Sahoilta kuuluu hätähuuto samaan aikaan kuin metsä­jätit tekevät huippu­tulosta – ”Sahojen toiminta­ympäristö on Suomessa tuhottu”

Itsenäisiä sahoja edustava Sahateollisuus ry julkaisi keskiviikkona kovasanaisen hätähuudon suomalaisten sahojen tilasta. Sahat pääsivät viime vuonna juuri ja juuri nollatulokseen, vaikka niiden vienti vetää ja sahatavaran hinnat nousevat. Samaan aikaan muissa maissa sahat tekevät huipputulosta.

Tilanne on erikoinen, sillä metsäjätit UPM, Stora Enso ja Metsä Group tekevät parempaa tulosta kuin koskaan.

Sahateollisuus ry:n mukaan sahojen ”toimintaympäristö on Suomessa tuhottu”. Sahateollisuus edustaa 34:ää sahaa, joiden osuus sahatavaran tuotannosta on runsaat puolet. Toisen puolen tuottavat kolmen suuren metsäyhtiön sahat. Sahatavaran viennin arvo on noin 1,7 miljardia euroa. Sahat ovat metsänomistajille elintärkeitä, sillä ne maksavat kaksi kolmannesta metsänomistajien kantorahatuloista.

Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Kai Merivuori https://www.hs.fi/haku/?query=kai+merivuorikirjoittaa blogissaanhttps://www.sahateollisuus.com/suomalaisen-sahateollisuuden-toimintaymparisto-tuhottu, että yksityinen puunostaja Junnikkala on jo keskeyttänyt puun oston.

Merivuoren mukaan syynä on se, että selluteollisuus imee markkinoilta kaiken sellun keitossa normaalisti käytettävän osan puusta eli kuitupuun, mutta ei silti pysty hankkimaan riittävästi kuitupuuta markkinahintaan.

Merivuoren mielestä kuitupuun hinta on pidetty kurissa, jonka takia metsäyhtiöt tekevät jopa ennätyksellistä tulosta sellulla. Sellusta on valtava kysyntä markkinoilla, koska siitä tehdään muun muassa verkkokaupan tarvitsemia pakkauksia ja pehmopaperia, jonka kysyntä etenkin Kiinassa on hurjassa kasvussa.

Merivuoren mukaan raakapuun hinnankorotukset ovat kohdistuneet vain järeän tukkipuun hintaan.

”Integraateille lankeaa koko lasku kuitupuun mahdollisesta hinnannoususta, mutta vain puolet tukin hinnan noususta”, Merivuori sanoo.

Integraateilla hän tarkoittaa isoja metsäyhtiöitä. Tukkipuun hinta on yli kolminkertainen verrattuna kuitupuuhun. Ero on kasvanut tasaisesti 1990-luvulta. Vuoden 2017 alusta lähtien esimerkiksi mäntytukin hinta on noussut noin 56 eurosta yli 61 euroon kuutiolta.

Sahat myyvät sahaamisen sivutuotteena syntyvän selluhakkeen suurille metsäyhtiöille. Sahat saavat nykyään huomattavasti vähemmän rahaa tukkipuun sahaamisesta syntyvästä hakkeesta kuin ne maksavat itse tukkipuusta. Merivuoren mukaan puupulassaan metsäjätit keittävät nyt sellukattiloissa jopa järeitä tukkeja, joista sahateollisuus normaalisti tuottaa lautoja, parruja ja muuta rakennustavaraa. Kuitupuuta ostetaan myös ulkomailta kotimaista puuta kalliimmalla.

”Integraatit ovat sitoneet sahojen sivutuotteena syntyvän selluhakkeen hinnan kotimaisen kuitupuun hintaan, joten ne ostavat korkealaatuisen, kalliista tukista tuotetun hakkeen 70 prosentin alennuksella raaka-aineen hintaan verrattuna. Omien sahojensa tulokset integraatit ovat piilottaneet isompiin kokonaisuuksiin”, Merivuori sanoo.

Erikoista puumarkkinassa Merivuoren mukaan on se, että kuitupuun kysynnän kasvaessa tukin hinta on epäloogisesti kääntynyt rajuun nousuun. ”Metsänomistajat pyrkivät maksimoimaan kantorahatulonsa. On helpompi kilpailuttaa kymmenien ostajien markkinalla tukin hinta kuin kolmen ostajan markkinalla kuitupuun hinta. Tämä sopii myös integraateille. Laskun maksaa itsenäinen sahateollisuus”, Merivuori sanoo.

Sahateollisuuden mukaan yksityiset sahat kärsivät myös energia- ja ilmastopolitiikasta.

Tuilla pyritään lisäämään metsähakkeen käyttöä uusiutuvan energian tuotannossa, mutta samalla tuet syrjivät sahojen sivutuotteena syntyvää purua ja kuorta puupolttoainemarkkinoilla. Tästä hyötyvät sekä kaukolämpövoimalaitokset että energialiiketoiminnassa mukana oleva selluteollisuus, mutta sahat kärsivät.

”Tuet eivät edes ole lisänneet metsähakkeen käyttöä”, Merivuori sanoo.

Suurille metsäyhtiöille sillä ei ole niin väliä, miten niiden sahoilla menee, koska ne tekevät niin hurjaa tulosta sellulla.

”Metsäteollisuudelle ohjatut kansainvälistä kilpailukykyä takaamaan tarkoitetut tukijärjestelmät on suunnattu vain suurteollisuudelle. Energiaveroleikkuri ja päästökauppakompensaatio ovat erinomaisia esimerkkejä tuista, jotka hyödyttävät metsäteollisuudessa lähes yksinomaan metsäintegraatteja vääristäen kilpailua kotimaassa joko välillisesti tai suoraan. Sahoja hyödyttäviä toimivia energiatukijärjestelmiä ei Suomessa ole, toisin kuin merkittävissä kilpailijamaissa”, Merivuori kirjoittaa.

UPM:n johtaja Heikki Vappula https://www.hs.fi/haku/?query=heikki+vappulaei epäile sahateollisuuden ahdingon aitoutta, mutta on muuten niukkasanainen suuria metsäyhtiöitä kohtaan esitetyistä syytöksistä.

”En voi kommentoida, nämä ovat kaupallisia juttuja”, sanoo Vappula.

Vappula sanoo, että tukkia on saattanut mennä poikkeuksellisesti sellukattiloihin tammikuussa, kun puupula oli todella paha. Syksyllä rajut sateet kastelivat maat ja sen jälkeen lämpötila pysyi korkealla, joten maasto oli korjuukoneille liian upottavaa. Samaan aikaan sellutehtaat ovat käyneet täysillä, koska sellun kysyntä on poikkeuksellisen suurta.

”Tukin käyttö sellunteossa on yhtään pitemmällä aikavälillä taloudellisesti kestämätöntä”, Vappula sanoo.

Vappulan mukaan puun saanti alkoi helpottua, kun pakkaset kovettivat maan helmikuussa.

”Nyt puuhuolto alkaa olla kunnossa, mutta valtavalta puunhankintakoneistolta kestää aikansa toipua.”

Stora Enson metsäjohtaja Janne Partanen https://www.hs.fi/haku/?query=janne+partanenon tietoinen sahojen ongelmista, mutta on yllättynyt, kuinka raju sahojen syyttävä ulostulo on.

”Olemme mekin huolissamme omien sahojemme raaka-aineen hinnasta, joten siihen nähden väitteet isoja metsäyhtiöitä kohtaan eivät istu millään tavalla”, Partanen sanoo.

Hän lisää, että puumarkkinoilla valtaosa on yksityisiä puunmyyjiä, joita kiinnostaa erityisesti tukin hinta, koska se on kuitupuun hintaa parempi.