Kannattaako Suomen vesi­huoltoa yksityistää? ”Näimme mitä tapahtui sähkön siirto­verkkojen kanssa”, sanoo Aalto-yliopiston professori

Vesihuollon kaltaisten luonnollisten monopolitoimintojen yksityistämiseen tulisi suhtautua varovaisesti, arvioivat HS:n haastattelemat asiantuntijat.

Vesilaitosten yksityistäminen on noussut viime päivinä julkiseen keskusteluun Jyväskylän kaupungin yksityistämishankkeen takia. HS kertoi asiasta sunnuntaina. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006384881.html

Jyväskylässä harkitaan kauppaa, jossa osuus kaupungin vesihuollosta siirtyisi yksityiseen omistukseen osana energiayhtiötä. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun suurempi suomalaiskaupunki valmistelee vastaavaa vesihuollon yksityistämistä.

Jyväskylän lisäksi myynnin valmistelu on aloitettu Ähtärissä Etelä-Pohjanmaalla, jossa odotetaan parhaillaan valitusprosessin päättymistä. Vaihtoehtoja on pohdittu myös esimerkiksi Lahdessa.

”Minä olen ollut sitä mieltä, että luonnollisia monopoleja ei kannattaisi yksityistää. Ne kannattaisi pitää julkisissa käsissä”, sanoo kilpailuoikeuteen erikoistunut Aalto-yliopiston professori Petri Kuoppamäkihttps://www.hs.fi/haku/?query=petri+kuoppamaki.

Kuoppamäki ei halua ottaa kantaa Jyväskylän tai Ähtärin tapauksiin, koska ei tunne niitä riittävästi. Hän toteaa kuitenkin yleisellä tasolla, että luonnollisen monopolin toimintoja yksityistettäessä riskinä on, että yritys käyttää asemaansa väärin kuluttajan tappioksi.

 

”Näimme mitä tapahtui sähkön siirtoverkkojen kanssa.”

Luonnollisella monopolilla tarkoitetaan juuri vesihuollon kaltaista toimintaa, jossa tietylle alueelle saadaan alhaisimmat tuotantokustannukset siten, että vain yksi tietty taho tuottaa palvelun. Kilpailevat vesiputket tai junaraiteet toisten vieressä eivät toisin sanoen laskisi palvelun hintaa tai parantaisi sitä.

”Näimme mitä tapahtui sähkön siirtoverkkojen kanssa. Yksityistäminen johti kuluttajien ja yritysten merkittäviin maksujen korotuksiin”, Kuoppamäki sanoo viitaten tapaukseen, jossa Fortum myi sähkönsiirtoliiketoimintansa Caruna-yhtiöllehttps://www.hs.fi/paivanlehti/28102018/art-2000005878612.html vuonna 2014.

Hän korostaa, että tavallisesti kilpailu pitää huolta hinnoista. Luonnollisen monopolin tapauksessa niin ei pääse kuitenkaan käymään. Riskinä on Kuoppamäestä myös, että julkinen palvelu ajautuu yksityistämisen myötä demokraattisen kontrollin ulkopuolelle.

Jyväskylän tapauksessa kunnan aikeena ei ole yksityistää koko vesihuoltoa. Kaupungin talous- ja strategiajohtaja Lasse Leppähttps://www.hs.fi/haku/?query=lasse+leppa vakuutti aiemmin HS:llehttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006384881.html, että enemmistöomistus on tarkoitus pitää kaupungilla, jolloin päätösvalta esimerkiksi hintojen suhteen säilyisi.

”Näin pystymme vaikuttamaan hinnoitteluun ja riskien hallintaan”, Leppä sanoi.

Jyväskylä perustelee myyntisuunnitelmia sillä, että toiminnan kannattavuutta saataisiin parannettua. Tämä vähentäisi Lepän mukaan myös maksujen korotuspaineita. Myynnistä saatuja rahoja voitaisiin myös sijoittaa tuottavasti muualle ja investoida sitten tarvittaviin hankkeisiin Jyväskylässä, kuten Leppä kertoi Keskisuomalaisessa.https://www.ksml.fi/kotimaa/Jyv%C3%A4skyl%C3%A4n-Alva-kaupasta-tulossa-Suomen-suurin-vesihuollon-yksityist%C3%A4minen-%E2%80%93-Yritystoiminta-tavoittelee-pohjimmiltaan-aina-voittoa/1496681

Kuoppa­mäki toteaa, että vähemmistö­osuuden myynnissä hyvä asia on se, että päätös­valta toiminnoista säilyisi periaatteessa julkisella taholla, joskin osakassopimusten yksityiskohdat voivat olla tällaisissakin tapauksissa merkittäviä. Periaatteessa myös toiminnan tehokkuus voisi parantua uusien toimintatapojen kautta. Saatavat edut ovat hänen mielestään kuitenkin kyseenalaisia tai vaativat joka tapauksessa tarkkaa arviota.

”Jos joku yksityinen siihen investoi, niin kaiken todennäköisyyden mukaan sillä on tavoitteena tehdä hyvä sijoitus ja voittoa. Silloin kysymys on, että kasvaako tehokkuus siinä määrin, että pystytään maksamaan isompia marginaaleja”, Kuoppamäki sanoo.

Kuoppamäki arvioi myös, että vähemmistöosuuksien yksityistäminen voi avata portit isommille yksityistämisille Suomessa. Erityisesti näin saattaa käydä, koska monet kunnat Suomessa ovat tällä hetkellä suurissa taloudellisissa vaikeuksissa.

”Kun monet kunnat ovat heikossa taloudellisessa tilanteessa, on niillä tietenkin kova paine saada jostakin lisärahaa. Osittain se on tehty nostamalla kunnallisveroja, mutta osittain tällaiset keinot saattavat tulla käyttöön. Riski on, että rahapulassa saatetaan tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka pitkällä aikavälillä eivät ole parhaita mahdollisia”, Kuoppamäki sanoo.

Jyväskylän tapauksessa taloushuolet eivät niinkään ole olleet taustalla. Kaupungin talous on ollut viime vuodet tasapainossa.

 

”Kun maito on pöydällä, sitä ei saa enää pulloon.”

Vesihuollon nousu yksityistämiskeskustelun kohteeksi heijastaa osaltaan laajempaa markkinoilla tapahtunutta muutosta, jonka myötä sijoitukset infrastruktuuriin ovat yhä laajemman mielenkiinnon kohteena.

Vastaavien infrastruktuurihankkeiden houkuttelevuus johtuu muun muassa pidempään jatkuneesta nollakorkojen ajasta, summaa pääanalyytikko Sauli Vilénhttps://www.hs.fi/haku/?query=sauli+vilen analyysiyhtiö Inderesistä.

Kun korkotaso on alhainen, ei sijoittaminen korkomarkkinoille enää houkuttele entiseen tapaan. Samalla institutionaaliset sijoittajat, kuten eläkerahastot ja vakuutusyhtiöt, pyrkivät välttämään osakemarkkinoiden suuria riskejä.

Infrastruktuurisijoituksissa, kuten vesihuollossa, houkuttelee yhdistelmä, jossa riski on alhainen ja kassavirta hyvin ennustettava, Vilén sanoo.

”Monissa infrastruktuurisijoituksissa on vastapuolella on kunta tai valtio, jolloin riskit ovat matalat. Ennustettavuus on hyvä, koska sopimukset ovat usein hyvin pitkiä.”

Vilén ei halua ottaa kantaa Jyväskylän tapaukseen. Yleisellä tasolla hän pitää kuitenkin keskustelua vesihuollon yksityistämisestä huolestuttavana.

”Jos puhutaan monopolistisia piirteitä omaavista omaisuuseristä, on hyvin vaikeaa nähdä, että yksityinen omistus olisi järkevä pohja. Siinä ei ole mahdollisuuksia luoda terveen kilpailun edellytyksiä, mikä taas johtaa siihen, että riskit monopolistisen aseman väärinkäytöstä ovat liian suuret”, hän sanoo viitaten niin ikään Carunan tapaukseen.

”Kun maito on pöydällä, sitä ei saa enää pulloon.”

Vilén ei suosittelisi edes vähemmistöosuuksien myyntiä.

”On mielestäni kyseenalaista, mitä se vähemmistöomistaja voi tuoda pöytään, kun kyseessä on täysin monopolistinen omaisuuserä.”

Pääomaa saa tällä hetkellä hyvin edullisesti nollakorkojen vuoksi, joten lainan ottamista ei pitäisi pelätä. Osaamista puolestaan voi luultavasti saada myös myymättä toimintaa. Tehokkuutta yksityistämisen kautta ei myöskään välttämättä saada silloin, kun kyse on monopolitoiminnasta, jossa kilpailua ei ole, Vilén arvioi.

 

”Miksi kunnan kannattaa antaa yksityisen viedä voitto eikä ottaa sitä itselleen?”

Samoilla linjoilla on tekniikan tohtori Pekka Pietilä.https://www.hs.fi/haku/?query=pekka+pietila. Hän on tehnyt pitkän uran vesihuoltoa koskevien kysymysten parissa muun muassa Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Pietilän mielestä vesihuollon kaltaisia toimintoja ei kannattaisi ylipäätään yksityistää siihen liittyvien riskien takia. Hänestä niin ei kannattaisi tehdä silloinkaan, kun kyse on vähemmistöosuudesta, kuten Jyväskylässä.

”Eihän vähemmistöosakas tule sinne hyväntahtoisuuttaan vaan sen takia, että näkee siinä mahdollisuuden tehdä voittoa. Silloin kysymys kuuluu, miksi kunnan kannattaa antaa yksityisen viedä voitto eikä ottaa sitä itselleen?” Pietilä sanoo.

Pietilä viittaa myös huonoihin kokemuksiin maailmalla. Esimerkiksi Pariisissa ja Berliinissä yksityistämisiä on vedetty takaisin.

Myös Britanniassa kokemukset ovat olleet huonoja. Yksityistäminen on tuonut kuluttajille ainakin 2,5 miljardin euron lisälaskun ja vesiyhtiöt ovat laiminlyöneet investoinnit. HS kertoi viime kesänähttps://www.hs.fi/mielipide/art-2000006181420.html, että vedestä valuu hukkaan jopa 40 prosenttia.