Paperimiehen parempi juhla - Talous | HS.fi

Paperimiehen parempi juhla

Kerran vuodessa Summan tehdas juhlii pitkään palvelleita

Tilaajille
22.11.2001 2:00

SUMMA/HAMINA. "Ei uskoisi paperimieheksi!"

Stora Enson Summan tehtaan sylinterimies Matti Puhakka on saanut vasta tumman puvun housut jalkaan ja valkean paidan päälleen, kun avovaimo Marjo Toikka on jo myyty.

Aamupäivällä Puhakka on näyttänyt sentään ihan erilaiselta. Hän on laukkonut pitkin paperikoneen laitaa ja sisuksia, kiskonut hihnaa koneen läpi, sotkenut vaatteensa, kavunnut valvomoon, kavahtanut hälyttimen ääntä ja rynnännyt takaisin repimään katkenneita paperinsuikaleita pois koneesta. Sitten hän on taas ryhtynyt kiskomaan paperia paikoilleen. Ylpeä Toikka kiinnittää miehensä solmioneulan, sillä tänä iltana miehellä on juhlat. Haminan upseerikerholla Puhakka saa Stora Enson kultaisen ansiomerkin ja kuuden vuorokauden kylpyläpaketin kiitokseksi 30 vuoden palveluksesta. Eikö vaimo tahtoisi mukaan? "No en!" tämä puuskahtaa. "Kyllä työkavereista saa tehtaalla tarpeekseen!" Käy ilmi, että Marjo Toikka on töissä samalla tehtaalla, samassa vuorossa ja samalla paperikoneella kuin miehensäkin: "Minä olen pituusleikkurissa. Ja kolmekymmentä vuotta tulee täyteen 2004." Jokavuotiset juhlat ovat suuri tilaisuus: puheita, hyvää ruokaa ja mitaleita muiden ansioituneiden seurassa. Mutta entä nyt, kun tieto vanhimman paperikoneen sulkemisesta on tavoittanut työntekijät vasta vajaa vuosi sitten? Kun kukaan ei tiedä, jääkö hän tehtaaseen vai onko hänen lähdettävä muualle? Kynttilät valaisevat upseerikerhon kaunista salia, samppanja kimaltelee laseissa ja heinäsorsan rinta kypsyy keittiössä, kun tehtaanjohtaja Juha Taavila kohoaa puhumaan. Taavilaa ei käy kateeksi. Hän on sentään uusi mies, ja huonoista uutisista huolimatta hänen pitäisi nyt lietsoa työntekijänsä vastaanpanemattoman riemun valtaan. Taavila menee asiaan melkein heti. "Ymmärrän hyvin sen pettymyksen ja epävarmuuden tunteen, jonka tehdyt valinnat henkilöstölle ovat aiheuttaneet", hän sanoo. Sanomalehtipaperin vienti Suomesta menettää kannattavuuttaan. Kaikkia vanhenevia koneita ei ole mahdollista uusia sellaisiksi, että ne tuottaisivat uusia ja parempia laatuja. Mutta ei siinä kaikki. Kaksi muuta konetta ovat tehneet uuden kuukausitason nopeusennätykset, Taavila kertoo, ja sekin, joka pannaan kiinni, on saavuttanut uuden hyötysuhde-ennätyksen, mitä se sitten onkaan. "Hyvät ansiomitalin saajat! Teidän työnne ja kokemuksenne on luonut perustan sille osaamiselle, jota Summassa on. Konserni arvostaa tätä kokemusta sekä sitoutumista ja haluaa palkita pitkäaikaisen työn yhtiön palveluksessa." Ja sitten kaikki 45 palkittavaa kohoavat vuorollansa pystyyn ja saapuvat kättelemään Taavilaa ja hänen sihteeriään Marja Korpelaa . Ne, joilla on 40 palvelusvuotta, saavat kultakellon ja kylpyläpaketin. 30 vuotta palvelleet saavat hekin kylpyläpaketin, ja 20 vuotta työtä tehneet yhtiön ansiomitalin niin kuin kaikki muutkin. 40 vuotta! Niiden kunniaksi koneenhoitaja Herkko Kykkänenkin saa kultakellon. Aikaisemmin päivällä hän on kuunnellut, mitä vuoromestari Niilo Lähepelto on virnistellyt: että työolosuhteet tehtaassa ovat parantuneet vain tietokoneiden ansiosta. Työntekijä kestää kuumuutta, meteliä, jytinää ja pölyä, mutta tietokone ei. "Evoluutiota tämä on. Mitaleille pääsevät vain vahvimmat." Skool! Matti Puhakka upseerikerholla nostaa lasiaan. Kotona Hiihtäjäntiellä vaimo Marjo korjaa kahvit pöydästä ja yrittää olla ajattelematta tulevaa puolta vuotta, sillä lopullisten nimilistojen odottamisesta tulee tiukka aika. Toikka tietää sen kokemuksesta, sillä hän on joutunut jännittämään osaansa silloinkin, kun nosturinkuljettajia vähennettiin. Tukka alkoi katkeilla, iho kuivua ja kynnet repeillä, Toikka muistaa. "Mutta eipä vietetä hautajaisia ennen kuin meillä on ruumis", vaimo päättää. Tänä iltana mies saa juhlia minkä ehtii. kilometrit Sarjassa seurataan paperikoneen lopullista alasajoa Stora Enson Summan tehtaalla.

Luitko jo nämä?