Talous
”On kiistaton fakta, että ilmastonmuutos on käynnissä”, Nesteen entinen toimitusjohtaja Jaakko Ihamuotila sano
Kulosaaressa tihuttaa. Jaakko Ihamuotila https://www.hs.fi/haku/?query=jaakko+ihamuotilatuijottaa olohuoneensa ikkunasta ulos ja manaa näkemäänsä.
”Aiemmin meillä oli hyvä näköala. Nyt siellä nousee Manhattan.”
Hän osoittaa kädellään Vanhankaupunginselän toisella puolella häämöttävää Kalasatamaa.
Keskellä sumuista merimaisemaa kohoaa 134-metrinen pilvenpiirtäjä. Vuoden 2024 loppuun mennessä tornitaloja pitäisi olla yhteensä kahdeksan.
”Iso on hanke”, Ihamuotila tuhahtaa.
Harmistuksen voi ymmärtää. Vaikka on hän toisaalta ollut itsekin toteuttamassa valtavia rakennushankkeita. Nekin ovat herättäneet aikanaan monenlaisia intohimoja.
Ihamuotilaa voi hyvällä syyllä kutsua merkittäväksi yhteiskunnalliseksi ja teollisuuspoliittiseksi vaikuttajaksi. Suurimman osan neljä vuosikymmentä kestäneestä työurastaan hän teki kotimaisten valtionyhtiöiden johtotehtävissä.
Koneyritys Valmetin toimitusjohtajana hän toimi 1973–1980 ja öljynjalostusyhtiö Nesteen pääjohtajana 1980–1998. Uran varrelle mahtuvat muun muassa Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimaloiden rakennusprojektit.
Mikä Ihamuotilasta teki halutun johtajan?
Omaksi vahvuudekseen hän laskee ”oikean asenteen”, autoritäärisyyden välttämisen ja etevät ryhmätyöskentelytaidot. Turhaan hötkyilyynkään Ihamuotila ei koe päätöksentekijänä sortuneensa.
”Minulla on sellainen käsitys, että päätökset pitää tehdä niin myöhään kuin mahdollista mutta kuitenkin ajoissa”, hän ohjeistaa.
Monissa Ihamuotilan tekemissä päätöksissä oli kyse massiivisista, koko kansakuntaa puhuttelevista ratkaisuista. Hän ei silti kokenut työtään stressaavana ja toteaa nukkuneensa yönsä aina hyvin. Vaativa asema toki oli – monessakin mielessä.
”Paljon se oli sitä, että aamulla kun lähti töihin, lapset nukkuivat ja illalla kun tuli takaisin, lapset olivat taas nukkumassa.”
Kaduttaako?
”En sanoisi niinkään”, Ihamuotila sanoo. ”Kotona asiat olivat kunnossa. Lapset ovat pärjänneet elämässään, ja heihin on ollut koko ajan hyvä yhteys. Mutta välillä on tuntunut siltä, että tunnen lapsenlapsiani paremmin kuin aikanani omia lapsiani.”
Teini-ikäisenä häntä vetivät puoleensa tiedemaailma ja ydinfysiikkaan liittyvät kysymykset. Ihamuotila kirjoitti ylioppilaaksi 1957. Vuotta aiemmin Englannissa oli käynnistetty maailman ensimmäinen sähköntuotantoon keskittynyt ydinvoimala.
Teknillisessä korkeakoulussa pääaineeksi valikoitui reaktorifysiikka. Valmistuttuaan Ihamuotila aloitti työt ydintekniikan assistenttina ja eteni nopeasti apulaisprofessoriksi. Elämä eteni vakaassa tutkijaputkessa.
”En todellakaan ajatellut liike-elämää erityisesti”, hän paljastaa.
Työura sai uuden suunnan, kun Ihamuotila palkattiin Imatran Voimalle ydinvoimalaitossuunnittelijaksi. Ydinvoima nähtiin jännittävänä tulevaisuuden alana. Three Mile Islandin ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudet kuitenkin muuttivat myönteistä asenneilmapiiriä pysyvästi.
Ihamuotilan mielestä se on sääli. ”Ydinvoima on kyllä turvallista, ja ydinvoiman osuus energiantuotannosta pitäisi olla selkeästi suurempi kuin nykyisin. Lisäksi se olisi ympäristön kannalta ehdottomasti järkevä vaihtoehto.”
Niin maailma muuttuu. Ihamuotila myöntää, ettei hän muista ympäristökysymysten nousseen kertaakaan esille hänen työuransa ensimmäisten vuosikymmenien aikana. Nyt keskeisempää asiakokonaisuutta on mahdotonta keksiä.
Avainasiana ilmastonmuutoksen hillitsemisessä hän näkee aurinkoenergiateknologian kehittämisen ja toimivan globaalin päätöksentekojärjestelmän synnyttämisen.
”On kiistaton fakta, että ilmastonmuutos on käynnissä”, Ihamuotila sanoo.
”Uskon kuitenkin, että ongelma on ratkaistavissa, kunhan suurten teollisuusmaiden päätöksentekijät saadaan mukaan. Oma tuntumani on, että kansalaiset ja yritykset tekevät jo nyt parhaansa ilmastomuutoksen hillitsemiseksi.”
Mikä tulisi Suomen roolin olla?
”Mielestäni Suomen vaikutus kokonaisuuteen on varsin pieni. Suomi on ottanut esimerkin näyttäjän roolin, ja se sopii meille oikein hyvin. Ei pidä kuitenkaan tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka heikentävät kilpailukykyämme.”
Eläkkeelle Ihamuotila jäi vuosituhannen alussa, eikä hän tunne kaipaavansa takaisin työelämän pyörteisiin. Nykyisin päivät kuluvat muun muassa lastenlasten kanssa seurustellessa ja pitkillä ulkolenkeillä puolison kanssa. Monesti he kiertävät Korkeasaaren ympäri.
Keväisin ja syksyisin aikaa vie myös nuorena alkanut metsästysharrastus. Tositoimiin Ihamuotila on lähdössä jo haastattelua seuraavana päivänä: edessä on hirvijahti Espoon Nuuksiossa.
Mikä metsästyksessä viehättää?
”No, onhan se sellaista hyvää ulkoilua”, Ihamuotila sanoo.
”Mutta ennen kaikkea haulikolla ampuminen on hurjan hauskaa. Se, että saa tähdätä liikkuvaan maaliin ja nähdä, miten hyvin osuu.”
Oikaisu 15.11. klo 10.30: Kalasatamassa on valmiina vasta yksi, 134-metrinen, pilvenpiirtäjä. Toinen niistä, tarkalleen 124-metrinen, on rakenteilla.
”Aiemmin meillä oli hyvä näköala. Nyt siellä nousee Manhattan.”
Hän osoittaa kädellään Vanhankaupunginselän toisella puolella häämöttävää Kalasatamaa.
Keskellä sumuista merimaisemaa kohoaa 134-metrinen pilvenpiirtäjä. Vuoden 2024 loppuun mennessä tornitaloja pitäisi olla yhteensä kahdeksan.
”Iso on hanke”, Ihamuotila tuhahtaa.
Harmistuksen voi ymmärtää. Vaikka on hän toisaalta ollut itsekin toteuttamassa valtavia rakennushankkeita. Nekin ovat herättäneet aikanaan monenlaisia intohimoja.
Ihamuotilaa voi hyvällä syyllä kutsua merkittäväksi yhteiskunnalliseksi ja teollisuuspoliittiseksi vaikuttajaksi. Suurimman osan neljä vuosikymmentä kestäneestä työurastaan hän teki kotimaisten valtionyhtiöiden johtotehtävissä.
Koneyritys Valmetin toimitusjohtajana hän toimi 1973–1980 ja öljynjalostusyhtiö Nesteen pääjohtajana 1980–1998. Uran varrelle mahtuvat muun muassa Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimaloiden rakennusprojektit.
Mikä Ihamuotilasta teki halutun johtajan?
Omaksi vahvuudekseen hän laskee ”oikean asenteen”, autoritäärisyyden välttämisen ja etevät ryhmätyöskentelytaidot. Turhaan hötkyilyynkään Ihamuotila ei koe päätöksentekijänä sortuneensa.
”Minulla on sellainen käsitys, että päätökset pitää tehdä niin myöhään kuin mahdollista mutta kuitenkin ajoissa”, hän ohjeistaa.
Monissa Ihamuotilan tekemissä päätöksissä oli kyse massiivisista, koko kansakuntaa puhuttelevista ratkaisuista. Hän ei silti kokenut työtään stressaavana ja toteaa nukkuneensa yönsä aina hyvin. Vaativa asema toki oli – monessakin mielessä.
”Paljon se oli sitä, että aamulla kun lähti töihin, lapset nukkuivat ja illalla kun tuli takaisin, lapset olivat taas nukkumassa.”
Kaduttaako?
”En sanoisi niinkään”, Ihamuotila sanoo. ”Kotona asiat olivat kunnossa. Lapset ovat pärjänneet elämässään, ja heihin on ollut koko ajan hyvä yhteys. Mutta välillä on tuntunut siltä, että tunnen lapsenlapsiani paremmin kuin aikanani omia lapsiani.”
Teini-ikäisenä häntä vetivät puoleensa tiedemaailma ja ydinfysiikkaan liittyvät kysymykset. Ihamuotila kirjoitti ylioppilaaksi 1957. Vuotta aiemmin Englannissa oli käynnistetty maailman ensimmäinen sähköntuotantoon keskittynyt ydinvoimala.
Teknillisessä korkeakoulussa pääaineeksi valikoitui reaktorifysiikka. Valmistuttuaan Ihamuotila aloitti työt ydintekniikan assistenttina ja eteni nopeasti apulaisprofessoriksi. Elämä eteni vakaassa tutkijaputkessa.
”En todellakaan ajatellut liike-elämää erityisesti”, hän paljastaa.
Työura sai uuden suunnan, kun Ihamuotila palkattiin Imatran Voimalle ydinvoimalaitossuunnittelijaksi. Ydinvoima nähtiin jännittävänä tulevaisuuden alana. Three Mile Islandin ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudet kuitenkin muuttivat myönteistä asenneilmapiiriä pysyvästi.
Ihamuotilan mielestä se on sääli. ”Ydinvoima on kyllä turvallista, ja ydinvoiman osuus energiantuotannosta pitäisi olla selkeästi suurempi kuin nykyisin. Lisäksi se olisi ympäristön kannalta ehdottomasti järkevä vaihtoehto.”
Niin maailma muuttuu. Ihamuotila myöntää, ettei hän muista ympäristökysymysten nousseen kertaakaan esille hänen työuransa ensimmäisten vuosikymmenien aikana. Nyt keskeisempää asiakokonaisuutta on mahdotonta keksiä.
Avainasiana ilmastonmuutoksen hillitsemisessä hän näkee aurinkoenergiateknologian kehittämisen ja toimivan globaalin päätöksentekojärjestelmän synnyttämisen.
”On kiistaton fakta, että ilmastonmuutos on käynnissä”, Ihamuotila sanoo.
”Uskon kuitenkin, että ongelma on ratkaistavissa, kunhan suurten teollisuusmaiden päätöksentekijät saadaan mukaan. Oma tuntumani on, että kansalaiset ja yritykset tekevät jo nyt parhaansa ilmastomuutoksen hillitsemiseksi.”
Mikä tulisi Suomen roolin olla?
”Mielestäni Suomen vaikutus kokonaisuuteen on varsin pieni. Suomi on ottanut esimerkin näyttäjän roolin, ja se sopii meille oikein hyvin. Ei pidä kuitenkaan tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka heikentävät kilpailukykyämme.”
Eläkkeelle Ihamuotila jäi vuosituhannen alussa, eikä hän tunne kaipaavansa takaisin työelämän pyörteisiin. Nykyisin päivät kuluvat muun muassa lastenlasten kanssa seurustellessa ja pitkillä ulkolenkeillä puolison kanssa. Monesti he kiertävät Korkeasaaren ympäri.
Keväisin ja syksyisin aikaa vie myös nuorena alkanut metsästysharrastus. Tositoimiin Ihamuotila on lähdössä jo haastattelua seuraavana päivänä: edessä on hirvijahti Espoon Nuuksiossa.
Mikä metsästyksessä viehättää?
”No, onhan se sellaista hyvää ulkoilua”, Ihamuotila sanoo.
”Mutta ennen kaikkea haulikolla ampuminen on hurjan hauskaa. Se, että saa tähdätä liikkuvaan maaliin ja nähdä, miten hyvin osuu.”
Oikaisu 15.11. klo 10.30: Kalasatamassa on valmiina vasta yksi, 134-metrinen, pilvenpiirtäjä. Toinen niistä, tarkalleen 124-metrinen, on rakenteilla.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kuka?
Jaakko Ihamuotila
Syntynyt 1939 Espoossa. Asuu Helsingin Kulosaaressa.
Valmet oy:n toimitusjohtaja 1973–1980, Neste oy:n pääjohtaja 1980–1998, Fortum oyj:n hallituksen jäsen 1998–2000 ja Raisio oyj:n hallituksen jäsen 2000–2005.
Valmistunut diplomi-insinööriksi reaktorifysiikasta. Toimi 1960-luvulla fysiikan apulaisprofessorina Teknillisessä korkeakoulussa.
Toimi Millennium-palkinnon myöntävän Suomen Teknologiapalkintosäätiön hallituksen puheenjohtajana 2000-luvulla.
Sai vuorineuvoksen tittelin vuonna 1989.
Perheeseen kuuluu vaimo, kolme lasta ja yhdeksän lastenlasta.
Täyttää 80 vuotta 15. marraskuuta. Viettää merkkipäivää lähipiirissä.
- Syntymäpäivät Seuraa
- Henkilöjutut Seuraa
- Ilmastonmuutos Seuraa
- Ydinvoima Seuraa
Kommentit