Vanha nainen ja vielä rumakin

Jokainen täyspäinen nainen tietää, että ikääntyminen on ihanaa, kirjoittaa HS:n Annamari Sipilä kolumnissaan.

19.3. 2:00 | Päivitetty 19.3. 7:51

Hävettää tunnustaa, mutta olin nelivuotiaana kamala ikärasisti ja todennäköisesti misogyynikin. Pelkäsin hyvin vanhoja naisia. Kutsuin heitä nimellä immitäti (vihapuhetta), ja yritin paeta paikalta, jos vaikka kauppaan sattui sellainen samaan aikaan.

Jostain syystä hyvin vanhat miehet eivät herättäneet samanlaista kauhua. Ehkä näin hyvin vanhoissa vapajavissa naisissa oman kuvani hamassa tulevaisuudessa. Luojan kiitos en ollut suloinen lapsi. Yksikään immitäti ei halunnut tehdä lähempää tuttavuutta ja kysellä, että mitä yrmeälle pikkutytölle kuuluu.

Britannian kansallisgalleriassa Lontoossa avautui juuri mininäyttely, jonka pääteos on kauhistuttanut katsojia ikäpolvesta toiseen immitätien tavoin. Flaamilaistaiteilija Quinten Massys (nimen kirjoitusasu vaihtelee) maalasi noin vuonna 1513 vanhan naisen muotokuvan. Sen mieskasvoinen groteskius yhdistettynä korsetilla kohotettuun poveen saa katsojan häpeämään tuijotustaan.

Nainen, vanhuus ja rumuus – se on jo rikos ja kuolemansynti.

Maalauksen ”ruma herttuatar” on hämärästi tuttu monille niillekin, jotka eivät ole nähneet itse teosta. Suomessakin on luettu Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjaa, jonka 1860-luvulla kuvittanut John Tenniel otti vaikutteita Massysilta. Sittemmin on tosin todettu, että Massysin vanha nainen ei ehkä ollutkaan niin vanha, vaan sairasti Pagetin tautia eli luustosairautta. Nyttemmin on edelleen todettu, että ehkä ruma nainen olikin mies naisten vaatteissa tai pelkkä satiirinen hahmo taiteilijan mielikuvituksen kätköistä (The Guardian 11.3.).

Oli miten oli, se on vanhan naisen rujous mikä katsojaa hätkähdyttää. Nainen ja vanhuus on monelle sietämätön yhdistelmä. Nainen, vanhuus ja rumuus – se on jo rikos ja kuolemansynti.

Miten se kuusikymppinen näyttelijä Michelle Yeoh sanoikaan noutaessaan Oscar-pystiään: ”Hyvät naiset, älkää koskaan antako kenenkään uskotella, että parhaat päivänne olisivat ohi.”

Puhe parhaista päivistä tuli tietysti ajankohtaiseksi jo kolmisen viikkoa aiemmin. CNN:n 56-vuotias miestoimittaja lyttäsi republikaanien presidenttiehdokkaaksi pyrkivän Nikki Haleyn, 51, sanomalla, että tämän parhaat päivät ovat jo ohi (The Hill 16.2.).

Kysynpä vaan: Jos viisikymppinen nainen ei ole parhaassa iässä johtamaan Yhdysvaltoja, niin kuka sitten on?

Toisin kuin meille uskotellaan, eivät ne naiset itse kammoksu ikääntymistä. Jokainen tuntemani täyspäinen nainen (ja mieskin) nauttii ikävuosien tuomasta elämänkokemuksesta ja itsevarmuudesta.

Mitä vanhemmat silmät, sitä paremmin ne erottavat jyvät akanoista eli olennaisen turhasta. Viisikymppisistä lähtien naisen parhaat päivät ovat vasta edessä, ja peilistä katsoo aamuisin itsetyytyväinen naama. Ikääntymisessä on tietysti se ikävä puoli, että elämän loppu lähestyy. Nurkan takana väijyy oma immitätiys ja pahempikin. Siksi ei pidä toivoa kalseimmassakaan maaliskuussa, että olisipa jo kesäkuu.

Mutta vaikka nainen itse kuinka tietää olevansa iskussa, eivät muut sitä aina tajua. Kaksoisstandardit jylläävät.

Kun Britannian konservatiivihallituksen maatalousministeri Thérèse Coffey, 51, kehotti ihmisiä arvostamaan kotimaisia kauden vihanneksia kuten nauriita sen sijaan että haikailtaisiin lentotomaattien perään, riitti pilkkaajia. Coffeyn naurispuheista tuli jopa kansainvälinen uutinen (HS 23.2.).

Vastaanotto olisi ollut todennäköisesti toinen, jos lähiruoan puolesta puhunut naispoliitikko olisi ollut nuori, nätti ja vasemmistolainen. Tai ainakin pilkkaajat olisivat olleet toisia.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai