HS-analyysi: Esperin romahdus rahoittajien syliin kertoo, etteivät kasvukiihko ja kovat tuottotavoitteet sovi vanhusten hoivaan

Vuosi sitten Suomi oli keskellä vanhusten hoivan skandaalia. Keskipisteenä oli hoivaan erikoistunut yhtiö Esperi Care, jonka Kristiinankaupungissa olevan hoivakodin toiminta oli keskeytetty. Vanhusten hoivakoteja valvova Valvira oli löytänyt sen toiminnasta vakavia puutteitahttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005978418.html.

Siitä keriytyi auki kriisi, jonka yksi välietappi nähtiin maanantaina. Esperi Caren rahoittajat kertoivat https://www.hs.fi/talous/art-2000006394009.htmlottavansa yhtiön hallintaansa. Pääomasijoittaja ICG eli Intermediate Capital Group luopui leikistä, ja yhtiön omistus jaettiin Danske Bankin, SEB:n ja Ilmarisen kesken.

Vuoden aikana Esperi Care on joutunut pakon edessä laittamaan toimintaansa kuntoon. Se on rekrytoinut satoja työntekijöitä, sen johto on vaihtunut, ja sen hurja laajenemisvauhti on laitettu jäihin.

Hoivan ongelmat johtivat myös siihen, että kevään eduskuntavaalien jälkeen syntynyt uusi hallitus vannoi laittavansa asiat kuntoon hoivakodeissa. Tulossa on lakiin kirjattu määräys https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006397082.htmlsiitä, paljonko hoivakodeissa pitää olla hoitajia asukasta kohti.

Se, että rahoittajat ottavat päätösvallan Esperi Caressa, on merkki yrityksen ongelmista. Tällainen ratkaisu ei ole pysyvä, vaikka se voi olla pitkäaikainenkin. Rahoittajien tavoitteena on jollain aikavälillä löytää Esperi Carelle uusi omistaja.

Esperi Care on mennyt hoivakriisin aikana ilmeisen raskaasti tappiolle – viime vuoden lukuja se ei ole vielä kertonut, mutta oheisista luvuista saa käsityksen yhtiön velkamääristä ja tähänastisesta tuloskunnosta.



Esperin omistajana ollut pääomasijoittaja piiskasi yhtiötä kovaan kasvuun. Kasvu on tehty velkaantumalla ja pääosin niin, että Esperi on ostanut pieniä hoivakotiyhtiöitä eri puolilta Suomea. Esimerkiksi vielä vuonna 2018 Esperi teki yli kaksikymmentä yrityskauppaa.

Tarkoituksena oli vallata markkinaosuutta kasvualana pidetystä vanhusten hoivasta.

Vanhuksiahan Suomessa tulee riittämään, eivätkä sosiaalipalveluista vastaavat kunnat ole pystyneet eivätkä halunneet investoida omiin hoivakoteihinsa.

Niinpä Esperi Care, Attendo, Mehiläinen ja monet muut pienemmät hoivayhtiöt ovat toimineet julkisen sektorin eli kuntien alihankkijoina. Kunnat ostavat niiden hoivakodeista paikkoja kunnan vanhuksille joko ostopalvelusopimuksilla tai käyttäen palveluseteliä.

Kuntien järjestämästä vanhusten tehostetusta palveluasumisesta jo noin puolet on ulkoistettu yksityisten yritysten tuottamaksi. Näin on käynyt vähitellen, ja nyt osuus on niin iso, ettei paluuta enää ole.

Moni kunta on laskenut, että yritysten avulla vanhusten ympärivuorokautisen hoivan saa hoidettua myös halvemmalla kuin kunnan omana työnä. Kunnissa on samalla ummistettu silmät eikä ole haluttu liian tarkkaan pohtia sitä, mistä halpa hinta on peräisin.

Eri puolilta Suomea kuuluu viestejä, että hoivayritykset yrittävät nyt tiristää kunnilta enemmän rahaa vanhuspaikoista, koska yritysten kulut ovat muun muassa rekrytointien takia nousseet. Kuntien heikon talouden takia neuvottelut ovat olleet vaikeita.

 

Hoivakriisi osoitti alan pimeän puolen.

Periaatteessa isot yritykset saavat painettua hoivapaikan hintaa alas toimimalla ketjumaisestihttps://www.hs.fi/talous/art-2000005845871.html eli keskittämällä esimerkiksi hankinnat ja hallinnon ja rakentamalla täsmälleen samanlaisia, neliöiltään optimoituja talonlättänöitä eri puolille Suomea.

Hoivakriisi osoitti alan pimeän puolen. Kyse ei ollutkaan skaalautuvuudesta vaan siitä, että henkilöstön määrässä oli monin paikoin tingitty, työvuorolistoihin oli kirjattu hoitajia, jotka eivät todellisuudessa olleet paikalla, sijaisia ei ollut tarpeeksi ja niin edelleen.

Ongelmat eivät koskeneet vain Esperi Carea, vaan samalla paljastui pahoja puutteita myös muiden yritysten ja kuntien vastuulla olevissa vanhusten hoivakodeissa.

Tukholman pörssissä noteerattu Attendo on esimerkiksi joutunut vuoden mittaan antamaan kaksi tulosvaroitusta. Tammi–syyskuussa Attendo luonnehti https://vp220.alertir.com/afw/files/press/attendo/201910239501-3.pdfSuomen tulostaan ”hyvin heikoksi” ja totesi, että yhtiöllä on pitkä tie edessään, kun se yrittää palauttaa luottamuksen ja kannattavuuden Suomen toiminnoissaan. Attendon liikevaihdosta noin 40 prosenttia tulee Suomesta.

Samasta luottamuksen palauttamisesta on puhunut myös Esperi Care, joka kutsui ulkopuolisen asiantuntijaryhmän arvioimaan toimintaansa. Ryhmä julkisti vähän aikaa sitten suosituksensattps://www.esperi.fi/sites/default/files/attachments/Laaturyhm%C3%A4n_raportti_tammikuu_2020_0.pdf, joista näkee, että Esperi on vuoden aikana tehnyt paljon, mutta silläkin on vielä pitkä matka edessään.

Luottamuksen ja maineen menettämisellä on rahanarvoisia seurauksia. Asiakkaat ja heidän omaisensa alkavat pelätä tiettyjen yhtiöiden hoivakotiin joutumista, ja työntekijöitä on yhä vaikeampi rekrytoida.

Myös poliittisia seurauksia voi tulla: vasemmisto puhuu jo nyt hoiva- ja terveysyritysten voitontavoittelun rajoittamisestahttps://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4050461-terveysyritykset-haaskalla-li-andersson-voitontavoittelua-hyvinvointipalveluissa-rajoitettava-lailla.

 

Kate, joka yritykselle jää erilaisten kulujen jälkeen, on entisestään niukkenemassa.

Kasvuhakuisuus ja kovat tuottotavoitteet ovat yhdistelmä, jotka eivät sovi vanhusten hoivaan. Sen Esperistä alkanut kriisi on todistanut.

Pääomasijoittajat ovat parhaimmillaan silloin, kun alalla tehdään paljon yritysjärjestelyjä ja tarvitaan kasvun vauhdittajaa, mutta seuraava vaihe on jo vaikeampi. Vastuulliseen omistajuuteen kuuluu huolehtia myös siitä, että kasvu pysyy hallinnassa ja toiminta vakiintuu.

Nykyisin kunnat haluavat vanhusten asuvan mahdollisimman pitkään kodeissaan kotiin tuotujen palveluiden varassa, koska se tulee kunnalle halvemmaksi. Tämä tarkoittaa vääjäämättä sitä, että vanhukset ovat yhä huonokuntoisempia, kun he lopulta siirtyvät tehostettuun ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Useimmilla on muistisairaus.

Paljon hoivaa vaativat asiakkaat tekevät tehostetusta palveluasumisesta yrityksille entistä vaativampaa. Sitova hoitajamitoitus tarkoittaa, että niillä ei ole yhtään varaa lipsua henkilökunnan määrästä. Omaiset, valvojat ja julkisuus ovat nyt valppaampia havahtumaan laiminlyönteihin.

Kate, joka yritykselle jää erilaisten kulujen jälkeen, on entisestään niukkenemassa.

Monet pienet yritykset, säätiöt ja yhdistykset pyörittävät hoivakoteja menestyksekkäästi niukaksi jäävällä katteellakin. Ne voivat olla hyvä vaihtoehto, mutta mittasuhteet on syytä pitää mielessä.

Väestörakenne on armoton. Hoivan tarve kasvaa jyrkästi tällä ja ensi vuosikymmenellä, kun suuret ikäluokat alkavat tarvita ympärivuorokautista apua. Ikääntymisen menot ovat Suomelle niin suuret, että pienet pistemäisesti toimivat kolmannen sektorin toimijat eivät pysty yksinään ratkaisemaan koko ongelmaa.

Hoiva tarvitsisi nyt hyviä, mielellään kotimaisia omistajia, joilla olisi taloudellisia resursseja, liikkeenjohdon osaamista ja paljon kärsivällisyyttä.