinne jäikin vaalikeskusteluissa pahasti jalkoihin. Jos yrittää samaan aikaan puolustaa ja vastustaa leikkauksia, ei siitä välttämättä kovin vakuuttava kuva tule.
Sdp tuli vuoden 2015 vaaleissa neljänneksi ja päätyi oppositioon.
Nyt maanantaina valtiovarainministeriön virkamiehet julkistavat taas vastaavan sopeutustoimia koskevan raportin kuin vuonna 2015. Tiedossa on taas massiiviset miljardien leikkaussuositukset. Eiköhän siitä taas poru nouse.
Lähiajat tullaankin politiikassa todennäköisesti keskustelemaan lähinnä julkisen talouden leikkauksista.
Se on Sdp:lle hankala aihe.
Puolue on varmistanut, että tällä kertaa sen viesti leikkausten suhteen ei ole ainakaan ristiriitainen. Sen vaaliohjelmasta ei nimittäin suoria leikkauksia löydy käytännössä lainkaan.
Se kertoo olevansa valmis 1–2 miljardin sopeutustoimiin. Ne ovat siis samaa kokoluokkaa kuin 2015 Antti Rinteen aikana. Sopeutus on Sdp:n vaaliohjelman mukaan kuitenkin tarkoitus hoitaa pääosin veronkorotuksilla.
Koska Sdp:ssä tiedetään, että sen velkaantumisen taittamislinja on kovin höttöinen, puolue mieluummin puhuisi julkisen talouden sijaan jostain muusta.
Ja kokoomus tietysti yrittää tehdä valtionvarainministeriön virkamiesten leikkausraportista samanlaisen tapahtuman ja puheenaiheen kuin 2015.
Sdp:llä on se etu, että se on pääministeripuolue. Ja näin ollen sillä on mahdollisuus yrittää itse luoda tapahtumia – siis ohjata keskustelua haluamaansa suuntaan.
Keskiviikkona pääministeri Sanna Marin (sd) kutsui HS:n tietojen mukaan hallituspuolueiden puheenjohtajista koostuvan viisikon koolle käsittelemään maahanmuuttajien ihmisoikeuksia.
Osallistujille kokouksen aihe tuli yllätyksenä.
”Kätevä tapa kääntää julkisuuden huomio on tietysti riita.
Tiettävästi kokous ihmetytti erityisesti vihreitä – ei siksi, että he eivät haluaisi puhua maahanmuuttajien ihmisoikeuksista. Vaan siksi, että vihreiden mielestä Sdp ei ole vaalikauden aikana riittävästi tukenut heitä erinäisissä maahanmuuttoa koskevissa väännöissä.
Voisikin veikata, että vaalien lähestyessä demareilta kuullaan enemmänkin näkemyksiä maahanmuuttajien ihmisoikeuksista – ehkä jopa enemmän kuin siitä velkaantumisen taittamisesta.
Kätevä tapa kääntää julkisuuden huomio on tietysti riita. Hallituksen sisäisiä kähinöitä tällä vaalikaudella onkin riittänyt.
Viime päivinä on spekuloitu, että hallituksessa voisi olla tulossa riitaa kansallisesta luonnon monimuotoisuusstrategiasta.
Strategiaan on kirjattu YK:n ja EU:n biodiversiteettilinjaukset, joihin Suomikin on sitoutunut. Tavoitteen mukaan maiden pitäisi muun muassa jollain tavalla suojella 30 prosenttia maa- ja merialueistaan vuoteen 2030 mennessä.
Vaikka kaikki hallituspuolueet kannattavat luontokadon pysäyttämistä, keinoista löytyy eriäviä näkemyksiä etenkin vihreiden ja keskustan välillä. Siksi monimuotoisuusstrategian sanamuodoista käydään hallituksen sisällä parhaillaan neuvotteluja. Ja kohta pilkunviilauksella alkaa olla kiire, sillä tarkoitus olisi saada strategia hyväksyttyä ennen vaalikauden päättymistä.
Eli periaatteessa kaikki riidan ainekset ovat olemassa.
Mutta on silti pakko sanoa, että jos riita tulee ensi viikolla näkyvästi julkisuuteen, kyseessä on melkoinen vaaliperformanssi.
Monimuotoisuusstrategia on statukseltaan niin sanottu periaatepäätös.
Periaatepäätökset ovat poliittisia kannanottoja, joilla annetaan valtionhallinnolle ohjeita ja suuntaviivoja asioiden valmistelulle. Kyseessä on siis ohjeistus, ei sitova päätös.
Periaatepäätös sitoo vain sitä hallitusta, joka on sen hyväksynyt. Seuraava hallitus voi vapaasti päättää, onko edellisen hallituksen tekemä periaatepäätös edelleen voimassa sen kaudella vai ei.
Jos monimuotoisuusstrategia saadaan hallituksessa hyväksytyksi, se on varmuudella voimassa vain muutaman viikon. Seuraava hallitus voi halutessaan heittää sen suoraan roskiin. Siksi iso julkinen riita asiasta tuntuisi kovin teennäiseltä.
Tapahtumat, poikaseni, tapahtumat -sitaatti on melkoinen politiikan klassikko. Se on vakiokäytössä etenkin brittipolitiikassa.
Valitettavasti mistään lähteistä ei tarkasti selviä, milloin Harold Macmillan lentävän lauseensa sanoi. Tai sanoiko hän sitä ylipäätään.
Joka tapauksessa sitaatti kuvaa hyvin politiikan todellisuutta. Sen sai kokea myös Macmillan itse.
Hänen hallituksensa oli vuosina 1957–1963 vankasti vallan kahvassa. Sitten iski niin sanottu Profumo-skandaali.
Sotaministeri John Profumo ja hänen puolisonsa Valerie Hobson vuonna 1963.
Julkisuuteen tuli tieto, että hallituksen sotaministeri John Profumo tapaili naista, jolla oli samaan aikaan suhde Neuvostoliiton laivastoattasean kanssa. Macmillanin hallitus joutui eroamaan.
Profumo-skandaali oli melkoinen tapahtuma, josta on sittemmin tehty elokuvia, näytelmiä ja televisiosarjoja. Tekipä Andrew Lloyd Webber siitä musikaalinkin.
Suomalaisiakin politiikan tapahtumia voisi toisinaan käsitellä myös musiikkiteatterin keinoin.
Oikaisu 3.3. kello 10.45: Muutettu John Profumon titteli puolustusministeristä sotaministeriksi.