Öljy-yhtiö BP:n tilastoissa Venäjä tuotti raakaöljyä Yhdysvaltoja enemmän vielä vuonna 2018. Mutta kun uudet luvut ensi kesänä julkaistaan, kärjessä lienee Yhdysvallat.
Muutos on suuri, ja se on tapahtunut nopeasti. Se laittaa pelinappuloita uuteen järjestykseen niin maailmantaloudessa kuin -politiikassa.
Hiljainen vallankumous on näkynyt myös tämän vuoden alussa sen jälkeen, kun Yhdysvaltain ja Iranin välit kiristyivät dramaattisesti.
Yhdysvallat tappoi Iranin vallankumouskaartin erikoisjoukkojen komentajan Qassem Suleimanin https://www.hs.fi/haku/?query=qassem+suleimaninohjusiskulla 3. tammikuuta. Sen jälkeen Iran ampui ohjuksia kahteen yhdysvaltalaisten käyttämään tukikohtaan Irakissa.
Iran on maailman kuudenneksi suurin öljyntuottajamaa.
Tapahtumien jälkeen Brent-raakaöljyn hinta käväisi 68 dollarissa barrelilta. 159-litrainen barreli on öljykaupan mittayksikkö. Brent on puolestaan kaupassa käytettävä viitelaatu.
Hinta laski nopeasti takaisin 65 dollarin tietämille.
Öljynjalostusyhtiö Nesteen energia-asiantuntija Lauri Kärnähttps://www.hs.fi/haku/?query=lauri+karna pitää muutosta maltillisena. Eikä pieni hinnannousu välttämättä edes haittaa Yhdysvaltoja, päinvastoin.
Nykyiset hinnat ovat korkeampia kuin vielä viisi vuotta sitten, jolloin yhden öljybarrelin sai halvimmillaan 29 dollarilla. Silti nyt liikutaan aivan eri tasolla kuin vielä 2010-luvun alkupuolella. Vuonna 2013 brentin keskimääräinen hinta oli 110,80 dollaria barrelilta.
Korkea hinta osaltaan lisäsi kannusteita kehittää vesisärötysteknologiaa. Sen avulla on mahdollista hyödyntää kiviainekseen ja hiekkakivikerroksiin sitoutunutta liuskeöljyä, jota on muun muassa Yhdysvalloissa.
Porauskaivoon pumpataan kovalla paineella vettä, hiekkaa ja kemikaaleja. Kun paine murtaa kiven, öljy ja kaasu irtoavat.
Liuskeöljyn tuotantokustannukset ovat 2010-luvun aikana laskeneet jyrkästi. Dallasin alueellinen keskuspankki kertoi toukokuussa 2019, että kannattavuusraja oli keskimäärin 50 dollaria barrelilta ja alimmillaan 23 dollaria. Luku kertoo, millaisella hinnalla tuottajan on kannattavaa investoida uuteen porauskaivoon.
”Liuskeöljyn kanssa tapahtui paradigman muutos. Minäkin luulin, että 110 dollaria plus-miinus kymmenen dollaria on se hinta tästä tuomiopäivään saakka, kunnes saadaan sähköautoja ja öljynkäyttö loppuu. Väärässä olin, koska näköpiirissä on aivan uudentyyppinen öljyn lähde”, Kärnä sanoo.
”On aivan eri juttu, jos hinta on 70 dollaria kuin jos se olisi päälle satasen.”
Vuonna 2018 raakaöljyä tuotettiin maailmanlaajuisesti 83 miljoonaa barrelia päivässä, ja öljykaupassa liikkuu vuosittain tuhansia miljardeja dollareita rahaa. Jos yksi 159 litran erä maksaa 30 dollaria enemmän tai vähemmän, siitä kertyy suuri summa rahaa.
Öljyn hinta on perinteisesti ollut tärkeä sisäpoliittinen kysymys Yhdysvalloissa. Syynä on paljon energiaa kuluttava amerikkalainen elämäntapa, johon kuuluvat suurikokoiset, paljon polttoainetta syövät ajoneuvot.
”Kyse on myös sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, koska polttoaineen hinta on kaikille sama tulotasosta riippumatta”, sanoo kansainvälisen politiikan professori Pami Aaltohttps://www.hs.fi/haku/?query=pami+aalto Tampereen yliopistosta.
Ylivoimaisesti suurin osa, maailmanlaajuisesti noin 65 prosenttia öljystä kulutetaan liikenteen polttoaineena. Polttoainetta tarvitaan paitsi henkilöautojen tankkeihin myös tuotteiden kuljetuksiin.
Siksi korkeampi öljyn hinta näkyy nopeasti kuluttajien kukkarossa.
Liuskeöljybuumilla ei olisi niin merkittävää vaikutusta maailmanlaajuiseen öljykauppaan, ellei Yhdysvallat olisi poistanut raakaöljyn vientikieltoaan vuonna 2015.
Yli 40 vuotta kestäneellä vientikiellolla saatiin pidettyä hinta kotimarkkinoilla keinotekoisen alhaisena. Sen taustalla olivat 1970-luvun öljykriisit.
Vuodesta 1973 alkaen öljyä vievät arabimaat yrittivät tuotannon leikkauksilla pakottaa Yhdysvallat ja sen liittolaiset lopettamaan tukensa Israelille. Öljyn hinta nelinkertaistui 12 dollariin barrelilta. Siitä hinta vielä kaksinkertaistui vuosikymmenen lopulla, kun Iranin vallankumous vähensi öljyn saatavuutta.
Hinnannousu johti Yhdysvalloissa stagflaatioon eli samanaikaiseen lamaan ja kuluttajahintojen nousuun. Eräiden näkemysten mukaan ilmiö oli syynä esimerkiksi sille, että vallitsevassa asemassa ollut keynesiläinen talousteoria kyseenalaistettiin.
Vapautuneen viennin vuoksi öljykauppa toimii aiempaa markkinaehtoisemmin. Hinnannousut luovat kannustimia lisätä tuotantoa Yhdysvalloissa, ja kasvanut tarjonta taas laskee hintaa.
”Markkinat ikään kuin tervehtyivät, jos ei oteta huomioon ilmastovaikutuksia”, Aalto sanoo.
”Yhdysvaltalaiset tuottajat ovat aika ketteriä. Ne työskentelevät pienten, paikallisten esiintymien parissa. Tuotanto voidaan polkaista käyntiin nopeasti ja samoin pistää poikki nopeasti.”
Opec on hieronut ystävyyttä Venäjän kanssa, sillä myös Venäjän asema öljyntuottajana on vahvistunut, Kärnä sanoo. Siltikään Opec ei pysty vaikuttamaan öljyn hintaan yhtä helposti kuin menneinä vuosikymmeninä. Vaikutusten aikaansaaminen edellyttäisi aiempaa suurempia leikkauksia samalla, kun valtioissa tarvitaan kipeästi öljytuloja.
”Kaikki raha tarvitaan”, Kärnä sanoo.
”Olemme riippumattomia, emmekä tarvitse Lähi-idän öljyä”, Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump https://www.hs.fi/haku/?query=donald+trumpjulisti puheessaan Iranin ohjusiskujen jälkeen.
Se ei vielä ole aivan totta. Yhdysvaltalaiset jalostamot on rakennettu käsittelemään raskasta Lähi-idän öljyä. Amerikkalaisesta liuskeesta pusertuva öljy on liian kevyttä.
Tämän vuoksi maailman suurin öljynkuluttajamaa tarvitsee edelleen tuontiöljyä.
Suurvallan suhde öljyn hintaan on kuitenkin paljon ristiriitaisempi kuin ennen. Aallon mukaan tavoitteena ei enää ole mahdollisimman alhainen hinta.
”Jos olisin Yhdysvaltain presidentti ja viiteryhmänäni fossiilisten polttoaineiden tuottajat, kuten nykyisellä hallinnolla on, en haluaisikaan, että hinnat laskevat 30–40 dollariin. Se on liian vähän”, hän havainnollistaa.
Siksi Aallon mukaan myös jännitteet Lähi-idässä ja Iranin sulkeminen pois öljymarkkinoilta voivat tietyssä mielessä olla jopa Yhdysvaltojen etujen mukaisia. Amerikkalaiset saavat öljytuotteilleen paremman hinnan.
”Pelitilanne on muuttunut Yhdysvaltojen osalta merkittävällä tavalla. Se voi vapaammalla kädellä huseerata Lähi-idässä ja olla mukana aiheuttamassa konflikteja.”
Öljyllä on toisinaan jopa salaliittoteorioita muistuttavalla tavalla selitetty maailmanpoliittisia valtasuhteita, kauppavirtojen ohjautumista, valtioiden rajojen piirtymistä ja talouspoliittisten käsitysten muovautumista – niin keskeinen luonnonvara se on länsimaisen talouden kannalta ollut 1900-luvulla.
Sille on voitu antaa analyyseissä myös liian suuri rooli, huomauttaa vanhempi tutkija Antto Vihmahttps://www.hs.fi/haku/?query=antto+vihma Ulkopoliittisesta instituutista.
Jatkossa rooli on pienempi, kun tuotanto ei enää keskity Lähi-itään.
”Voisi sanoa, että öljy on erittäin tärkeä osa nykytaloutta, mutta sen merkitys on pienenemään päin – ainakin länsimaissa”, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan ennustepäällikkö Markku Lehmushttps://www.hs.fi/haku/?query=markku+lehmus.
Kulutus maailmassa jatkaa kasvuaan, sillä Kiinassa ja Intiassa kysyntä kasvaa. Tuotantomäärät kääntynevät laskuun 2030-luvulla. Se on Lehmuksen mukaan realistisempi arvio kuin 2020-luku.
Brentin öljykentällä Pohjanmerellä ei pian enää pumpata öljyä, mutta liuskeöljy on vaimentanut puheet mustan kullan ehtymisestä.
”Näyttää selvältä, ettei kaikkea öljyä ehditä käyttää ennen kuin sen käyttö on lopetettava”, Lauri Kärnä sanoo.
Syynä on ilmastonmuutos.
”Tietyssä mielessä on vahinko, että Yhdysvallat sai liuskeöljyvarannot käyttöön. Muutoin siirtyminen uusiutuviin energianlähteisiin olisi tapahtunut nopeammin.”
Kommentit