Rahoituskustannukset ovat tällä hetkellä ennätyksellisen alhaalla, eli käytännössä investointeihin olisi saatavilla halpaa lainaahttps://www.hs.fi/talous/art-2000006205773.html. Lisäksi suomalaisten yritysten kannattavuus on paremmalla tasolla kuin pitkään aikaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Edellytyksiä investointien kasvattamiseen siis olisi.
Mutta miksi ne eivät houkuttele?
”On hyvä kysymys, mikä on investointien kasvun esteenä. Olivat ne sitten aineettomia tai kiinteitä investointeja. Tuottavuuden kasvu kuitenkin edellyttäisi niitä”, Martti Hetemäki toteaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Hänen selvityksensä pitäisi olla valmiina syyskuun budjettiriiheen mennessä.
Tilanteen ratkaisemiseksi pitää Hetemäen mukaan löytää keinoja, jotka puuttuvat ilmiön syihin.
”Jotta talouden kasvu olisi kestävämmällä pohjalla”, hän sanoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Investoinnilla tarkoitetaan rahan sijoittamista esimerkiksi yrityksen laitteisiin tai kehitystoimintaan, jotka myöhemmin tuottavat yritykselle rahaa. Investoinnit ovat usein elinehto yrityksille, jotta ne pystyvät kilpailemaan muiden yritysten kanssa.
Yritysten investointien määrä lähti Suomessa nousuun 1990-luvun laman jälkeen. Erityisesti 2000-luvulla elettiin ”kulta-aikaa”, joka päättyi finanssikriisiin vuonna 2008.
Sen jälkeen yritykset ovat olleet varovaisempia käyttämään rahaa uusiin investointeihin.
”2010-luvulla nettoinvestointien taso on ollut nolla. Pääomaa on siis kulunut saman verran kuin on investoitu. Tuotannollista pääomaa ei ole saatu yhtään lisää tällä vuosikymmenellä”, elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) toimitusjohtaja Aki Kangasharjuhttps://www.hs.fi/haku/?query=aki+kangasharju sanoo.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi vanhoja laitteita ja koneita on poistettu käytöstä samalla vauhdilla kuin on ostettu uusia. Viime vuosina pääomakanta jopa kului nopeammin kuin uusia investointeja tehtiin. Tällä hetkellä tilanne näyttää hieman valoisammalta, sillä Elinkeinoelämän keskusliiton investointitiedustelun mukaan teollisuuden kiinteiden investointien arvioidaan nousevan 4,1 miljardiin euroon vuonna 2019. Se on noin yhdeksän prosenttia edellisvuotta enemmän.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
”Taso on silti hirveän huono. Niin historiallisesti kuin muihinkin maihin verrattuna,” Kangasharju sanoo.
Hänellä on myös selitys tilanteelle.
”Suomi on jäänyt pelon valtaan. Täällä on puhuttu työvoiman loppumisesta ja kestävyysvajeesta pitkään, ja yritykset ovat sen sitten uskoneet.”
Kangasharjun mukaan myös 2010-luvun pitkä nollakasvun aika kansantaloudessa sekä erityisesti vuosien 2014–2016 huonot vuodet ovat jättäneet jälkensä investoijiin. Ei uskalleta, hän sanoo.
Esimerkiksi Ruotsissa yritykset investoivat huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna ero on vuosittain noin viisi prosenttiyksikköä, eli Ruotsi investoi lähes kolmanneksen enemmän kuin Suomi. Vuosien kuluessa ero kumuloituu merkittäväksi.
”Se tarkoittaa, että tuottavuuskasvu tulee olemaan Suomessa hitaampaa. Uhkaamme menettää myös työpaikkoja ja kilpailukykyä. Tulevaan kansantalouden kasvuprosenttiin nämä ilman muuta vaikuttavat”, Kangasharju sanoo.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Elina Pylkkänen https://www.hs.fi/haku/?query=elina+pylkkanenkorostaa kuitenkin, että suomalaisten yritysten investointihalukkuutta on jo yritetty parantaa useilla erilaisilla keinoilla viime kymmenen vuoden aikana. Tulokset eivät ole olleet kovin hyviä.
Suurin muutos oli hänen mukaansa yritysten yhteisöveron laskeminen 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Sekään ei Pylkkäsen mukaan ole auttanut ongelmaan.
”Onnistuukohan suunnan muuttaminen nytkään?”, hän sanoo.
Pylkkäsen mukaan yrityksiä kannustetaan tälläkin hetkellä investoimaan esimerkiksi kiky-sopimuksella, yritystuilla ja EU:n investointi- ja innovaatiotukirahoilla.
”Yrityksille annetaan esimerkiksi suoria tukia ja verotukia yhteensä noin 4,5 miljardia euroa vuosittain. Nämä kaikki keinot ovat siis olemassa, mutta suurta muutosta investointitasossa ei ole näkynyt”, Pylkkänen sanoo.
Hänen mukaansa valtiosihteeri Hetemäen pitäisikin ottaa sekä kaikki jo toteutetut keinot että tutkimus- ja seurantatieto huomioon ennen kuin uusista keinoista päätetään.
Pylkkänen itse uskoo, että tärkein investointihalukkuutta lisäävä tekijä olisi epävarmuuden poistuminen markkinoilta. Ne heijastelevat hänen mukaansa tällä hetkellä poliittisia epävarmuustekijöitä muun muassa kansainvälisessä kaupassa.
”Epävarmuus tulevasta kysynnästä on niin suurta tällä hetkellä, että investointipäätöksiä ei ole uskallettu tehdä, vaikka investointien rahoituskustannukset ovat nyt historiallisen alhaiset”, hän sanoo viitaten yritysten saatavilla olevaan halpaan lainaan.
Etlan Kangasharju muistuttaa kuitenkin, että tilanne on sama kaikkialla Euroopassa, mutta silti investointitaso ei laahaa jäljessä samalla tavalla kuin Suomessa.
Hän suosittelisi investointiongelman ratkaisuun poisto-oikeuksien etupainottamista. Kangasharjun mukaan kansainväliset tutkimukset osoittavat tämän olevan toimiva keino.
Poisto-oikeuksien etupainottaminen tarkoittaa, että sen kuluja voitaisiin vähentää verotuksessa heti uuden investoinnin valmistuttua.
”Tällöin investointi muuttuisi nopeammin kannattavaksi. Se kannustaisi sijoittajia osinkojen ottamisen sijaan jättämään rahat yritykseen, kun tuotto tulisi aiempaa nopeammin”, hän sanoo.
Kiitos, kun osallistut keskusteluun. Kommenttisi on nyt moderoitavana.
Kommentteja julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa.
Kommentteja tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24.
Osallistu keskusteluun
Luo tunnus tai kirjaudu sisään, jotta voit kommentoida ja arvioida muiden kommentteja.
HS:n kommentointien äänestäminen on muuttunut: nyt vain kirjautuneet käyttäjät voivat antaa kommentille hyvin argumentoitu -äänen.
Kommentit