Tähän on tosiaan tultu.
Se oli ensimmäinen ajatus, kun laajasti arvostettu talousvaikuttaja Vesa Vihriälä esitti keskiviikkona jotain sellaista, jota olisi vielä muutama viikko sitten pidetty täysin pöyristyttävänä. On se sitä monen mielestä edelleen.
Vihriälä ehdotti keskiviikkona julkaistussa kolumnissaan, että Euroopan keskuspankki tarjoaisi niin sanottua helikopterirahaa kaikille euromaille. Se tarkoittaa rahalahjaa.
EKP voisi toteuttaa lahjoituksensa muuttamalla hallussaan olevia euromaiden velkakirjoja ikuisiksi ja nollakorkoisiksi. Käytännössä velkoja mitätöitäisiin napin painalluksella.
Ehdotus on radikaali. Euroopan keskuspankin tärkeä periaate on, että se ei rahoita tällä tavalla jäsenvaltioita. Ajatuksesta on tosin lipsuttu kiertoteitä tähänkin mennessä.
Ehdotuksen ihmeellisyyttä korostaa sen tekijä. Vihriälä nimitettiin äskettäin hallituksen uuden talouskriisiryhmän johtoon. Hän on niin sanotusti ”vakavasti otettava tekijä” Suomen ja koko Euroopan talouspolitiikassa. Se, että Vihriälän kaltainen hahmo ehdottaa tällaista, kertoo miten jännittäviä aikoja Euroopan taloudessa eletään.
Valtioiden on pakko saada elvyttää taloutta velkarahalla
Kysyin Vihriälältä, mikä sai hänet ehdottamaan tällaista.
”Kun tosiasiat muuttuvat, täytyy tarkistaa käsityksiä. On ilmeistä, että velkatilanne on menossa osassa euromaita erittäin hankalaksi”, hän sanoi.
Pelottaako tilanne suorastaan?
”Ei pelota, mutta huolestunut olen epäilemättä.”
Vihriälä kertoi päätyneensä ehdotukseensa poissulkemisen kautta. Muut vaihtoehdot tuntuvat huonommilta.
Talouspäättäjien keskuudessa on laaja yksimielisyys siitä, että tilanne on vakava ja vaatii massiivisia toimia. Valtioiden on pakko saada elvyttää taloutta velkarahalla.
Vaarana on kuitenkin se, että sijoittajien luottamus Italiaan katoaa eikä se saa lainaa millään järkevällä hinnalla. Edessä voisi olla vuosien 2011–2012 eurokriisin uusinta, mutta pahempana. Se merkitsisi ehkä yhteisvaluutan loppua.
Vihriälän mukaan olisi ”taloudellisesti tyhmää ja poliittisesti räjähdysaltista”, jos Italialle ja muiden velkaantuneille maille ei varmistettaisi velkaelvytyksen mahdollisuutta.
Päästään siis kysymykseen: Miten Italian ja muiden ongelmamaiden elvytystoimet rahoitetaan?
Ensin pitää käydä läpi ehdotus eurobondeista eli euromaiden yhteisvastuullisesta velasta.
Etelä-Euroopan maat haluaisivat yhteisvelkaa. Niille olisi edullista, jos esimerkiksi vakavarainen Saksa takaisi yhteisiä velkoja. Tällaisia kuvitteellisia velkakirjoja on pitkään nimitetty eurobondeiksi ja tässä kriisissä kutsuttu myös koronabondeiksi.
Hollannin johtama pohjoisten maiden ryhmittymä on kuitenkin vastustanut ajatusta tiukasti.
Suomikin kuuluu vastustajiin. Käytännössä yhteisvastuu tarkoittaisi helposti tulonsiirtoa etelään. On helppo kuvitella, millaisen lyömäaseen hallitus antaisi perussuomalaisille, jos Suomi osallistuisi maksumiehenä Italian pelastamiseen.
Vaikka koronavirus ei ole Italian vika, voi ajatella, ettei maan olisi pitänyt päästää talouttaan tilaan, jossa se ei kriisin kohdatessa saa lainaa sijoittajilta. Eurobondit voisivat kannustaa varojen yli elämiseen jatkossakin.
Kun kaikki saisivat lahjoituksen, kaikki voisivat sen hyväksyä.
Koska eurobondeista ei ole saatu sopua, on käännytty muiden vaihtoehtojen pariin.
Euroopan keskuspankki on osto-ohjelmillaan pyrkinyt pitämään Italian ja muiden riskimaiden korot alhaisina. Viime viikolla päätettiin avata kriisirahasto Euroopan vakausmekanismi, jotta sen varoilla voidaan lainoittaa ongelmamaita. Muitakin lainapohjaisia ratkaisuja on käytetty.
Ne kuitenkin vain lisäävät ongelmamaiden velkataakkaa, Vihriälä huomauttaa.
Euroalue lähtee kriisiin raskaasti velkaantuneena. Julkista velkaa on lähes 90 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, kun Euroopan unionin yhteisten sääntöjen mukaan 60 prosenttia on suurin sallittu velkamäärä. Jo nyt on nähty, että Etelä-Euroopan maiden velanhoitokykyyn kohdistuu epäilyksiä, erityisesti Italiaan. Ongelmien ratkominen lisävelkaantumisella rasittaa jo ennestään velkaantuneita maita.
Vihriälän mukaan ratkaisun on siten löydyttävä Euroopan keskuspankista. EKP on jo nyt osoittanut pandemiahätäosto-ohjemallaan (PEPP), että se pystyy nopeisiin ja vaikuttaviin toimiin.
Vihriälä antaisi velkoja anteeksi euromaille niiden ”pääoma-avaimen” suhteessa. Pääoma-avain määrittää sen, missä suhteessa euromaat pääomittavat keskuspankkia. Väkiluvultaan ja talouden kooltaan suurimmat maat saisivat siis eniten velkoja anteeksi.
Vihriälä ajattelee, että kun kaikki saisivat lahjoituksen, kaikki voisivat sen hyväksyä.
Hänen mukaansa koko eurojärjestelmän perusteissa on se, että keskuspankki ei tule pelastamaan yksittäistä valtiota.
”Siitä haluaisin pitää kiinni. Mutta olen valmis tinkimään valtiorahoituskiellosta, kun se toteutettaisiin kaikkia samalla tavalla koskevasti.”
Vihriälän mukaan rahalahjalla olisi inflaatiota eli hintojen nousua kiihdyttävä vaikutus. Inflaatio keventäisi velkataakkojen painoa niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla, vaikka velat sinänsä säilyisivät.
Vihriälän ehdotuksessa on tietysti myös ongelmia. Tilanne on niin vaikea, ettei ongelmattomia ratkaisuja ole. Ensimmäinen ongelmista on se, ettei keskuspankki saisi missään nimessä tehdä tällaista. Helikopterirahan luonti on EKP:ltä laissa kielletty. Halutessaan Euroopan mailta voisi kuitenkin löytyä luovuutta lakien tulkitaan.
Toinen ongelma on se, että velkojen anteeksianto voisi moraalikatoa luomalla avata Pandoran lippaan. Jos velat annetaan kerran anteeksi, miksi niin ei tehtäisi jatkossakin?
Vihriälä uskoo, että lailliset ja poliittiset esteet operaatiolle pitäisi olla raivattavissa tieltä, kun ottaa huomioon tilanteen vakavuuden.
”Varma en siitä ole”, hän myöntää.
