Lundia joutui jo harkitsemaan hyllyvalmistuksen siirtämistä ulkomaille, mutta vuoden etsinnän jälkeen ratkaisu löytyi Kajaanista - Talous | HS.fi
Talous

Lundia joutui jo harkitsemaan hyllyvalmistuksen siirtämistä ulkomaille, mutta vuoden etsinnän jälkeen ratkaisu löytyi Kajaanista

Suomalainen valaisinvalmistaja sen sijaan joutui siirtämään valmistuksen maalaustöitä myöten itselleen, kun hyvät tekijät alkoivat kadota.

Työntekijä Ari Klemetti höylää raakalautaa Siparila Oy:n tehtaalla Kajaanissa.

Työntekijä Ari Klemetti höylää raakalautaa Siparila Oy:n tehtaalla Kajaanissa. Kuva: Pekka Agarth

Julkaistu: 23.2. 2:00, Päivitetty 23.2. 6:17

On kiva markkinoida tuotteitaan kotimaisena. Mutta helppoa se ei aina ole.

Huonekaluvalmistaja Lundian toimitusjohtaja Michaela von Wendt kirjoitti tällä viikolla avoimen kirjeen, jossa hän oli huolissaan suomalaisen tuotannon jatkuvasta supistumisesta.

Yhtiö sai noin vuosi sitten kuulla, ettei enää jatkossa saa tärkeältä toimittajaltaan Savosta osia Lundia-hyllyynsä. Alkoi kuumeinen uuden toimittajan etsintä.

Valinnanvaraa uudeksi toimittajaksi ei lopulta ollut liikaa. Melkein kaikki kotimaiset toimittajat osoittautuvat liian pieniksi. Lopulta vaihtoehtoja oli kaksi, joista toiselle Lundian tilausmäärät eivät olleet tarpeeksi isoja. Jäljelle jäi yksi ainoa toimittaja: Siparila-nimisen yrityksen tuotantolaitos Kajaanissa.

”Toimittajia on aika vaikea löytää Suomesta, heitä on aika vähän. Etenkään sorvaajia ei meinaa löytyä. Tietysti me olemme vielä sen kokoinen, että olemme liian iso pienille toimittajille ja liian pieni isoille toimittajille. Enkä tiedä miten asiaa voisi ratkaista. Eikö ala kiinnosta vai muuttavatko kaikki yliopistokaupunkeihin. En todella tiedä mistä on kyse, siksi juuri haluisin herättää tästä keskustelua”, von Wendt sanoo puhelinhaastattelussa.

Uuden toimittajan etsimiseen meni lähes vuosi.

Välillä mielessä kävi jo hyllynosien hankkiminen ulkomailta, ja yhtiö kyseli sopivia toimittajia edustajiltaan Baltiassa ja Saksassa. Puolasta olisi voinut löytyä valmistajia, ja Suomea halvemmalla. Lopulta neuvotteluihin asti ei edetty.

”Totta kai mietimme vaihtoehtoja, kyllähän tässä koko ajan kilpaillaan vaikkapa bulgarialaisten tehtaiden kanssa. Mutta kun pääraaka-aineemme on suomalainen mänty, joka on kasvatettu suomalaisessa yksityismetsässä, niin onhan se arvojemme mukaista käyttää kotimaisia alihankkijoita”, von Wendt sanoo.

Varastoista tavaraa on voitu toimittaa Suomeen koko ajan.

”Mutta ulkomaille on tullut katkoja, on jouduttu myymään ei-oota. Siihen on alihankkijan vaihtumisen lisäksi vaikuttanut lakot. Ensin oli kemianlakko ja pintakäsittelijämme eivät saaneet lakkaa. Sitten lakossa olivat sahat, mistä tuli raaka-ainepulaa”, von Wendt kertoo.

Vastaava ongelma toimittajan löytämisessä Lundialla oli kolmisen vuotta sitten, kun silloinen valaisimien toimittaja meni konkurssiin ja tilalle piti etsiä uusi.

Lundia tekee hyllyjä, sänkyjä ja valaisimia. Yhtiöllä on yhteensä kymmenkunta tärkeää tavarantoimittaja, kaikki suomalaisia. Näistä Siparila on nyt selvästi suurin. Puuosien lisäksi tarvitaan paljon metalliosia, valaisimien kangasvarjostimet ommellaan käsin Pohjanmaalla.

Lundialla itsellään on yksi suunnittelija sekä logistiikka ja myynti: yhteensä kymmenisen työntekijää. Muotoilua ja tuotanto ostetaan ulkopuolelta.

Huhtikuussa hyllyjä alkaa vihdoin valmistua Kajaanista. Siparila ei ole huonekalutehdas, vaan yritys tekee pintoja ja puuverhoilua erityisesti ulkotiloihin. Esimerkiksi ulkouimala Allas Sea Poolin ulkotiloissa Helsingin Katajanokalla voi nähdä Siparilan tuotteita. Kajaanissa on jo aiemmin tehty myös sänkyteollisuudelle osia, joten siksi Lundian osia oli luontevaa ottaa tuotantoon.

Siparila on 35 miljoonan euron liikevaihtoa tekevä yritys, jolla on tuotantolaitokset Kajaanin lisäksi Parkanossa, Myllykoskella Kouvolassa sekä Vaajakoskella Jyväskylässä.

”Liikevaihtoon nähden tämä ei ole meille niin iso asiakas, mutta Kajaanin tuotantolaitokselle tämä on merkittävä uusi asiakas”, kertoo Siparilan toimitusjohtaja Juha Sojakka.

Siparilan Kajaanin-laitoksen liikevaihto on tarkoitus parissa vuodessa tuplata kymmeneen miljoonaan euroon, ja myös työntekijöitä tarvitaan lisää.

”Se ei kyllä ole ihan helppoa. Jatkuvasti meille haetaan väkeä, eikä sitä niin vain löydy. Välillä on ollut ulkomaisia työntekijöitä, ja usein käytetään henkilöstöfirmoja. Täytyy miettiä, tulisiko myös jonkinlainen rekrytointi- tai työllisyyskoulutus kyseeseen, vaikka se meiltä tietysti sitoo aikaa. Tarve kyllä on, pitää vain keksiä vielä keinot”, Sojakka sanoo.

Sojakka näkee asiassa myös muita merkityksiä:

”On hienoa, että kotimaisille tuotteille on kysyntää, koska Suomessa huonekaluteollisuus on hiipunut. Merkittävää on myös, että kotimaista valmistusta arvostetaan niin paljon, että haetaan kotimainen toimittaja. Puuta taidettiin 1980-luvulla käyttää sisustamisessa vähän liikaakin, ja välillä puu katosi. Siksi on kiva, että keinomateriaalivillityksen jälkeen on taas alettu käyttää ekologista vanhaa materiaalia.”

Lundia ei ole ainoa huonekalu- ja sisustusalan yritys, jolla on ollut vaikeuksia löytää toimittajia Suomesta.

Puusoiroista valaisimia valmistava Secto Design on paininut samanlaisten ongelmien kanssa.

Kun Tuula Jusélius perusti yrityksen 1995, hänellä oli ajatus että yritys omistaa vain mallit, mutta ostaa kaiken valmistuksen muilta ja myy sitten valmiit tuotteet maailmalla. Pitkään se toimikin.

”Mutta noin 10 vuotta sitten Suomesta alkoivat kadota hyvät tekijät. Etenkin metallisten osien ja runkojen valmistuksessa oli vaikea saada laatua. Ja kun messuilla on italialaisten tuotteet vimpan päälle, ei sinne kehtaa huonolaatuista viedä”, Jusélius sanoo.

Yrityksellä on käytössä Suomessa tasan yksi tekijä, jolta saadaan tosi hyvää laatua.

”Mutta jos heillekin tulee isot tilaukset risteilylaivoihin, meidän pienemmät tilaukset jää helposti jalkoihin. On tämä koko ajan taistelua ja varmistelua”, Jusélius sanoo.

Secto Design ratkaisi toimittajien hupenevien rivien ongelman niin, että se otti keskeisten mallien valmistuksen itselleen, vaikka niin ei alkuperin pitänyt toimia. Valmistusta hoitaa tytäryhtiö Sectomo, jonka toimitusjohtaja Jusélius on. Jopa maalaukset piti ottaa omaan haltuun ja nyt yrityksellä on oma maalari.

Puu-, metalli- ja sähköosia sekä muotoon puristettua puuta ostetaan edelleen alihankkijoilta, joita on 30–40.

”Nyt pärjäämme, mutta kyllä olemme pulassa heti, jos joku verkostosta putoaa pois. Ja onhan se riski olla jossain osassa vain yhden toimittajan varassa, sillä voihan sitä tulla vaikka tulipalo tai vesivahinko”, Jusélius sanoo ja jatkaa:

”Suomesta on pudonnut niin paljon huonekalutuotantoa, ettei alihankkijatkaan enää elä. Joku firma kun lähtee pois asiakaista, ei alihankkija voi itsekään jatkaa, ymmärrän sen täysin. Mutta on se tosi iso huoli, että valmistava puoli on supistunut niin paljon, että tekeminen Suomessa alkaa olla hankalaa.”

Laadukkaan puu- ja metallityön ostamisen lisäksi vaikeaa on välillä saada kunnollista, oksatonta puuviilua. ”Ei niitä enää ole käytännössä kuin kaksi, jotka koivuviilua sorvaavat. Eivätkä hekään aina saa hyvää tukkia ja raaka-ainetta.”

Juséliuksellakaan ei ole esittää ratkaisua ongelmaan.

”Puualalla hankkijoilta alkoi häipyä työt, kun virolaiset alkoivat tehdä niitä. Ja he tekevät halvemmalla, ja ihan laadukasta. Eli kyllä tämä lopulta kustannuskysymys on. Ei tässä varmaan auta kuin sinnitellä ja etsiä kotimaisia tuottajia, ja niin me aiomme vaan tehdä”, Jusélius sanoo.

Suomen isoin huonekaluvalmistaja Isku on niin ikään panostanut kotimaisuuteen. Yhtiö on laittanut 30 miljoonaa rahaa tuotantoon Suomessa ja myös linjannut, että 80 prosenttia hankinnoista pitää tulla Suomesta.

Linjauksen myötä 700 tavarantoimittajan määrä putosi noin sataan.

”Ja kun halusimme vain sertifioitua puuta, jo se pudotti ulkomaisia toimittajia pois. Ennen puulevyt tulivat 300 kilometrin päästä Baltiasta, nyt 30 kilometrin päästä omasta tehtaasta”, kertoo Iskun toimitusjohtaja Arto Tiitinen.

Koska Isku on iso ostaja, sillä ei ole ollut vaikeuksia löytää suomalaisia toimittajia ja alihankkijoita.

”Totta kai metalliosissa jos katsoo vain hintaa, pitäisi ostaa Puolasta tai Liettuasta, mutta me olemme saaneet Suomessa yhteistyön toimimaan hyvin. Esimerkiksi nummelalainen yritys tuli tänne Lahteen keskelle meidän tehdasta taivuttamaan metalliosia”, Tiitinen kuvaa.

Siihen Tiitinen on pettynyt, että valtio ja kunnat eivät hankinnoissaan paljon kotimaisuudesta palkitse.

”Julkisissa kilpailutuksissa kotimaisuus, elinkaarikustannukset sekä vastuullisuus eivät ole valintaperusteina, vaan pelkkä hinta ratkaisee”, Tiitinen arvosteli tammikuussa.

Myös Fiskars Groupista kerrotaan, että sopiva toimittaja on aina löytynyt.

Kotimaisuuteen panostanut huonekalu­valmistaja Isku aloittaa säästö­ohjelman, koska kilpailutusten ehdot vievät julkisia hankintoja ulkomaille