Korusepät takovat tornitalojen varjossa - Talous | HS.fi

Korusepät takovat tornitalojen varjossa

Birminghamin teollisuuskaupunki tuottaa kolmanneksen brittikoruista

9.10.2001 3:00

BIRMINGHAM. Jos Michele White ei olisi omistanut valkoista persialaiskissaa 16 vuotta sitten, hänestä ei koskaan olisi tullut koruseppääkään.

White, keraamikon työt keskeyttänyt kotiäiti, keräsi jatkuvasta karvanlähdöstä kärsivän kissansa höytyvät talteen. Kun karvakasa oli tarpeeksi suuri, White suunnisti kehruukurssille. "Kurssia ei ollutkaan, joten kissankarvalangat jäivät saamatta. Menin kuitenkin toiselle kurssille, opettelemaan hopea- ja kultasepäksi", White kertoo. Kurssitus korusepäksi oli lopulta mitä luonnollisin valinta, onhan White birminghamilainen. Birminghamin teollisuuskaupunki tuottaa reilun kolmasosan kaikista Britanniassa valmistetuista koruista. Koruteollisuus on keskittynyt muutamaan kortteliin kaupungin pohjoislaidalle. Vaatimattomien julkisivujen takana sadat käsityöläiset takovat hopea-, kulta- ja platinakorujaan. Birminghamissa on ollut koruteollisuutta jo vuosisatoja. Varsinainen kasvukausi oli reilut sata vuotta sitten, samaan aikaan kun teollinen vallankumous nosti Birminghamin kaupungiksi kaupunkien joukkoon. Korusepät perustivat pajansa vieri viereen, koska kenelläkään ei ollut mahdollisuuksia hallita kaikkia ammatissa vaadittavia taitoja. Erikoistuminen ja lähelle perustetut seppäkoulut vahvistivat koruyhteisöä. Tärkeä tukijalka koruteollisuudelle oli myös paikkakunnalle 1700-luvun lopussa saatu Birmingham Assay Office. Sillä oli ja on yhä oikeus vahvistaa ankkurileimallaan, että korujen jalometallipitoisuus on oikea. Korusepän paja näyttää 2000-luvun Birminghamissa kutakuinkin samalta kuin parisataa vuotta sittenkin. Michele White tekee työtään pikkuruisessa huoneessa, vanhan puupöydän ääressä. Kollega Anna de Ville istuu vajaan metrin päässä. Kaikkialla lojuu tarkassa työssä vaadittavia instrumentteja, keskeneräisiä koruja sekä hopealankaa ja kultalevyjä. Muinaisen lavuaarin nurkkaan on kuivunut vaikuttava keko käytettyjä teepusseja. Kirjahyllyssä seisoo ammattikirjallisuuden lisäksi tyhjä viskipullo. "Yhteen sormukseen voi mennä monta päivää, yksinkertaisempaa voi tehdä muutamassa tunnissa, rintakoru vie taas enemmän aikaa", White kertoo ja esittelee kultaista rintaneulaa. Rintaneula maksaa kaupassa 800 puntaa, yli 7000 markkaa. Korun materiaalit, kulta ja opaalit, maksoivat Whitelle noin 200 puntaa. Erotus vaikuttaa ensin isolta, mutta paljon kuluu työtuntejakin. Whiten suurin huolenaihe on se, että harva haluaa maksaa nykyään käsityöstä. Massatuotettua saa halvemmalla. Birminghamin korumarkkinoita uhkaakin korutuotanto Filippiineiltä ja Etelä-Amerikasta. "Englannissa suunniteltu, mutta Aasiassa valmistettu koru maksaa vain murto-osan täällä tehdystä", hän sanoo. Toinen ongelma on Yhdysvaltoja kohdanneen terrori-iskun vuoksi äkisti noussut kullan hinta. Kuten aina kriisin hetkellä, sijoittajat ovat nytkin siirtäneet rahojaan kultaan epävakaammista arvopapereista. "En ole voinut ostaa kultaa terrori-iskun jälkeen. Täytyy odotella, että hinnat tulevat alas", White kertoo. Ikuisuusongelma on myös markkinointi. Suunnittelijat ja sepät ovat harvoin hyviä myyntimiehiä ja -naisia. Birminghamin korupajoissa tehty koru voidaan myydä hyvällä voitolla Lontoossa, mutta katteet lipuvat isoille yhtiöille ja välikäsille. Koruja ostava iso yleisö ei ole koskaan kuullutkaan Birminghamin historiallisista korukortteleista. Whiten lähellä työskentelevä huonekaluseppä John Edwards kertoo samaa kuin korusepätkin. Perinteisellä käsityöllä tulee jotenkuten toimeen - jos on taitava. Mutta sillä ei missään tapauksessa rikastu. Koruteollisuuden tulevaisuuden mahdollisuuksiin ei tunnu luottavan Birminghamin kaupunkikaan. Vanhojen matalien korupajojen tilalle on tullut korkeita tornitaloja. Kaupunki tukee rakentamista, koska uskoo keräävänsä sitä kautta enemmän rahaa, korusepät kertovat. "Jatkuva rakentaminen supistaa koruyhteisöä, vie meiltä tilaa", Whitekin valittaa. Viiden aikaan iltapäivällä suurin osa pienistä koruliikkeistä ja -ateljeista sulkee jo oviaan. Arvokorut korjataan ikkunoista parempaan talteen. Työ jatkuu kuitenkin takahuoneissa. "Kyllä täällä asiakkaita riittää, vaikkei hirveää väenryntäystä olekaan. Ovat keskiluokkaisia ja -ikäisiä ihmisiä, jotka etsivät jotain erityistä. Tai sitten nuorisoa", kertoo korukaupan myyjä Lizi . Aniliininpunatukkainen Lizi pitää itse erityisesti epäsovinnaisista hopeakoruista. Korvissa onkin kymmenkunta rengasta, rengas löytyy myös nenästä ja huulesta.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat