Suomi on selvinnyt kriiseistään – ja samoin Lindströmin pesula - Talous | HS.fi
Talous|Historia

Suomi on selvinnyt kriiseistään – ja samoin Lindströmin pesula

Talouskriisejä on mahtunut modernin Suomen historiaan. Osa on selvinnyt niistä voittajina.

Kaupungistuminen lisäsi kysyntää pesulapalveluille. Lindströmin värjäämö toi kemiallisen pesun ensimmäisenä Suomeen. Kuva: Lindström Oy

Julkaistu: 21.3. 2:00, Päivitetty 21.3. 6:40

Sillä hetkellä pesulan osakkeenomistajien usko alkoi loppua.

Oli vuosi 1914. Pesula Oy oli perustettu viisi vuotta aiemmin, ja sen ensimmäiset vuodet olivat olleet täynnä vaikeuksia. Oli hankittu tilat metsäisestä Töölöstä, suuret pesukoneet Saksasta, kaksikymmentä työntekijää ja kallis toimitusjohtaja.

Kun toiminta vihdoin oli käynnistynyt, yhtiön johtokunnan jäsenet saattoivat iltaisin joutua lajittelemaan sekaisin mennyttä likapyykkiä. Huonolaatuisella musteella tehdyt merkinnät olivat liuenneet pesuveteen. Lopulta ei auttanut kuin kiertää asiakkaiden luona pyykkikorin kanssa ja pyytää näitä valitsemaan omansa.

Seurasi sekaannusta, ikävyyksiä, korvauskuluja.

Toimitusjohtaja sai lähteä. Sitten toinen.

Valpas miesääni vastaa soittoon: ”Jukka Roiha.”

Roiha on 72-vuotias, joten Suomen hallituksen sanoin hänet on velvoitettu ”pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan”.

Ensimmäisen maailmansodan kanssa kamppaillut Pesula Oy on nyt nimeltään Lindström. Konsernin omistaa Roihan suku. Käsienpesuväliään tiivistäneet suomalaiset kuivaavat kätensä Lindströmin pyyherulliin koronaviruksen aiheuttaman talouskriisin keskellä.

On maaliskuu 2020. Tuntuu siltä kuin koronavirus olisi tönäissyt koko yhteiskunnan uudelle vuosikymmenelle: etätöihin, videopuheluihin, verkko-ostoksille, lopettamaan lentämisen ja turhan kulutuksen, pesemään käsiään.

Hallituksen linjaukset ovat samansuuntaisia kuin monen muun maan. Ne tarkoittavat, että moni pysyttelee kotonaan eikä käytä rahaa. Bruttokansantuote supistuu. Keskuspankit ja valtiot ottavat käyttöön elvytyspaketteja. Pörssikurssit syöksyvät. Osakkeenomistajien usko loppuu.

Alkamaisillaan on taas yksi talouskriisi.

Kuinka syvä ja kuinka pitkä, sitä on liian aikaista sanoa.

Roihan suvun omistama Lindström on yksi Suomen vanhimmista yrityksistä. Se on perustettu vuonna 1848 ja kulkenut läpi kaikki modernin Suomen talouskriisit. Niistä yhtiö ja Suomi ovat nousseet kumpikin, ja kenties voittajina.

Nykyinen tilanne saa Jukka Roihan silti mietteliääksi.

”Aikaisemmat kriisit ovat olleet taloudellisesti raskaita, mutta jotenkin ilmapiiri on ollut luottavaisempi. Nyt siinä on aistittavissa valtava epävarmuus. Se pitkittää tätä.”

Mutta palataan ensin siihen, kuinka Roihan suvusta tuli Lindströmin omistaja.

Pesulan ja värjäämön tehtävät olivat pitkään fyysisesti raskaita. Esimerkiksi linkoavat pesukoneet yleistyivät vasta 1960-luvulla. Kuva: Lindström Oy

Serbialainen opiskelija ampui 28. kesäkuuta 1914 itävaltalaisen arkkiherttuan. Siitä alkoi yli neljä vuotta kestänyt eurooppalaisten keskinäinen teurastus ja Suomen historian syvin ja pisin lama.

Kuten kriisit aina, yhdelle se tarkoitti tappioita, toiselle voittoja. Jollekin lama oli onnenpotku.

Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjää, joka oli mukana sodassa. Sitä varten emämaa tarvitsi varusteita: metallituotteita ja papereita.

Suuriruhtinaskunnan tehdasteollisuudelle emämaan sotatoimet merkitsivät aluksi piristysruisketta.

Osakeyhtiö Pesulalle sotatoimet puolestaan merkitsivät sitä, ettei valtion sairaaloista tullutkaan sen asiakasta.

Pesula oli tappiokierteessä, jolle ei näkynyt loppua. Osakkeenomistajat olivat taanneet yhtiön velkoja, ja nyt ne olivat kaatua heidän niskoilleen.

Yksi osakkaista ja johtokunnan jäsenistä oli kaupungininsinööri Johan Roiha. Ei tiedetä, lajitteliko juuri hän likapyykkiä iltaisin, mutta tarkasti Roiha oli seurannut Pesulan toimintaa.

Syksyllä 1914 Roiha nimettiin toimitusjohtajaksi. Uskonsa menettäneille osakkaille hänellä oli ehdotus: Roiha vastaisi veloista, jos yhtiön omaisuus siirrettäisiin hänelle. Kauppa sinetöitiin vuoden 1915 helmikuussa.

Niin sai alkunsa Uusi Pesula Oy. Liikevaihto kasvoi. Tappiot loivenivat.

Sitten ne kääntyivät pieniksi voitoiksi.

Kävi myös niin, että maaliskuussa 1917 Venäjällä tehtiin vallankumous. Sitten toinen.

Suomi itsenäistyi, mutta tunnelma elintarvikepulasta kärsivässä maassa kiristyi. Syttyi lakkoja – ja sisällissota nälkäisten kansalaisten välille. Bruttokansantuote oli supistunut tuntuvasti jo sodan ensimmäisinä vuosina. Itsenäistymisen vuonna se laski vielä yli 16 prosenttia ja seuraavanakin vuonna vielä yli 13 prosenttia.

Asukasta kohden bruttokansantuotteesta oli sulanut kolmannes. Niin voimakasta romahdusta ei ole sen koommin nähty.

Insinööri Roiha sai hankittua elintarvikkeita. Hän myi niitä eteenpäin työntekijöille halvemmalla hinnalla. Kotipitäjästään Parikkalasta hän sai hankittua 50 kiloa voita. Joululahjaksi kukin työntekijä sai sitä kilon ja rahaa 60 markkaa.

Pesula säästyi pahimmilta levottomuuksilta. Toisin kävi Pesulan suurimpana ja vaarallisimpana pidetyn kilpailijan, Puritas Oy:n. Työntekijöiden pitkä lakko kaatoi sen vuonna 1919.

Uusi Pesula sai uusia asiakkaita ja uusia mutta kokeneita työntekijöitä. Pyykit eivät enää menneet sekaisin.

Suomen bruttokansantuote alkoi kasvaa.

Bruttokansantuote kertoo, kuinka paljon tavaroita ja palveluita on tuotettu markkinoille. Se kuvaa taloudellista toimeliaisuutta ja vaurautta yhden valtion alueella. Sen plus- tai miinusmerkkiset muutokset kertovat, eletäänkö nousu- vai laskukautta.

Suomessa tilastoja on laskettu vuodesta 1860 eteenpäin. Samana vuonna Suomen markka otettiin käyttöön.

Tilastot on laskettu jälkikäteen, sillä järjestelmällisesti bruttokansantuotteen kehitystä alettiin seurata vasta noin sata vuotta myöhemmin.

Yksi laskijoista on ollut taloushistorian professori emerita Riitta Hjerppe.

Hjerppe rinnastaa koronaviruksen aiheuttaman taloudellisen toimeliaisuuden 1860-luvun suuriin nälkävuosiin. Se on edellinen kerta, kun luonnonkatastrofi sysäsi talouden lamaan.

Nälkävuodet ovat Suomen rauhanajan kriiseistä pahin. Sitä olivat edeltäneet useat huonot satovuodet. Koska markka oli niin nuori valuutta ja se irrotettiin vasta vuonna 1865 ruplan arvosta, ei kansallisesta budjetista vastannut J. V. Snellman uskaltanut ottaa lainaa viljavarastojen täyttämiseksi.

Pian alkoi nälänhätä, joka koetteli suurta osaa Euroopasta. Oli liian myöhäistä täydentää varastoja.

Pelkästään vuonna 1868 noin 137 000 suomalaista kuoli, suurin osa kulkutauteihin.

Kaupungissa nälänhädän vaikutukset eivät olleet yhtä dramaattiset kuin maaseudulla, Hjerppe kertoo. Mutta myös niissä vaikutukset olivat tuntuvat. Suurimmat näkyivät viiveellä.

Uudistuksia sai todistaa helsinkiläinen Lindströmin lanka- ja kangasvärjäämö. Se sijaitsi kaupungin ulkopuolella, Hammarbergin tontilla, kalliolla suurin piirtein siinä kohtaa, missä nykyään kohoaa Eduskuntatalo.

Värjäämön perustaminen oli ollut melkoinen temppurata. Ammattiin ei päässyt noin vain, ja sen oli saanut kokea myös Carl August Lindström.

Kun Lindström 17-vuotiaana päätti lähteä värjärinoppiin, vuosien ajan hänen työtehtävinään oli hakea värjärinkisälleille viinaa ja hoitaa virtsa-astiaa. Vanhassa virtsassa esikäsiteltiin mustaksi värjättäviä kankaita. Toistakymmentä vuotta myöhemmin kisälliksi kohonnut Lindström joutui toimittamaan mestarinnäytteen kahdesti, koska muut värjärimestarit vaikeuttivat sen suorittamista.

Mutta niin vain Lindströmistä tuli värjärimestari, ja hän perusti oman liikkeensä vuonna 1848.

Yksi nälkävuosien vaikutuksista oli se, ettei Lindströmin poika enää ehtinyt suorittaa mestarinnäytettä. Säätyihin pohjannut ammattikuntalaitos lakkautettiin asteittain 1880-luvulle tultaessa.

”Nälkävuodet olivat aivan ratkaiseva heräte yhteiskunnan uudistamiselle. Kaikki parhaat voimat täytyi saada liikkeelle”, painottaa Euroopan historian professori Laura Kolbe.

Vapaa ammatinharjoittaminen loi pohjaa uuden ajan kaupunkilaiselämälle. 20 000 asukkaan Helsinki kasvoi. Hammarbergin värjäämö katsoi, kun kaupunki alkoi hivuttautua sitä kohti. Kaupunkilaiset tarvitsivat palveluita, esimerkiksi pesuloita.

Koviksi tärkätyt kaulukset olivat muotia 1930-luvulla. Niiden taivutettiin erityisellä laitteella. Kuva: Lindström Oy

Toisen polven värjäri Engelbert Lindström oli hakenut oppia Saksasta. Siltä reissultaan hän toi Suomeen uutuuden: kemiallisen pesun. Liiketoiminta kasvoi. Aleksanterinkadulle avattiin myymälä. Vanhaankaupunkiin perustettiin tehdas, joka 1900-luvun alussa siirrettiin Sörnäisiin. Siellä Lindströmin talo edelleen sijaitsee.

Mutta kun tehtailija luovutti omistuksensa kolmannelle polvelle 1910-luvun lopussa, liikevaihto alkoi supistua. Sen jälkeen ”ei tehtaan huomattavia vuosivoittoja enää käytetty liikkeen hyväksi, vaan muihin liikkeen menestymiselle vieraisiin tarkoituksiin”, yhtiön 100-vuotishistoriikissa kirjoitetaan. Se tarkoitti, että uusi omistajapolvi nosti voitot kokonaisuudessaan osinkoina. Ja niin perustajasuku myi yrityksensä Pesulan osakeyhtiön omistajalle, Johan Roihalle.

”Omistajien rakkaus yritykseen alkoi hiipua, kun taas omasta lapsuudestani muistan, että yritys oli se ykkönen”, Jukka Roiha sanoo.

Niin syntyi nykyinen Lindström-konserni. Suomen bruttokansantuote oli juuri palaamaisillaan sotaa edeltäneelle tasolleen.

Lindström siirsi tehtaansa Sörnäisiin 1900-luvun alkupuolella. Vasemmalla värimestarin asunto, kun taas kuvan keskiosassa näkyvä bensiinipesula oli pidettävä muista rakennuksista erillään räjähdysvaaran vuoksi. Kuva: Lindström Oy

Professori Kolben mukaan kriisit ovat aina olleet sysäyksiä suurille muutoksille. Niiden tulosta voivat suomalaiset katsella nyt, kun hallitus on todennut, että koronaviruksen vuoksi Suomessa vallitsevat poikkeusolot.

Sisällissota paljasti tarpeen hyvälle, vakaalle hallinnolle. Toinen maailmansota näytti, että valtion on hoidettava tehtävänsä. Sen seurauksena 1960–70-luvuilla luotiin sosiaaliturvajärjestelmä.

”Nyt näemme sata vuotta kestäneen eheytystyön tuloksena, minkälainen voimaelementti hallinto on”, Kolbe sanoo.

Sotiminen saattaa kasvattaa bruttokansantuotetta, eivätkä talvi- ja jatkosota olleet armeija- ja sairaalatekstiilejä pesseille Lindström-yhtiöillekään pahin koettelemus. Säännöstely aiheutti kuitenkin päänvaivaa, eikä mahdollisuuksia ollut kehittää liiketoimintaa. Orastanut työtakkien vuokraustoiminta sen sijaan hiipui, mutta siihen yhtiö palasi voimalla 1960-luvun lopulla.

Automaattiset pesukoneet uhkasivat yhtiöiden perusliiketoimintaa.

Ja pian sen jälkeen kun ensimmäinen öljykriisi oli alkanut, Lindström-yhtiöt ostivat monialayhtiö Tampellalta sen raskaasti tappiolliset tekstiilivuokraustoiminnot. Oli vuosi 1974. Tampellan Lainatekstiili-osakeyhtiö oli puolitoista kertaa suurempi kuin Lindström.

Ostaja kuitenkin tiesi, että hintoja voisi nostaa ja kuluja karsia. Muutamaa vuotta aiemmin markkinoille oli tullut puuvilla-polyestersekoite, joka ei vaatinut silittämistä. Sellaisesta Lindström oli vuokrattavat työvaatteensa valmistanut.

Jukka Roiha toimi Lindströmin hallituksen puheenjohtajana vuosina 1985–1991 ja jälleen 2008–2017. Välissä hän oli yhtiön toimitusjohtajana. Kuva: Sami Heiskanen

Lapsena Jukka Roiha kiersi Sörnäisten-tehdasta isänsä kanssa viikonloppuisin. Ilma oli hieman kosteaa, tuoksui puhdas pyykki.

Kun hän vastavalmistuneena meni Lindströmille töihin, diplomi-insinööristä ja ekonomista tuntui kuin oli hän olisi tullut liian valmiiseen maailmaan.

Suomi kansainvälistyi, purettiin kansainvälisen kaupan esteitä. Se oli värjäämötoiminnalle isku, sillä kilpailua tuli nyt myös ulkomailta. Värjäämö, yli 120 vuotta kestänyt yhtiön vanhin liiketoiminnan alue, myytiin vuonna 1978.

Roiha otti ja lähti Saksaan töihin. Yhdeksän vuotta myöhemmin hän palasi, hallituksen puheenjohtajaksi. Sisko Liisa Joronen oli toimitusjohtajana. Ja myöhemmin vuonna 1991 yhtiön jäte- ja siivouspalvelut siirtyivät Jorosen omistukseen.

Roihasta tuli Lindströmin toimitusjohtaja. Hänen ohjaksissaan konserni alkoi levittäytyä maailmalle, ensin entisiin itäblokin maihin Eurooppaan, sitten Aasiaan. Kuluttajapesulat myytiin vuonna 1997. ”Kulttuurikatastrofi”, sanoi toimittaja Jukka Roihalle puhelimessa.

Myöhemmin Linda-pesulat siirtyivät edelleen Roihan siskon omistukseen, ja nykyisin ne tunnetaan SOL-pesulaketjuna.

Pölyä keräävät vuokramatot tulivat osaksi Lindströmin liiketoimintaa 1970-luvulla. Vuokrattavat matot ovat edelleen osa tekstiilivuokraustoimintaa. Kuva on vuodelta 2001. Kuva: Hannes Heikura / HS

Nykyään Lindströmin 408 miljoonan euron liikevaihto muodostuu tekstiilien vuokraamisesta.

Tavallaan Lindström on jo nähnyt koronaviruksen aiheuttaman kriisin. Kiinassa sen palvelukeskukset pysyivät poikkeusluvalla auki, jotta paikallinen elintarvike- ja lääketeollisuus saivat puhtaita työvälineitä.

Tekstiilien pesu ja huolto on ollut liiketoimintaa, jolle on ollut tarvetta myös kriisiaikoina. Tällä hetkellä yhtiö pesee ahkerasti suomalaisten sairaaloiden liina- ja työvaatteita.

Kriisit ovat kasvun ja uudistumisen aikaa – ainakin sille, jolla on rohkeutta ja silmää, Roiha sanoo.

Aika moni yrityksen käännekohta on ajoittunut kriisien jälkeisiin vuosiin, hän sanoo.

”Kriisien loppuvaiheessa yhtiö on tehnyt yrityskauppoja, joilla on ollut merkittävä vaikutus yrityksen toimintaan.”

Murrosten uudistava vaikutus oli myös taloustieteilijä Joseph Schumpeterin ajatus luovasta tuhosta: jotakin vähemmän kannattavaa kuihtuu, jotakin tuottavampaa tulee tilalle.

Venäjän-kaupasta riippuvaisen Suomen talouskehityksen käänteille leimallista on ollut dramaattisuus, professori Kolbe sanoo.

Kriisit ovat aina olleet sysäyksiä suurille muutoksille, sanoo professori Laura Kolbe. Kuva: Joonas Salo

Hän uskoo, että suurten tapahtumien välttely nostaa kansalaisissa kulttuurielämysten, tanssimisen ja huvittelun nälän samaan tapaan kuin sotavuodet aikanaan.

”On ihan takuuvarmaa, että painetta näille elämän hyville asioille on, kun poikkeusolot aikanaan päättyvät.”

”Ei tuollaista saa kirjoittaa!”

Kollega oli vihainen. Riitta Hjerppe valmisteli artikkelia.

Öljykriisin vaikutukset tuntuivat myös Suomessa. Se oli sitä samaa aikaa, kun Lindström luopui värjäämöistään. Silloisten laskelmien mukaan bruttokansantuote supistui myös Suomessa.

Mutta siitä huolimatta taloushistorioitsija kirjoitti, että kävisi niin kuin aina ennenkin on käynyt. Laskukauden kuopasta tultaisiin yli, ja bruttokansantuote kasvaisi entistäkin suuremmaksi.

”Aina on ollut maailmanlopun ennusteita. 1930-luvulla kirjoitettiin, että tämä voi korkeintaan palata entiselle tasolle. Nyt 15 vuotta on sanottu, että tämä on enintään yhden prosentin kasvua”, Hjerppe sanoo.

”Ei se yleensä ole ollut. Uskon, että ilmasto-ongelmakin johtaa uuteen tuotantoon.”

Tartuntatilanne perjantaina|Ihmiset liikkuivat aiempaa vähemmän – HS kerää yhteen reaaliaikaiset tiedot taudin etenemisestä

Koronavirus|Luulitko, että korona­virus tyhjensi taivaat? Vaihtokuva näyttää ruuhkat Euroopan yllä

HS-analyysi|Hallituksen 15 miljardin euron kriisipaketti kuulostaa valtavalta, mutta luku voi hämätä

Yritykset|Yrittäjille oikeus työttömyys­­päivärahaan, yt-neuvottelujen vähimmäis­kestoa lyhennetään – Näistä koronakriisin lievitystoimista hallitus päätti