Viime perjantaina Suomi lähetti taas lisää panssarivaunuja Ukrainaan. Vakavailmeinen keskustan puolustusministeri Antti Kaikkonen kertoi eduskunnan valtiosalissa medialle, että Suomen antaman aseavun arvo on kivunnut jo lähelle miljardia euroa.
Puolustussotaa käyvälle Ukrainalle on toimitettu massoittain aseita, uutta ja vanhaa. Yli kaksisataa neuvostoliittolaista T-72-tankkia Puolasta, Tšekistä ja muista maista. Yhdysvalloista moderneja Abramseja, Britanniasta Challengereita. Saksasta ja muista Euroopan maista Leopardeja. Niitä on lähettänyt Suomikin, kuusi kappaletta raivaustarkoitukseen.
Ukrainaan on mennyt kenttätykkejä, panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja, kuljetuspanssarivaunuja, vastatykistötutkia, tutkien tuhoamisohjuksia, valtavia määriä ammuksia, sekä paljon muuta. Kuten amerikkalaisia miinoja, joita Ukraina käyttää räjäyttääkseen venäläisten hyökkääviä tankkeja.
Jussi Niinistöstä tuli perussuomalainen puolustusministeri vuonna 2015. Vuotta aiemmin Venäjä oli vallannut Krimin lähettämällä sinne ”pieniä vihreitä miehiä”, sekä aloittanut sodan Itä-Ukrainassa tukemalla separatisteja.
Mediassa, luentosarjoissa, asiantuntijoiden papereissa ja puheissa toistuivat sanat hybridi ja kyber. Kaiken piti olla strategista ja ketterää.
Tutkijat: Suomen varauduttava hybridisotaan, huusi Verkkouutisten otsikko.
Tutkijat luottavaisina: Suomi pystyisi puolustautumaan hybridisotaa vastaan, kertoi Iltalehti.
Helsinkiin perustettiin hybridiosaamiskeskus torjumaan hybridiuhkia.
Tässä ilmapiirissä puolustusministeriöön marssinut Niinistö oli monille virkamiehille ja muille vaikuttajille kauhistus. Kuin pölyinen ilmestys sotamuseosta. Vapaussodan uroteoista unelmoiva muinaisjäänne.
”Niinistön hallintokäsitys on samalta aikakaudelta kuin hänen puolustuspoliittisten visioidenkin sanotaan olevan: jostain 1920–1930-luvuilta”, kirjoitti Ylen toimittaja Pekka Ervasti kolumnissaan.
Kotimaassa, ja Suomen rajojen ulkopuolellakin, Niinistölle naureskeltiin.
Niinistö ei hybridistä ja kyberistä perustanut. Hän uskoi tykkeihin, miinoihin, tankkeihin ja rynnäkkökiväärimiehiin.
Vuonna 2014 Suomi osti sata käytettyä Leopard 2A6 -vaunua Hollannista. Ne olivat uudempaa mallia kuin Puolustusvoimien käyttämät Leopard 2A4 -vaunut. Ostopäätöksen allekirjoitti puolustusministeri Carl Haglund (r). Myöhemmin Hollanti yritti pakittaa kaupasta, mutta Suomi ei siihen suostunut.
Leopardien edeltäjät, neuvostovalmisteiset T-72-panssarivaunut, oli laitettu romuttamolle. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana Niinistö vaati, ettei vanhoja Leopardeja romuteta.
Niinistö kampanjoi myös näkyvästi sen puolesta, ettei Vihtavuoren ruutitehdasta lopeteta. Samalla asialla oli etenkin kokoomuksen Sinuhe Wallinheimo.
Ajatuksena oli turvata kotimainen ruudintuotanto. Puolustusministeri Haglundin päätöksellä tehdasta ei lopetettu, ja nyt se hipoo tuotantoennätyksiään.
Hallitusneuvotteluissa keskustan ja kokoomuksen kanssa Niinistö neuvotteli perussuomalaisten edustajana Suomen irtautumisesta jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Muiden hallituspuolueiden kanssa ei löytynyt sopua, eikä sopimuksesta eroamista selvitetty. Hallitusohjelmaan tehtiin kirjaus korvaavista miinoista.
Ministerinä Niinistöllä oli vahva näkemys, mihin suuntaan Suomen puolustusta tulisi kehittää. Hän oli taustaltaan tutkija ja toimi Maanpuolustuskorkeakoulussa Suomen sotahistorian dosenttina.
Niinistö oli jääräpäinen: jos joku korkea-arvoinen sotilas oli eri mieltä, vaihtoon meni ennemmin sotilas kuin Niinistön kanta.
Ensi töikseen Niinistö vaihtoi kansliapäällikkö Arto Rädyn. Tilalle tuli materiaalihankintoihin erikoistunut Jukka Juusti.
Tykistön ammuksia ostettiin lisää, Puolustusvoimien varastoja täydennettiin.
Ähtärin varikon alasajo estettiin. Nyt siellä valmistetaan tykin ammuksia kahdessa vuorossa.
Niinistö halusi telatykkejä. Kun haupitsien osto ei edennyt toivotussa ripeydessä, Niinistö vaihtoi resurssipoliittisen osaston päälliköksi Raimo Jyväsjärven, joka oli toiminut aiemmin muun muassa maavoimien komentajana. Vuotta myöhemmin, 2017, Suomi osti 146 miljoonalla eurolla 48 kappaletta K9-panssarihaupitseja Etelä-Koreasta.
Niinistön kaudella lainsäädäntöä myös muutettiin. Sen seurauksena reserviläisiä kyettiin kutsumaan palvelukseen tehokkaammin, ja varusmiehistä luotiin valmiusjääkärijärjestelmä.
Vuonna 2019, viimeisenä merkittävänä tekonaan puolustusministerinä, Niinistö vei läpi vastatykistötutkien oston Israelista.
Kysyn Jussi Niinistöltä, mitä hän ajattelee nyt ministerikaudestaan. Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen kukaan ei enää naureskele.
”Olin hyvin yksin, omaa puoluettani lukuun ottamatta”, Niinistö sanoo.
”Ei mikään muu puolue ymmärtänyt puolustuspoliittisia linjauksiani. Kepu jossain määrin, esimerkiksi Mikko Savola.”
Savola tuurasi Kaikkosta äskettäin puolustusministerinä.
Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen Niinistö sai soiton. Se tuli keskustan kansanedustajalta, entiseltä Rajavartiolaitoksen upseerilta Mikko Kärnältä. Kärnä esitti anteeksipyynnön. Hän oli yksi niistä, joka oli ajatellut Niinistön elävän menneessä maailmassa.
Niinistön mielestä ele oli tarpeeton.
”Ei Mikon olisi tarvinnut tuhkaa päälleen sirotella”, Niinistö sanoo.
”Sitä paitsi, en minäkään ymmärtänyt, miten Venäjä käy sotaa. Olin ajatellut, että Venäjä on yhä toisen maailmansodan ajassa. En tajunnut, että se toimii edelleen kuin ensimmäisessä maailmansodassa.”