Terve taas, lukijat, tässä Torsti.
Viime kerralla pohdittiin lusikan kykyä suojata lasia särkymästä kuuman juoman vuoksi.
Jouni Mölsä kertoi oppineensa teeyhtiö Twiningsin kurssilla Lontoossa kuinka teen tullessa Britanniaan kuuma juoma nautittiin ohuista, herkästi rikkoontuvista posliinikupeista. Lämpösokkia tasamaan kuppeihin ryhdyttiin kaatamaan lämmitettyä maitoa, jotta ne säilyisivät siisteinä eivätkä halkeilisi. Näin ollen lämmin maito tuli laittaa kuppiin ensin. Näin syntyi tapa laittaa lämmin maito teekuppiin ennen teetä.
Ja sitten uusiin kysymyksiin.
Katsoin hiljattain Yle Areenasta Italiaa koskevan dokumentin. Siinä sanottiin, että Italiassa on tällä hetkellä yli kaksisataatuhatta lakia. Montako lakia niin sanotulla Sääntö-Suomella on kaikkiaan?
– Roope
Suomen lakien määrä ei ole ihan yksinkertainen kysymys. Oikeusministeriö arvioi Suomessa olevan voimassa noin 3 800 lakia ja noin 9 000 niihin liittyvää asetusta. Lisäksi eri keskusvirastojen, kuten esimerkiksi opetushallituksen ja ruokaviraston antamia määräyksiä on noin 3 600.
EU:n jäsenmaana lisävelvoitteita tuovat Euroopan unionin asetukset. EU-asetuksia on voimassa noin 6 000, kun taas direktiivejä, jotka edellyttävät kansallista täytäntöönpanoa, on noin 1 100. Suomea velvoittavat myös kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on liittynyt. Niitä on noin 1 800.
Laskemalla kaikki yhteen päästäisiin siis noin 26 000 lakiin ja määräykseen. On siinäkin melkoinen määrä sääntöjä!
Italiaan verrattuna luku on kuitenkin pieni. Tähän vaikuttaa se, että Italiassa on runsaasti alueellista lainsäädäntöä, joka on voimassa vain yhdellä alueella. Italian parlamentin hyväksymiä, koko maata koskevia lakeja on noin 18 000.
Muutenkin lainsäädäntö voidaan järjestää monella tavalla. Esimerkiksi Ruotsissa on voimassa vain 1 720 lakia ja lisäksi 2 850 asetusta. Ruotsissa jokaisella viranomaisella ja läänillä on kuitenkin oma lakien lailla velvoittava määräyskokoelmansa.
Jos vetyautot tulevat, miten räjähdysherkkiä niistä tulee? Pystytäänkö vetytankit tekemään vuotamattomiksi?
Nythän esimerkiksi vanhemmilla kaasuautoilla on ongelmia, koska vuotavia tankkeja ei pystytä korjaamaan. Ruotsissa on kaasuauto jopa räjähtänyt.
– Mummo 69
Vety on tosiaan ilmaan sekoittuessaan herkästi räjähtävää. Tästä huolimatta nykyaikaiset vetyautot ovat turvallisia, vakuuttaa VTT:llä vedyn kanssa töitä tekevä tikkaremmin jäsen.
Vetyautoilla on vanhoihin kaasuautoihin verrattuna se olennainen ero, että kaikki vetyautot ovat tehdasvalmisteisia, kun taas osa kaasuautoista on muunnettu kaasukäyttöisiksi jälkikäteen.
Jo tehtaalla varmistetaan, että kaikki vetyautot täyttävät turvallisuusstandardit. Vetyautoissa on esimerkiksi jatkuvasti ilman vetypitoisuutta mittaavat sensorit.
Maailmassa on jo vuosia ollut käytössä yli 50 000 vetyautoa, eikä niitä ole huomattu räjähdysherkiksi. Paineistetut säiliöt ovat vahvoja. Niitä ei saa helposti rikki esimerkiksi käsiaseella ampumalla. Kolaria ajatellen ne on sijoitettu autojen keskiosaan siten, että tarvittaisiin käytännössä koko auton rutistava onnettomuus, ennen kuin tankki särkyisi.
Vedystä tuskin koskaan tulee merkittävää henkilöautojen voimanlähdettä: sähköautot akkuineen ovat jo nyt tehokkaampia. Sen sijaan raskaassa liikenteessä, jossa akkujen paino nousee helposti turhan korkeaksi, vety on hyvin lupaava polttoaine. Tämä siis tarkoittaisi, että vetysäiliöitä tulee luultavimmin olemaan lähinnä ammattilaiskäytössä bussien ja rekka-autojen tapaisissa liikennevälineissä.
Pohdiskelimme tässä sunnuntain joutilaisuudessa, mikähän on keskioluen huoltovarmuustilanne maassamme mahdollisen kriisin varalta.
– Huolestuneet kansalaiset
Suomessa on kullakin hetkellä noin kuuden viikon kulutusta vastaava määrä keskiolutta, kertoo panimoalaa tunteva tikkaremmin jäsen.
Tästä noin kolmannes on tankeissa käymässä, toinen kolmannes panimoiden varastoissa ja kolmannes kaupoissa. Jos siis ajatellaan, että kriisi pysäyttäisi keskioluen tuotannon, mutta ei vaikuttaisi kulutukseen, loppuisi keskiolut puolessatoista kuukaudessa.
Näin tuskin kävisi. Suomessa elintarvikkeiden huoltovarmuutta ei varmisteta varastoimalla lopputuotteita vaan pyrkimällä pitämään tuotanto käynnissä. Oluen kohdalla tämä siis tarkoittaisi etenkin viljan viljelyn ja humalan tuonnin jatkumista kriisistä huolimatta.
Suomessa ei myöskään ole lähdetty siitä, että valtio sanelisi mitä maatalouden ja elintarviketeollisuuden tulee kriisioloissa tuottaa. Koska keskiolut lasketaan elintarvikkeeksi, sitä voitaisiin nykysäädösten mukaan panna kriisiaikana entiseen malliin.
Toisaalta viranomaisilla on valmiudet ohjata keskioluen tuotantoa ja jakelua kriisitilanteessa, kulutuksen ja ulkomaankaupan ohjaamiseksi. Jos näin kävisi, voisi tuotannon ajatella supistuvan kulutuksen laskiessa.
Esimerkiksi Ukrainassa maan panimot suljettiin viranomaismääräyksellä Venäjän hyökättyä kohti Kiovaa viime vuoden helmikuussa, mutta päätös peruttiin jo kevään aikana. Alkuvuodesta Ukrainan oluen tuotannon raportoitiin olevan noin puolet sotaa edeltävään aikaan verrattuna.
Torsti Facebookissa: facebook.com/torstintikkaremmi