Suomi laittoi miljoonia euroja saksalaisiin ruoka­messuihin – HS kiersi Suomen osaston berliiniläisen ruoka­gurun kanssa, ja tämä yllättyi

Berliini

Vieno kitkeryys.

Siihen kiteytyy Suomen ominaismaku berliiniläisen ruokagurun Hendrik Haasen https://www.hs.fi/haku/?query=hendrik+haasenmielestä.

”Se on hyvä”, Haase sanoo.

”Kitkeryydellä tuote erottuu teollisesti valmistetusta ja sokeroidusta massaruuasta – esimerkiksi kaikki maailman marjamaut voidaan tehdä myös keinotekoisesti, mutta happamuus ja kitkeryys tuovat autenttisuutta.”

Haase päätyy tiivistämään Suomen ominaismaun maisteltuaan Berliinin ruokamessuilla Lapin Marjan puolukkamehua, joka oli hänen mielestään juuri tarpeeksi ytimekästä ja hapanta.

HS on kutsunut Haasen tutustumaan Suomen messuosastoon maailman suurimmilla ruokamessuilla, Berliinin Grüne Wochella.

Osallistuminen Grüne Wocheen on Suomelle tänä vuonna miljoonapanostushttps://www.hs.fi/talous/art-2000005967554.html. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto (MTK) osti Suomelle 360 000 eurolla paikan messujen teemamaana. Kun päälle lasketaan se, mitä messuille lähteneet yritykset reissustaan maksavat, kokonaisbudjetiksi tulee MTK:n mukaan lähes kolme miljoonaa euroa.

Hendrik Haase on uuden aallon käsityöläislihakauppias, jonka Kumpel & Keule -lihakauppa ja ravintola Berliinin foodie-kulttuurin keskittymässä Markthalle Neun -kauppahallissa on todella suosittu.

Mustasta hatustaan tunnettu Haase on usein Saksassa esillä, kun aiheena ovat ruokatrendit ja ruuan tulevaisuus. Erityisesti hän puhuu hyvästä lihasta. Uudelle lihakulttuurille on lainattu termi pienpanimoilta. Haasen liha on crafted meatia, jossa laatuliha, leikkeleet, pateet ja makkarat ovat käsityötaidon näytteitä.

Haasen käsien läpi kulkee vaikkapa pientuottajan luomukanoja tai koko elämänsä takapihalla tonkineita maatiaissikoja. Makkara ei ole vain makkara, vaan sävykäs tuote, jossa jokainen raaka-aine ja makuvivahde on tärkeä.

Mitä hän ajattelee suomalaisten ruokayritysten annista saksalaisille?

80 suomalaisyrityksellä on Grüne Wochella yhteinen messuosasto. Haase lähtee kiertämään sitä vastapäivään.

Suomalaisten elintarvikeyritysten eniten havittelema messuvieras on supermarketketjun tai elinarvikejätin sisäänostaja. Sellainen Haase ei ole. Sen sijaan mustahattuinen ruokaguru edustaa huippukokkien ja ruokahifistelijöiden maailmaa, jossa etsitään kiinnostavia premium-tuotteita.

Ja nyt löytyykin jo ensimmäinen!

Mitä ihmettä tämä on? Haase nuuhkii tummaa jauhetta Henri Vanhasenhttps://www.hs.fi/haku/?query=henri+vanhasen ja Hannu Piispasen https://www.hs.fi/haku/?query=hannu+piispasenpöydän ääressä. Hän sipaisee jauhetta kämmenselälleen ja nuolaisee. Pakurikääpä – jatkoon!

Haase jututtaa pitkään Luonnon­vara­keskuksen tutkijaa Vanhasta, joka selittää, mistä pakurissa oikein on kyse ja miten hän kehittänyt menetelmän, jolla pakuria voidaan jalostaa ja viljellä. Koivun runkoon porataan reikä ja reikään työnnetään tappi, johon on istutettu pakurikäävän rihmastoa.

Vaikutus tehty.

Suomalaisyrityksillä on messuilla paljon luomua, marjatuotteita ja erityisen paljon uudenlaisia kauratuotteita.

Päästäkseen Haasen suosikkilistalle on laadun yhdistyttävä aitouteen ja kiinnostavuuteen.

Haase kiittelee sitä, että tarjolla on tuotteita vanhoista viljoista kuten speltistä ja emmervehnästä. Haasen mielestä myös nokkosen käyttö on hyvä juttu. Juuri nokkonen tekee esimerkiksi Teemu Kanasuonhttps://www.hs.fi/haku/?query=teemu+kanasuon Agrifutura-yrityksen Nams-tomaattismootieista kiinnostavia.

Tosin jo se, että haluaa tuoda porilaisia terttutomaatteja Euroopan markkinoille, on Haasesta kunnioitettavaa.

Sitten käteen osuu purkki, josta Haase pyytää Anu Kiiveriltähttps://www.hs.fi/haku/?query=anu+kiiverilta maistiaisia. Se on Arctic Warriorsin vihreää pakastekuivattua kuusenkerkkäjauhetta ja Haasen mielestä todella erityisen ja kiinnostavan makuista. Jatkoon!

Messuilla on mukana useita pienpanimoita ja marjaviinien valmistajia. Kyrö Distilleryn Napue-ruisgini saa Haaselta nyökyttelyä. Hän kaivaa kännykän esiin ottaakseen kuvan Napuen mainoskuvasta, jossa kirmaa miehiä kelteisillään viljapellossa.

Mutta heti ruisginin jälkeen Haase maistaa jotain, jonka hän nostaa lopulliselle suosikkilistalleen: Fiskarsin Ruukissa toimivan siideritalon Kuura Ciderin Kuura Cuvéen. ”Tätä voin suositella ystävilleni, berliiniläisen tähtiravintolan kokeille.”

Kuura Cider valmistaa suomalaisista omenoista siideriä, ja Kuura Cuvée on shampanjamenetelmällä tehty kuohusiideri. Toinen tuote messuilla on jääsiideri, ja Haasea kiinnostaa, missä Halmetoja pakastaa jääsiiderinsä.

”Ulkona pakkasessa.”

Kuuran perustaja ja omistaja Petri Halmetoja https://www.hs.fi/haku/?query=petri+halmetojaHaasen huomiosta otettu. ”Vienti Eurooppaan ei sinänsä olisi vaikeaa, mutta en ajattele vielä liian isosti ottavani Saksan Saksan haltuun – ensin valloitan Berliinin. Olisi hyvä saada muutama jälleenmyyjä ja ravintola kiinnostumaan. Se olisi itse asiassa jo aika paljon.”

Sitten Haase näkee jotain, jota ei voi vastustaa. Kiulullisen perunoita. Hän alkaa jututtaa Skabamin Pia Tapiota ja Tapio Knuuttilaa, jotka esittelevät Suomessa kehitettyjä erityisen ravinteikkaita perunoita Frex-brändin alla.

Kyse on itse asiassa viljelytekniikasta ja viljelykierrosta, Haase hoksaa. ”Tässä on todellinen ruokainnovaatio.”

Haase puristelee sormiensa välissä maistiaisina tarjottavien keitettyjen perunanpalojen rakennetta ja nestepitoisuutta ja uppoutuu pitkään keskusteluun hyvän perunan luonteesta.

”Itse syön usein vain todella hyvää perunaa ja jotain kiinnostavaa suolaa sen lisukkeena.”

Knuuttila sanoo ravintorikastetun perunan kiinnostavan erityisesti huippuravintoloita. Haase sanoo, että entistä taitavammin brändätty peruna on hyvä esimerkki siitä, että ihmisiä alkaa todella kiinnostaa, mitä on ruuan laatu.

”Makuja ei pidä vahvistaa, vaan trendi on aitous. Laatu on jotain, mitä ei ole kemiallisesti muutettu tai vahvistettu.”

Siideri, pakuri, kuusenkerkkä, peruna. Siinä Haasen suomalaissuosikit Grüne Wochelta. Tuotteita yhdistää aitous ja laatu sekä se, ettei niille ole kilpailijoita muualta.

”Olen todella positiivisesti yllättynyt Suomen osastosta”, Haase sanoo. ”Olisin huolissani vain yhdestä asiasta. Nämä tuotteet eivät täällä kohtaa sitä yleisöä, jonka ne ansaitsisivat.”

Grüne Woche on Haasen mielestä jämähtänyt syvälle 1990-luvulle. Suomi oli kuin raikas tuulahdus kaiken kitšin ja romantisoitujen maakuvien keskellä.

Suomen osaston joulupukkikin on Bad Santa, jonka tuote ovat alkoholipitoiset jäätelöt.

Haasen mielestä messuilla on liian junttia suomalaisille ruokainnovaatioille, eivätkä maistiaisia rohmuavat kävijät edes tajua, mistä Suomen varsin hienostuneella osastolla on kyse, Haase sanoo.

Uteliaat foodiet ovat muualla, mutta eivät suinkaan tuottajien ja startupien ulottumattomissa. Ruokaviennin tulevaisuus on digitaalinen, Haase muistuttaa.

Kuluttajat ovat sosiaalisessa mediassa, vaikka Instagramissa, ja niin pitää olla tuottajienkin. Kun ruokaintoilija Berliinissä näkee jotain kiinnostavaa, hän klikkaa kuvaa ja saa Paypalin pikamaksulla tilattua kotiinkuljetuksella haluamansa.

”Voin tehdä puhelimella oman markkinointini, tilaukseni, pitää yhteyttä tuottajiin ja asiakkaisiini ilman välikäsiä. Voin ihan hyvin kuvitella, että joku suomalaistuottaja, jolla on 20 000 pulloa mustikkamehua, saa parilla kuvalla ja sosiaalisen median taidoilla ne kaupaksi nopeasti ympäri Eurooppaa.”