Terve taas, lukijat, tässä Torsti.
Mennään tällä kertaa suoraan kysymyksiin.
Helsingin Sanomien oikaisuissa korjataan edellispäivän artikkelia usein sanomalla, että "kyseessä ei ollut prosentti vaan prosenttiyksikkö". Mikä tämä merkittävä, oikaisun vaatima ero prosentin ja prosenttiyksikön välillä on?
– Liinukka
Prosentti tarkoittaa sadasosaa jostakin muusta. Prosentti itsekseen ei tarkoita yhtään mitään. Jos joku saa 1 000 euron palkkaansa kuuden prosentin korotuksen, niin hänen pankkitililleen ei makseta 1 000 euroa ja 6 prosenttia, vaan 1 060 euroa. Prosenttilaskuissa on aina mukana sadalla kertominen tai sadalla jakaminen, koska “pro sentti” tarkoittaa kirjaimellisesti “näin monta osaa sadasta”.
Oikeita yksiköitä, kuten vaikka euroja voidaan vertailla toisiinsa mielekkäästi. Jos lounaan hinta oli aikaisemmin 10 euroa ja nyt 12 euroa, voidaan laskea, että lounaan hinta kasvoi 2 euroa.
Prosentti sen sijaan ei ole oikea yksikkö. Sen vuoksi niillä ei voi laskea samalla lailla. Jos jokin maksoi aikaisemmin 10 prosenttia ja nyt 12, täytyy ensimmäiseksi kysyä, mistä nämä prosentit on laskettu.
On kuitenkin tilanteita, joissa prosenteista puhutaan kuin oikeina yksikköinä. Tyypillinen esimerkki ovat puolueiden kannatusluvut. Lehdessä saatetaan esimerkiksi kirjoittaa, että kokoomuksen kannatus on 20 prosenttia ja Sdp:n kannatus 17 prosenttia.
Silloin prosenteilla myös lasketaan kuin oikeilla yksiköillä, mikä ilmoitetaan puhumalla prosenttien sijasta prosenttiyksiköistä. Jos kokoomuksen 20 prosentin kannatus laskee kaksi prosenttiyksikköä, on kannatus laskun jälkeen 18 prosenttia.
Prosenttien ja prosenttiyksiköiden sekoittamisesta keskenään syntyy virheitä, sillä kaksi prosenttiyksikköä ei ole sama asia kuin kaksi prosenttia 20:stä prosenttiyksiköstä. Kaksi prosenttia 20:stä on 0,4.
Jos siis kirjoitetaan, että kokoomuksen 20 prosentin kannatus laskee kaksi prosenttia, se tarkoittaisi, että se laskee 0,4 prosenttiyksikköä ja on näin ollen 19,6 prosenttia.
Jos kannatuksen lasku 20 prosenttiyksiköstä 18 prosenttiyksikköön haluttaisiin sanoa prosentteina, pitäisi kokoomuksen kannatuksen sanoa laskeneen 10 prosenttia.
Tämän takia on tärkeää tehdä ero siinä, muuttuvatko prosentteina ilmoitetut luvut prosentteja vai prosenttiyksiköitä. Joskus se silti unohtuu meiltä toimittajilta, mikä sitten johtaa noihin oikaisuihin.
Kunnan ollessa vastuussa terveyspalveluista valtio pystyi sakon uhalla pakottamaan kunnan tarjoamaan lakisääteiset palvelut takuuajassa. Mikä on nyt sanktio, jos hyvinvointialue ei pysty tarjoamaan lakisääteisiä palveluita takuuajassa?
– Huolissaan oleva kuntalainen ja soteammattilainen
Hyvinvointialueita valvovat sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriö neuvottelee vuosittain hyvinvointialueiden kanssa tehtävien toteuttamisesta.
Jos osoittautuu, että hyvinvointialue ei pysty hoitamaan sille annettuja tehtäviä muutoin kuin tilapäisesti, voi sosiaali- ja terveysministeriö tehdä valtiovarainministeriölle aloitteen alueen arviointimenettelyn käynnistämisestä.
Hyvinvointialueiden järjestämisvastuun toteutumista valvovat myös aluehallintovirastot ja Valvira. Jos arviointimenettelyssä aluehallintovirasto tai Valvira huomaa asiakas- tai potilasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai muuta lain vastaista toimintaa, voivat ne antaa määräyksiä puutteiden korjaamisesta ja asettaa niiden tehosteeksi uhkasakkoja.
Lopulta tilanne ei siis juuri muutu, vaikka palveluiden järjestäjä vaihtuukin.
Suomalaiset tunnetaan historiassa orjakaupan kohteina, mutta entä kotimainen kulutuskysyntä? Oliko hämäläisillä varsinaissuomalaisia orjina, entä vaikkapa karjalaisilla savolaisia?
– Timo Tervolin
Ajalta ennen kirjallisia lähteitä on vaikea saada varmoja todisteita orjuudesta. Tikkaremmin historioitsija pitää kuitenkin itsestään selvänä, että keskiajan Suomessa on ollut ihmisiä, joiden asema ei ole eronnut orjista.
Keskiajan yhteiskunta oli äärimmäisen epätasa-arvoinen. Palvelijat, kuten piiat ja rengit olivat isäntiensä alamaisia. Keski-Euroopasta on säilynyt dokumentteja siitä, miten alamaisia on jopa myyty.
Länsi-Europasta orjuus alkoi väistyä 1300-luvulla, kun kuninkaat alkoivat kerätä veroja rahana. Sen myötä siirryttiin palkka-armeijoihin eikä ritareille ratsuseurueineen ollut enää tarvetta.
Samalla ritarien seurueista ja niiden alapuolella elävistä ihmisistä muodostui kuninkaalle ongelma: heidät piti saattaa myös kuninkaan lakien alle. Tätä varten kuninkaat säätivät orjuuden kielletyksi eli vapautti orjat, mutta sitoi heidät heti omiksi alamaisikseen.
Sinänsä orjien arjen asema ei muuttunut. Sanaa orja käytettiin paikalliskielissä edelleen vaikka oikeusteksteistä se häviää.
Torsti Facebookissa: facebook.com/torstintikkaremmi