Euroopan hiili- ja teräsyhteisö tulee tänään tiensä päähän - Talous | HS.fi

Euroopan hiili- ja teräsyhteisö tulee tänään tiensä päähän

Euroopan yhdentymisen 50 vuotta sitten aloittanut EHTY perustettiin lopettamaan sodat Euroopasta

23.7.2002 3:00

BRYSSEL. Tohtori Ulrich Kalla, 72, on vähän haikea. Tänään kuolee virallisesti Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, jossa itseään "vannoutuneeksi eurooppalaiseksi" kutsuva tohtori työskenteli virkamiehenä 25 vuotta.

Hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) lakkauttamisesta on vain vähän käytännön seurauksia. Suurin osa sen toiminnoista on siirtynyt jo kauan sitten muihin EU:n toimielimiin. Tämän päivän jälkeen siitä jää jäljelle vain hiilen ja teräksen tutkimukseen tarkoitettu rahasto. EHTY:n perustamissopimus astui voimaan 1952, ja sen oli määrä olla voimassa 50 vuotta. Nyt aika on tullut täyteen ja yhteisö on tehnyt tehtävänsä. Vaikka EHTY:n Hiili- ja teräsyhteisössä Euroopan valtiot luovuttivat ensimmäistä kertaa osan toimivallastaan vapaaehtoisesti ylikansalliseen valvontaan. Sopimuksen allekirjoittivat Saksa, Ranska, Italia, Belgia, Hollanti ja Luxemburg vuonna 1951. EHTY:n perusajatus oli sitoa Saksan hiili- ja terästeollisuus niin tiiviisti muiden Euroopan maiden teollisuuteen, että sota maiden välillä tulisi mahdottomaksi. Yhteisön syntyyn Monnet oli keksinyt ajatuksen jo toisen maailmansodan aikana, jolloin hiili oli tärkeä energianlähde. Lisäksi sitä tarvittiin teräksen valmistuksessa. Teräksestä taas tehtiin muun muassa aseita. Jos hiili- ja terästuotanto asetettaisiin yhteiseen valvontaan, maat pystyisivät hyvin varhaisessa vaiheessa havaitsemaan tuotantoluvuista, jos joku sopimusvaltioista olisi kiihdyttämässä tuotantoaan. Samalla yhteisön jäsenmaiden taloudet saatettaisiin vähitellen yhä monimutkaisemmin toisistaan riippuvaisiksi. "Tällainen yhteenkuuluvaisuus, jonka seuraukset moninkertaistuisivat muilla aloilla ja kantaisivat yhä uutta hedelmää, loisi kiinteän ykseyden tunteen ja vähitellen niin täydellisen kokonaisuuden, että sota eri osapuolten välillä tuntuisi täysin käsittämättömältä", lausui yksi suunnitelman arkkitehdeistä, Belgian entinen pääministeri Paul-Henri Spaak Helsingin Sanomissakin julkaistussa kirjoituksessaan. Hankkeen suurin tavoite onnistui. "Meillä ei ole ollut 57 vuoteen sotaa. Se on minusta erittäin hyvä saavutus", tiivistää Düsseldorfissa eläkepäiviään viettävä tohtori Kalla. Hiili- ja Yhteisön johtoon tuli valtioiden yläpuolella oleva ylikansallinen "korkea viranomainen", johon valittiin hallituksistaan riippumattomia jäsenmaiden edustajia. Valtioiden eduista huolehtimaan perustettiin neuvosto, jossa istuivat jäsenmaiden ministerit. Lisäksi luotiin parlamentaarinen yleiskokous, jonka jäsenet valittiin jäsenmaiden kansanedustajista. Sillä oli oikeus antaa korkealle viranomaiselle epäluottamuslause ja pakottaa se eroamaan. Nykyinen Euroopan unioni toimii yhä perusperiaatteeltaan samanlaisten instituutioiden varassa. Hiili- ja teräsyhteisön menestyksestä innostuneena jäsenmaat perustivat vuonna 1957 Euroopan atomienergiayhteisön Euratomin ja talousyhteisön EEC:n. EHTY:ä hallinnoimaan perustetut valtaelimet omaksuttiin lähes sellaisinaan EEC:hen. Siitä hallintomalli siirtyikin luontevasti Euroopan yhteisöön EY:hyn, joka syntyi vuonna 1967, kun kolmen yhteisön virkakoneistot yhdistettiin. Korkean viranomaisen EHTY:n tavoitteeksi asetettiin yhteisten markkinoiden luominen hiilelle ja teräkselle. Lisäksi hiili- ja terästeollisuudessa työskenteleville annettiin vapaa oikeus liikkua jäsenvaltiosta toiseen. Myöhemmin nämä tavoitteet laajenivat EY:n ja EU:n myötä koskemaan muitakin tuotteita kuin hiiltä ja terästä ja kaikkien alojen työntekijöitä. Poliittisesti Öljystä tuli hiiltä tärkeämpi energianlähde. Eurooppalaisen hiilen kilpailukyky heikkeni, sillä muualla hiiltä pystyttiin louhimaan paljon edullisemmin kustannuksin. Kun vuonna 1953 nykyisen EU:n alueella tarvittiin 485 miljoonaa tonnia hiiltä vuodessa, nykyään sitä tarvitaan enää 80 miljoonaa tonnia. Vuonna 1953 terästeollisuus työllisti kuudessa EHTY-maassa lähes miljoona työläistä, viime vuonna 15 nykyisessä EU-maassa enää alle 90000. Terästeollisuudessa lasku on ollut hiukan vähemmän jyrkkä: 410397 työläisestä vuonna 1953 viime vuoden 276700 työläiseen.

Luitko jo nämä?