Ruotsin keskuspankki kertoo pelisääntönsä Sveriges Riksbank: Penningpolitik under rörlig växelkurs. Tukholma 1992. - Talous | HS.fi

Ruotsin keskuspankki kertoo pelisääntönsä Sveriges Riksbank: Penningpolitik under rörlig växelkurs. Tukholma 1992.

Tilaajille
2.3.1993 2:00

logo: MIKÄ KIRJA

Ruotsin keskuspankki kertoo pelisääntönsä Sveriges Riksbank: Penningpolitik under rörlig växelkurs. Tukholma 1992. Suomen markka on kellunut kohta puoli vuotta, ja markan arvon kiinnittäminen näyttää yhä kaukaisemmalta. On siis opittava elämään ainakin väliaikaisesti valuuttakurssiepävarmuuden maailmassa. Uusi tilanne vaatii tietoa keskuspankkipolitiikan pelisäännöistä eli keskuspankin tavoitteista ja toimintatavoista kelluvien kurssien vallitessa. Suomen Pankin jakama informaatio uusista pelisäännöistä on toistaiseksi jäänyt vaatimattomaksi. Mieleen tulee 1980-luvun jälkipuoliskon onneton kehitys, jossa informaatio-ongelmien vuoksi finanssipolitiikka ja yksityisen sektorin käyttäytyminen olivat ristiriidassa keskuspankin vakaan markan tavoitteen kanssa. Ruotsin keskuspankki on levittänyt tietoa esimerkillisesti. Riksbanken julkaisi joulukuun alkupuolella eli vajaan kuukauden sisällä kruunun ecu-sidonnan purkamisen jälkeen kirjan, jossa kuvataan rahapolitiikkaa kelluvien kurssien aikana. Teoksen tavoitteena on levittää tietoa ja herättää keskustelua siitä, millaisia vaatimuksia uusi tilanne asettaa talouspolitiikalle. Kirjassa kuvataan helppotajuisesti muun muassa kelluvan valuuttakurssin etuja ja haittoja, analysoidaan rahapolitiikan tavoitteita ja haetaan esimerkkejä pienistä avoimista talouksista, jotka kelluttavat valuuttaansa. Myös osa, jossa kerrotaan kruunun kellutuksesta vuosina 1931-1933, on mielenkiintoinen. Nopea aikataulu on johtanut paikoin aiheiden pinnalliseen käsittelyyn. Lisätietoa kaipaaville artikkeleiden lähdeluettelo on hyödyllinen. Kiinteää kurssia suositellaan Kelluviin kursseihin liittyy myös informaatio- ja ohjausongelma, sillä keskuspankin välineiden, välitavoitteiden ja lopullisen tavoitteen väliset yhteydet eivät ole kovin selvät. Suomen Pankin käyttäytyminen on esimerkki informaatio-ongelmasta. Valuuttamarkkinoiden osapuolille ja keskuspankkipolitiikan seuraajille on jäänyt epäselväksi, missä määrin viimeaikaisessa korkojen laskussa ja valuuttakurssin heikkenemisessä on kyse politiikan linjan muutoksesta. Keskuspankin mukaan kansantalouden rakenteellisten ongelmien ratkaisu on ennakkoehto korkojen laskulle. Viime aikoina ei kuitenkaan ole tehty konkreettisia sitoumuksia, joilla voitaisiin pysäyttää valtion velkaantuminen edes pitkällä aikavälillä. Suomi jäljitteli Ruotsia inflaatiotavoitteessa Lopullisen tavoitteen suhteen valinta päätyy hintavakauteen. Se johtaa kirjoittajan mukaan samanlaiseen työllisyyskehitykseen kuin täystyöllisyystavoite, mutta alhaisemmalla inflaatiolla. Varsin ankara mutta samalla looginen on ehto, jonka mukaan poikkeamien inflaatiotavoitteista on oltava symmetrisiä. Jos inflaatio ei ole tavoitteen mukainen jonakin vuonna, pitää seuraavien vuosien hintakehityksen poiketa samalla määrällä vastakkaiseen suuntaan pitkän aikavälin uskottavuuden säilyttämiseksi. Kun kruunu laskettiin kellumaan, Ruotsin keskuspankki esitti inflaatiotavoitteekseen Saksan esimerkin mukaan noin kaksi prosenttia. Samaan päätyi puolen vuoden harkinnan jälkeen Suomen Pankki. Suomen inflaatiohistorian valossa tavoite on vaativa, mutta keskeisiä kilpailijamaita korkeampaa inflaatiota ei Suomessa voida ylläpitää ilman, että valuutan arvo jatkuvasti heikkenisi. Suomessa hintamittarina käytetään julkisen sektorin maksu- ja veropäätöksistä ja asuntojen hintojen muutoksista puhdistettua kuluttajahintaindeksiä. Keskuspankin hitautta kuvaa se, ettei hintaindeksiä ollut laadittu valmiiksi tavoitetta julkistettaessa. Aiemmin valuuttakurssi oli luonnollinen välitavoite pyrittäessä alhaiseen inflaatioon. Kun kiinteästä kurssista on jouduttu luopumaan spekulatiivisten hyökkäysten vuoksi, uusi tavoitekurssi ei olisi kovin uskottava. Monissa kelluvan kurssin maissa rahan määrää pidetään sopivana välitavoitteena kuvaamaan inflaatiopaineita. Artikkeli ei kuitenkaan suosittele tätä sovellettavaksi Ruotsiin. Perusteluiksi esitetään rahamäärän mittaamisongelmat ja vaikeudet arvioida rahan kysyntää ja kiertonopeutta uusissa oloissa. Välitavoitteiden sijaan suositellaan laajaa valikoimaa osoittimia, jotka mittaavat inflaatiopaineita ja -odotuksia. Inflaatiopaineita kuvaavat mm. palkkasopimukset, valuuttakurssi, rahamäärän ja luotonannon kasvu sekä reaalitaloudelliset muuttujat. Inflaatio-odotuksia voidaan mitata kyselyillä ja kotimaisten ja ulkomaisten lyhyiden ja pitkien korkojen eroilla. Suomessa korkomarkkinoiden tuottokäyrään perustuva inflaatioanalyysi on heikommalla pohjalla kuin Ruotsissa, jossa kaupankäynti eripituisilla joukkolainoilla on vilkasta. Suomen Pankki ilmoitti inflaatiotavoitetta asettaessaan seuraavansa hintojen nousupaineiden ohella raha- ja luottomäärien ja keskuspankin luotonannon kehitystä. Varsinaiseksi välitavoitteeksi ei rahan määrää täälläkään asetettu. Tulisiko valuuttaa puolustaa? Suomen Pankki on jättänyt yritysten oivallettavaksi, että se joka myy ensiksi ohuilla markkinoilla liikaa vahventunutta ulkomaista valuuttaa, saa suurimman kurssihyödyn. Tosin pankkien ylisuuret valuutanvaihtomarginaalit kaventavat hyötyä merkittävästi. Markkinoiden ohuus haittaa rahapolitiikan vaikutusten tulkintaa. Näyttää kuitenkin siltä, että lähestyttäessä Saksan korkotasoa rahapolitiikan keventämisellä aikaan saatava koron lasku johtaa aiempaa suurempaan valuuttakurssin heikkenemiseen. Kuvausta valuuttakurssipolitiikan käytännön toteutuksesta Ruotsin keskuspankin kirjasta ei löydy. Kirja täyttää silti hyvin tavoitteensa uusien olosuhteiden talouspoliittisen keskustelun avaajana. Toivottavasti vastaavantyyppistä keskustelua syntyy myös Suomessa.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Talous