Miten meille oikein käy? - Talous | HS.fi

Toimitusjohtaja Anna Holtari mainostoimisto Dynamo & Sonin tyhjäksi jääneessä toimistossa. Yhtiö hakeutui konkurssiin maaliskuun lopulla, ja tällä viikolla pesänhoitaja laittoi yritykseltä jääneen irtaimiston huutokauppaan. Kuva: Kalle Koponen / HS

Miten meille oikein käy?

Suuri osa Suomen yrityksistä odottaa nyt kauhuissaan, laantuuko korona kesäksi. Jos niin ei käy, edessä voi olla kaikkien aikojen konkurssiaalto. Se jättäisi talouteen syvän haavan, jonka paraneminen veisi pitkään.

Julkaistu: 4.4. 2:00, Päivitetty 4.4. 6:46

Tästä piti tulla hyvä kevät mainostoimisto Dynamo & Sonille. Takana oli tappiollisia vuosia, mutta puolentoista viime vuoden aikana liiketoiminta oli saatu jo terveemmälle pohjalle. Nyt edessä oli yrityksen 30-vuotisjuhlavuosi, ja kaikki näytti lupaavalta.

”Kevät näytti erittäin hyvältä. Alkuvuodesta tehtiin todella iso työ asiakashankinnassa ja saatiin uusia merkittäviä asiakkaita, kuten esimerkiksi MTV3. Meillä oli vahva tilauskanta nykyasiakkaille ja uusasiakashankinnassa”, kertoo toimitusjohtaja Anna Holtari.

Käänne tuli nopeasti ja yllättäen. Holtari pystyy nimeämään hyvin tarkasti ajankohdan, jolloin ongelmat alkoivat: se tapahtui maaliskuun toisella viikolla.

Tuo viikko käynnistyi joka puolella maailmaa pörssikurssien rajulla sukelluksella. Kiinan Wuhanista lähtöisin oleva, covid-19-tautia aiheuttava virus oli huolestuttanut sijoittajia ainakin helmikuusta alkaen, mutta nyt huoli oli laimea sana kuvaamaan mielialoja markkinoilla.

Kun koronavirus vielä jylläsi lähinnä Kiinassa, länsimaissa laskeskeltiin, että se iskisi niihin lähinnä häiritsemällä yritysten toimitusketjuja. Pian virus kuitenkin levisi Italiaan, ja sitten tartuntoja olikin jo joka puolella Eurooppaa ja myös Yhdysvalloissa. Huoli muuttui suoranaiseksi paniikiksi.

Kuinka pahaksi tämä voi mennä? Kuinka kauan tämä kestää? Näitä kysymyksiä kysyivät itseltään niin sijoittajat kuin yrityksetkin.

Se tuntui myös Dynamo & Sonin parinkymmenen hengen toimistolla Helsingin Sörnäisissä.

”Se alkoi niin, että asiakkaista ei oikein kuulunut. Meillä oli erittäin iso tilauskanta ja monta kilpailutusta käynnissä, ja aloimme soitella asiakkaille perään. Sitten alkoi tulla ensimmäisiä lykkäyksiä, että ’palataan myöhemmin, hanke on nyt toistaiseksi jäissä’.”

Todellinen romahdus tapahtui keskiviikkona 11. maaliskuuta, Holtari kertoo.

Tuona päivänä Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronaviruksen pandemiaksi eli maailmanlaajuisesti levinneeksi epidemiaksi. Eri puolilla Suomea tehtiin lukuisia uusia koronavirusdiagnooseja, ja julkisuudessa alettiin yhä voimakkaammin vaatia, että myös Suomessa viranomaiset alkaisivat rajoittaa ihmisten liikkumista ja kokoontumista. Ensimmäiset rajoitukset yleisötapahtumille asetettiin seuraavana päivänä.

”Sen jälkeen alkoi päivittäin tulla puheluita, että vedetään hankkeita pois. Ensin sulivat kilpailutukset, sitten menivät uusille asiakkaille tehtävät tarjoukset, joihin oltiin mahdollisesti tehty paljonkin työtä tarjousten tueksi. Sen jälkeen nykyasiakkaat alkoivat perua tulevia hankkeita, ja lopulta alettiin jopa keskeyttää käynnissä olevia hommia.”

Mainosalalla suhdannevaihteluihin on totuttu. Aina kun asiakasyritykset alkavat pelätä tulevaisuutensa puolesta, ne alkavat etsiä säästökohteita, ja usein se tarkoittaa heti mainosbudjetin leikkaamista. Koronašokki iski kuitenkin ennennäkemättömällä nopeudella.

”En ole tällaisia viikkoja urallani ikinä kokenut”, Holtari sanoo.

Kaikki oli ohi kolmessa viikossa. Tiistaina 24. maaliskuuta Dynamo & Sonin hallitus päätti hakea yrityksen konkurssiin. Hakemus käräjäoikeudelle jätettiin seuraavana päivänä, ja samalla asiasta kerrottiin asiakkaille:

”Aikaisempien vuosien velkataakan ja covid-19-viruksen aiheuttaman poikkeustilanteen vaikutukset liiketoiminnalle ovat johtaneet vakavaan kassakriisiin, jonka vuoksi yritys hakeutuu konkurssiin”, yrityksen verkkosivuilla kerrottiin.

”Kiitämme haikein mielin asiakkaitamme ja kumppaneitamme yhdessä saavuttamistamme isoista ja pienistä voitoista, mahtavasta tekemisen meiningistä ja sitoutuneesta yhteistyöstä vuosien varrella. Jokainen päivä kanssanne on ollut meille tekijöinä arvokas.”

Dynamo & Son on yksi koronakriisin ensimmäisiä yritysuhreja Suomessa, eikä varmasti viimeinen. Mutta kuinka monta konkurssia on vielä tulossa? Se on Suomelle kohtalonkysymys.

Uhkaavasta konkurssiaallosta varoittavat nyt monet yritysten etujärjestöt: ravintolat, hotellit, tapahtumatuottajat, erikoiskauppa. Myös teollisuudessa näkyy huolestuttavia merkkejä: suuret risteilijäyhtiöt ovat vaikeuksissa, ja se asettaa vaaraan Suomen telakat ja niiden ympärille syntyneen laajan pienten ja keskikokoisten yritysten verkoston.

Kauppakeskus Redin monet liikkeet ovat suljettuna koronavirusepidemian vuoksi. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva

Varoitukset ovat aiheellisia, katsoo Eläketurvakeskuksen (ETK) johtaja Jaakko Kiander. Hänen mielestään on iso riski, että varsinkin pienyrityksiä alkaa ajautua konkurssiin.

”Pienillä yrityksillä tyypillisesti on aika pienet puskurit kestää huonoja aikoja. Isommilla yrityksillä on yleensä jonkin verran kassassa rahaa, vaikka toki siinä on yrityskohtaista vaihtelua”, Kiander sanoo.

Kiander on tutkinut 1990-luvun lamaa, joka monella mittarilla on itsenäisen Suomen historian pahin talouskriisi. Tuolloin Suomessa tehtiin ennätysmäärä konkursseja, ja muutamassa vuodessa Suomesta hävisi joka viides työpaikka.

Kianderin mukaan yksi 90-luvun laman opetuksista onkin juuri se, kuinka tärkeää on estää konkurssiaallon syntyminen. Sellainen jättäisi talouteen ja ihmisiin pitkäkestoisen jäljen.

”Suomalaisessa systeemissä kyse on yleensä pienistä yrityksistä, ja kun pienyritys menee konkurssiin, yrittäjä joutuu luultavasti myös henkilökohtaisiin talousvaikeuksiin. Hän on monesti joutunut takaamaan yhtiön vastuita. Jos yrittäjällä on henkilökohtaisia vastuita, niistä hän ei vapaudu konkurssin avulla”, Kiander kertoo.

”Se on se 90-luvun opetus. Pitäisi välttää tilanne, jossa yrittäjät joutuvat velkavankeuteen konkurssien takia.”

Konkurssiaalto horjuttaisi myös pankkeja, jotka eivät saisi myöntämiään lainoja takaisin. Siksi pankit alkoivat koronakriisin keskellä nopeasti tarjota yrityksille lyhennysvapaita.

Sillä, kuinka moni suomalaisyritys koronakriisiin kaatuu, on merkitystä myös sille, miten nopeasti kriisistä aikanaan elvytään: muistuttaako talouden kasvukäyrä V-, U- vai L-kirjainta?

”Jos yrityksiä menisi paljon nurin ja ihmiset menettäisivät työpaikkansa, silloin tästä tulee pidempiaikainen kriisi, koska silloin talouden uudelleenorganisoituminen vie aikaa. Mutta jos firmat pysyisivät pystyssä ja ihmiset ainoastaan lomautettaisiin, ja parin kuukauden päästä he palaisivat töihin, niin silloin tästä voidaan tulla nopeastikin ylös”, Kiander sanoo.

Kauppakeskus Jumbo Vantaalla on hiljentynyt. Kuva: Kalle Koponen / HS

Yksityinen kulutus on ollut Suomen talouskasvun moottori 10 viime vuotta. Suomalaisten yritysten vientituotteet eivät ole käyneet kaupaksi vanhaan malliin, ja yritykset jarruttelevat investointeja, mutta kotitaloudet ovat hankkineet vaatteita, kodinelektroniikkaa, kulkupelejä ja ravintolaillallisia. Jopa finanssikriisin keskellä kotitalouksien kuluttaminen jatkui hämmästyttävän tasaisena.

Nyt koronakriisi kytkee tuon moottorin pois päältä. Samalla se iskee toimialoihin, jotka ovat heikosti valmistautuneita äkkipysähdykseen. Suurimpia kärsijöitä ovat palvelualat, joiden koko liiketoiminta perustuu ihmisten kohtaamiseen ja kokoontumiseen.

Palvelualoilla on huomattavan paljon yksin- ja pienyrittäjiä, ja monien taloudellinen tilanne on sellainen, etteivät he edes hyvinä aikoina pysty laittamaan rahaa säästöön. Oulun yliopiston Mikroyrittäjyyskeskuksen mukaan noin puolet yksinyrittäjistä ansaitsee kuukaudessa alle 2 000 euroa ja alle 1 000 euroa ansaitsevien osuuskin on merkittävä. Suomalaisten mediaanipalkka yksityisellä sektorilla on runsaat 3 200 euroa.

Itähelsinkiläisen kauppakeskus Eastonin ravintolapihan kaikki ruokapaikat oli suljettu huhtikuun alussa. Kuva: Juha-Pekka Laitinen / HS

Monet yritykset elävät kädestä suuhun. Yritysten luottoluokitusta tekevän Asiakastiedon mukaan esimerkiksi kahviloiden ja ravintoloiden rahoituspuskuri lyhytaikaisten menojen ja velkojen hoitamiseksi on keskimäärin hädin tuskin tyydyttävällä tasolla. Asiakastiedon toimitusjohtaja Jukka Ruuska arvioi, että merkittävä osa toimialasta on erittäin haavoittuvassa asemassa. Kun asiakkaiden virta katkeaa, ei yrityksillä ole pahan päivän kassaa, johon turvautua.

”Siellä tulee pää vetävän käteen hurjan nopeasti. Teollisuudessa on se hyvä puoli, että siellä sentään yleensä on jonkinlainen tilauskirja. Sen pitäisi tuoda työtä seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Mikä on kahvilan tilauskirja? Sellaista ei ole”, Ruuska sanoo.

Konkurssiaallon uhan on tunnistanut myös valtio. Yrityksille on pikavauhtia kehitetty uusia tukimuotoja miljardin euron edestä. Business Finland jakaa työnantajayrityksille kehittämisavustuksia, ja kunnat alkavat jakaa toimintatukea yksinyrittäjille. Yrittäjien pääsyä työttömyysturvan piiriin ollaan helpottamassa.

Se, riittääkö miljardin euron paketti estämään konkurssiaallon syntymisen, jää nähtäväksi. Suomen Yrittäjien mukaan summa ei riitä, vaan se pitäisi nostaa kerralla viiteen miljardiin euroon.

ETK:n Kiander pitää tähän mennessä kerrottuja tukitoimia hyvinä ja arvioi, että mikäli kriisi ei pitkity, tukitoimet ovat myös riittäviä.

”Jos pahin olisi ohi huhtikuussa, luulen, että useimmat siitä tukitoimien avulla selviävät. Tietysti jos poikkeustila vain jatkuu ja jatkuu, tarvitaan lisätoimia.”

Aiemmin tällä viikolla hallitus ilmoitti olevansa valmis jatkamaan osaa nykyisistä liikkumis- ja kokoontumisrajoituksista toukokuun 13. päivään saakka.

Rune Packalénin yrityksen kymmenen bussia seisovat nyt toimettomina varikollaan Sipoon Martinkylässä. Kuva: Kalle Koponen / HS

Sitä, kuinka kauan poikkeustila lopulta jatkuu, ei tiedä kukaan. Ja juuri se huolettaa sipoolaista kuljetusyrittäjää Rune Packalénia.

Packalén Bus kuuluu niihin suomalaisyrityksiin, joihin koronakriisi iski aivan ensimmäisten joukossa. Yritys kuljettaa Suomeen saapuvia turistiryhmiä, ja jo alkuvuonna kiinalaisturistien määrä väheni. Tammikuussa Kiinan hallitus kielsi ryhmämatkat.

”Olisiko meillä ollut nyt tammikuussa yksi tai kaksi ryhmää. Tavallisesti niitä on useita kymmeniä”, Packalén kertoo.

Helmikuussa näkymä ehti jo vähän kirkastua, kunnes maaliskuun 12. päivä tuli Packalénin sanoin täysi romahdus. Silloin hallitus ilmoitti rajoittavansa suuria yleisötapahtumia. Seuraavalla viikolla ilmoitettiin vielä tiukemmista rajoituksista sekä koulujen sulkemisesta.

”Kaikki tilaukset peruttiin kerralla. 12. maaliskuuta meillä oli vissiin viimeinen tilausajo. Koulubussit ajoivat vielä seuraavalla viikolla. Tällä hetkellä kaikki autot seisovat.”

Myös kaikki vakituiset työntekijät on lomautettu. Yritys on hakenut tukea Business Finlandilta.

”Sieltä tuli vastaus, että viikon aikana on tullut saman verran hakemuksia kuin normaalisti kahdessa vuodessa. Mitään ei ole sen jälkeen kuulunut.”

Kevät on yrityksen tärkein sesonki. Packalén kertoo, että koko viime vuoden liikevaihdosta lähes puolet tehtiin maalis–kesäkuun aikana. Tämä kevät näytti erittäin hyvältä, ja kalenteri täyttyi hyvää vauhtia.

”Se on nyt menetetty.”

Kun kesä lähestyy, Packalén joutuu miettimään, miten rahoittaa työntekijöidensä loma-ajan palkat. Keinot alkavat olla vähissä, ja huoli painaa.

”Jos tietäisi, että kesäkuussa päästään taas vauhtiin, niin ehkä ei huolettaisi ihan niin paljon. Mutta kun puhutaan, että menisi yli kesän ennen kuin alkaa mitään tapahtua. Sitten en kyllä tiedä, miten tässä...”

Oikaisu 4.4. klo 9.55: Toisin kuin jutussa alun perin kirjoitettiin, Business Finlandin tukea ei voi käyttää palkkojen ja vuokrien maksuun, vaan se on tarkoitettu kehittämisavustukseksi.

Luetuimmat - Talous

Luetuimmat

Uusimmat