”Koronakriisissä ei ole juuri mitään samaa kuin 1990-luvun lamassa” – OP-ryhmän pää­johtaja selittää, miksi liian synkät vertailut ovat vaarallisia - Talous | HS.fi
Talous|Talouskriisit

”Koronakriisissä ei ole juuri mitään samaa kuin 1990-luvun lamassa” – OP-ryhmän pää­johtaja selittää, miksi liian synkät vertailut ovat vaarallisia

Suomella on Timo Ritakallion mielestä hyvät mahdollisuudet selvitä koronaviruskriisistä pienin vaurioin. Hän tietää, mistä puhuu, sillä Ritakallio on pankinjohtajauransa aikana nähnyt pahempiakin kriisejä – ja selvinnyt niistä.

OP-ryhmän pääjohtaja Timo Ritakallio on kokenut niin monta talouskriisiä, ettei koronavirusepidemia ole häntä järkyttänyt. ”Aloin heti miettiä, miten tästä päästäisiin ulos ja eteenpäin.” Kuva: Kaisa Rautaheimo / HS

Julkaistu: 10.4. 2:00, Päivitetty 14.4. 10:31

Timo Ritakallio avasi tammikuun toisena päivänä vuonna 1991 Uudenkaupungin seudun osuuspankin oven ja tervehti uusia alaisiaan. Hän oli 28-vuotias ja täynnä hienoja ideoita pikkukaupungin pankkitoiminnan kehittämiseksi.

Viisi vuotta aiemmin tuore oikeustieteen maisteri oli aloittanut pankkialan opinnot OP-ryhmän esimieskurssilla ja tehnyt sen jälkeen töitä Janakkalan ja Tampereen osuuspankeissa. Nyt hän sai johdettavaksi oman pankin.

Uudessakaupungissa vastaan iski kuitenkin aivan toisenlainen todellisuus kuin se, mihin Ritakallio oli pankkiopintojensa aikana tottunut. Suomi syöksyi ankaraan lamaan. Vuonna 1991 kiinteistömarkkinat romahtivat, Neuvostoliiton kaatuminen leikkasi suuren osan viennistä, työttömyys kasvoi hirvittävää vauhtia ja yrityksiä meni joukoittain konkurssiin.

Yltiöpäisesti lainoja jaellut pankkisektori taisteli pysyäkseen pystyssä. Osuuspankit selvisivät lopulta ilman julkista tukea, mutta vuoden 1991 syksyllä osa säästöpankkileiristä kaatui valtion syliin. Todella pahaa aikaa kesti kolme vuotta.

”Uudessakaupungissa näin traagisia kohtaloita. Oli yrityksiä, joita perhe oli pyörittänyt kymmeniä vuosia. Sitten omistaja oli ottanut valuuttaluoton. Kun markka devalvoitiin ja kellutettiin, velan määrä kasvoi yhtäkkiä 1,4-kertaiseksi, korko saattoi olla yli kymmenen prosenttia ja samaan aikaan vakuutena olevan kiinteistön arvo romahti”, Ritakallio kertoo.

Yritykset eivät selvinneet veloistaan millään. Nuorella pankinjohtajalla olivat keinot vähissä.

 Kriisiä pitäisi verrata ennemmin luonnonkatastrofeihin.

Nyt Ritakallio on koko OP-ryhmän pääjohtaja. Tällä välin hän on elänyt läpi muutaman muunkin talouskriisin. Siksi hän ihmettelee, miksi koronakriisiä verrataan nyt 1990-alun lamaan. Niissä ei ole juuri mitään samaa, paitsi talouden nopea romahdus.

Niin syyt, oireet kuin mahdollisuudet hoitaa tilannetta ovat täysin erilaisia.

”Vertailukohtia pitäisi ennemmin etsiä luonnonkatastrofeista, joita muualla maailmassa on koettu. Kriisi on ajallisesti aika lyhytaikainen, ja siitä voidaan myös nousta nopeasti, jos toimitaan oikein”, hän sanoo.

1990-luvun lama oli kaikessa karmeudessaan klassinen rahoitusmarkkinoiden ja reaalitalouden ylikuumenemista seurannut talouskriisi. Syynä oli pääomamarkkinoiden hallitsematon vapauttaminen, jonka seurauksena kiinteistö- ja arvopaperimarkkinat ylikuumenivat. Vaikutuksia pahensi taitamaton raha- ja talouspolitiikka.

Koronaviruksen aiheuttama talouskriisi johtuu sen sijaan siitä, että toimet epidemian rajoittamiseksi ovat pysäyttäneet normaalin kulutuskysynnän. Rahoitusjärjestelmässä tai reaalitaloudessa ei ole sen enempää vikaa kuin ennenkään.

Timo Ritakallion mielestä Suomella on hyvät mahdollisuudet selvitä koronaviruskriisistä pienin vaurioin. ”Toivon pitäisi nyt voittaa pelko ihmisissä.” Kuva: Kaisa Rautaheimo / HS

Ritakallion mielestä on tärkeää myös ymmärtää, miten täysin erilaisesta asemasta nykyinen Suomi kohtaa kriisin.

1990-luvun alussa valtiolla ja pankeilla ei ollut oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin vetää rahahanat kiinni, mikä pahensi kriisiä entisestään. Valtio ei saanut lisälainaa ulkomailta sitoutumatta ankaraan säästökuuriin.

Nyt hallitus voi luvata yrityksille ja kunnille miljardien eurojen tukipaketteja tarvitsematta pelätä lainahanojen ehtymistä. Suomi on myös osa euroaluetta, jonka yhteinen keskuspankki voi tukea taloutta laina- ja osto-operaatioilla.

 Silloin pankit miettivät lähinnä itsensä pelastamista.

Pankkien vakavaraisuus oli 30 vuotta sitten niin heikko ja korot niin korkeita, ettei ollut puhettakaan, että asiakkaille olisi tarjottu lyhennysvapaita niin kuin nyt.

”Ei sellaista edes osattu ajatella silloin. Pankit miettivät lähinnä itsensä pelastamista”, Ritakallio sanoo.

Koronaviruskriisiä ehti kulua muutama päivä, kun kaikki isot pankit jo ilmoittivat tarjoavansa lyhennysvapaita niin pienemmille yritysasiakkaille kuin asuntolaina-asiakkaille. Myös suuryrityksiä pystytään tarvittaessa luotottamaan.

Ritakallion mukaan lyhennysvapaata on hakenut parissa viikossa 45 000 asuntolaina-asiakasta, mikä on 11 prosenttia kaikista OP-ryhmän asuntolaina-asiakkaista.

”Tässä joukossa on mukana varmasti paljon ahdinkoon joutuneita palvelualojen yksinyrittäjiä. Vuoden lyhennysvapaan pitäisi helpottaa huomattavasti taloustilannetta, kun korot ovat niin matalalla.”

Vaikka kotitalouksilla on suhteessa tuloihin nyt enemmän velkaa kuin 1990-luvun alun lamassa, niin matalien korkojen vuoksi lainanhoitokulut ovat selvästi pienemmät.

Jos kriisi hoidetaan onnistuneesti, eikä rajoitustoimia jatketa yhtään pitempään kuin on välttämätöntä, Ritakallio ei usko myöskään työttömyyden rajuun nousuun. Sen sijaan 1990-luvulla kaatui isojakin yrityksiä, mikä tarkoitti työpaikkojen lopullista häviämistä.

”Nyt isommat yritykset ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta vakavaraisia ja niiden kriisinsietokyky on huomattavasti parempi. Yt-neuvotteluissa on pääosin kyse väliaikaisista lomautuksista.”

Isotkaan yritykset eivät kestä loputtomasti hiljaiseloa, mutta Ritakallion mielestä vielä ei näytä siltä, että niiden ongelmat olisivat pitkäaikaisia.

”Isojen tilausten peruuntumisesta ei ole kerrottu toisin kuin esimerkiksi finanssikriisin aikana tapahtui.”

 Synkät vertailut ovat vaarallisia.

Suomen taloudella on Ritakallion mielestä hyvät edellytykset selvitä kriisistä, vaikka isku on hetkellisesti raju. Paljon riippuu siitä, miten kauan rajoitukset pidetään voimassa. Paljon riippuu myös mielialoista. Kun mielet valtaa pelko, loppuu kaikenlainen kuluttaminen, mikä pahentaa taantumaa entisestään.

Siksi Ritakallion mielestä on vaarallista tehdä liian synkkiä vertailuja.

”Vallalla on nyt pelko ja paniikkimieliala, vaikka tärkeää olisi jo katsoa tämän kriisin yli. Jossain vaiheessa tilanne helpottaa, eikä se hetki ole missään vuosien päässä. Poliittisilta päätöksentekijöiltä on vaadittu rohkeutta tehdä rajoitustoimia, mutta nyt heiltä vaaditaan myös rohkeutta purkaa niitä heti, kun se on mahdollista. Niitä ei pidä jatkaa yhtään päivää pidempään kuin on pakko.”

Talouden sulku käy kalliiksi.

OP-ryhmän ekonomistien laskelmien mukaan kuukausi sulkutoimia tarkoittaa kahden prosenttiyksikön pienenemistä bruttokansantuotteen (bkt) kasvulukuihin. Viiden kuukauden sulku tarkoittaisi siis sitä, että bkt supistuisi kymmenen prosenttia. Se merkitsee 24 miljardin euron arvosta tuottamatta jääneitä tavaroita ja palveluja.

”Arvioimme, että jos rajoitusten purkamista päästään aloittamaan hyvissä ajoin ennen kesää, niin talous ehtii loppuvuonna vielä elpyä niin, että supistuminen jää lopulta tänä vuonna 4–5 prosenttiin.”

Timo Ritakalliolle sosiaalisen elämän loppuminen on ollut outoa. ”Koen, että ihminen saa toisesta ihmisestä energiaa.” Tavallisesti hän on arki-illat erilaisissa kokouksissa ja riennoissa. Kuva: Kaisa Rautaheimo / HS

Epävarmuuksia on paljon. Palautuuko ihmisten käyttäytyminen ennalleen, vai jääkö epidemiasta pelko ja yleinen huoli, joka vaikuttaa kulutukseen? Isoja kysymysmerkkejä liittyy myös Suomen tärkeisiin vientimarkkinoihin, kuten Ruotsiin, Saksaan, Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Niiden merkitys teollisuusyrityksille ja palveluviennille on iso.

”Silti on ihan turha luoda liian negatiivista tulevaisuudenkuvaa. Se vain pahentaa tilannetta. Nyt pitäisi pystyä näkemään positiivista valoa ja toivoa. Kun rajoituksia lähdetään purkamaan, niin kaikkien niiden, joilla on mahdollisuus, pitäisi käydä ulkona syömässä, parturissa ja hierojalla ja käyttää muita palveluja.”

Finanssikriisin jälkeen taloutta elvytettiin muun muassa korottamalla kotitalousvähennystä sekä käyttämällä rahaa tie- ja rakennushankkeisiin.

”Se olisi viisasta nytkin, samoin kuin käytettävissä olevien tulojen kasvattaminen tuloverotuksen kevennyksillä”, Ritakallio sanoo.

Pankinjohtajankin päivät kuluvat nyt enimmäkseen kotoa käsin istutuissa etäpalavereissa. Vapaa-aikana Ritakallio harrastaa monenlaista urheilua. Rakkain laji on suunnistus, mutta iltarastit on epidemian takia peruttu.

”Suunnistuksessa on onneksi ideoitu ihan uusia toimintatapoja. Verkosta voi ostaa ja printata karttoja, joissa on radat valmiina. Metsään on laitettu rastit, ja ne voi mennä juoksemaan itsekseen.”

Normaalisti arki-illat on ohjelmoitu erilaisilla iltamenoilla. Niitä ei nyt ole. Sosiaaliselle ihmiselle tällainen eristäytyminen on outoa.

”Koen, että ihminen saa toisista ihmisistä energiaa. Toisaalta arkena on nyt saanut nukkua enemmän kuin normaalisti. Se on kai hyvä asia.”

Oikaisu: 14.4. klo 10.29: Toisin kuin artikkelissa luki, koko säästöpankkileiri ei kaatunut valtion syliin vaan osa pankeista selvisi ilman tukea ja jatkoi toimintaansa.

Timo Ritakallio

Syntynyt 1962 Vampulassa Satakunnassa.

Oikeustieteen maisteri, MBA ja tekniikan tohtori.

OP-ryhmän pääjohtaja vuodesta 2018.

Työeläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja vuosina 2015–2018 ja sitä ennen varatoimitusjohtaja.

Olympiakomitean hallituksen puheenjohtaja. Useita muita työhön liittyviä luottamustehtäviä.

Harrastaa monenlaista urheilua, eritoten suunnistusta ja tennistä.

Varautuminen|Grafiikat kertovat hyviä uutisia Euroopasta: Liikkumis­rajoitukset hidastavat korona­viruksen leviämistä, mutta mitä siitä voi päätellä?

Talous|Euromaat löysivät sovun koronavirustoimista – Ministeri Kulmuni: Päätelmissä ei sitouduta maiden yhteiseen velanottoon

Öljy|Öljymahtien kriisikokouksessa syntyi alustava sopu tuotannon supistamisesta

Koronavirus|Jos Uudenmaan raja avataan liian aikaisin, voi epidemian leviäminen kiihtyä, arvioi professori – ”Huippu on edelleen edessä”

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Talous

Luetuimmat

Uusimmat