Valtiot alkavat pian elvyttää miljardi­hankkeilla – niissä on Suomenkin yrityksille mahdollisuus, sanoo Ville Skinnari - Talous | HS.fi
Talous|Kauppapolitiikka

Valtiot alkavat pian elvyttää miljardi­hankkeilla – niissä on Suomenkin yrityksille mahdollisuus, sanoo Ville Skinnari

Valtioiden massiivinen elvytys avaa suomalaisille vientiyrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia etenkin kiertotaloudessa ja energia-alalla, sanoo ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari.

”Suurin riski vientiteollisuudelle on se, että emme pääse nopeasti liikkeelle, kun markkinat avautuvat koronarajoitusten jäljiltä. On oltava etulinjassa, kun kriisi on ohi”, sanoo ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari.

Julkaistu: 11.5. 10:57

Oikeassa paikassa, oikealla joukkueella ja todella nopeasti. Se on ulkomaankauppaministeri Ville Skinnarin (sd) mielestä oleellisinta Suomen vientiponnisteluille, kun maa ja markkina toisensa perään jossain vaiheessa alkaa purkaa koronarajoituksia.

Kun patoutunut kysyntä purkautuu, vientiyrityksillä on kiire saada osansa markkinasta. ”On oltava todella hereillä”, Skinnari sanoo.

”Suurin riski vientiteollisuudelle on se, että emme pääse nopeasti liikkeelle, kun markkinat avautuvat koronarajoitusten jäljiltä. On oltava etulinjassa, kun kriisi on ohi.”

Markkina on silloin osin erikoinen, sillä valtio toisensa perään elvyttää hurjilla määrillä miljardeja. Käyntiin voi lähteä esimerkiksi valtavia digi-, energia- ja infrahankkeita.

”Julkiset hankinnat ovat koronasta toipumisessa isossa roolissa. Tarjolla olisi jättimäisiä investointi- ja projektikokonaisuuksia. Niihin kiinni pääsemisessä meillä on paljon parannettavaa ihan siitä lähtien, että tunnistamme näitä hankkeita ja verkostoimme sellaisia yrityksiä, jotka voivat yhdessä tehdä tarjouksia”, Skinnari sanoo.

Suomen johtavat vientiyritykset ja suuret työllistäjät ovat huolissaan nopeasti kuihtuvasta tilauskannastaan ja myös siitä, miten eri maat tukevat omia yrityksiään ja vääristävät siten markkinoita. Kolmannes Kauppakamarin vientijohtajakyselyyn vastanneista vientiyrityksistä pelkää markkina-asemansa heikkenevän merkittävästi lähiaikoina.

 ”Massiivinen elvytys avaa uusia mahdollisuuksia etenkin energia-alalla.”

Jotain hyvääkin on kuitenkin näkyvissä, Skinnari sanoo. Pandemian seurauksena monella alalla on otettu todellinen digiloikka, ja sähköisen kaupan ja terveysteknologian sekä koulutusviennin palveluissa voi olla uusia vientimahdollisuuksia. Nyt on otollinen hetki edistää hiilineutraalia kiertotaloutta, ja siihen markkinaan suomalaisyritysten olisi päästävä kiinni.

”Massiivinen elvytys avaa uusia mahdollisuuksia etenkin energia-alalla. EU:n Green Dealin merkitystä ei voi korostaa liikaa tästä kriisistä toipumisessa.”

Digitaaliset palvelut ja kiertotalous ovat olleet Suomen vientivaltteja aiemminkin, ja nyt kyse on siitä, että markkinoilla toimitaan juuri oikeaan aikaan, Skinnari sanoo.

”Nopeus on yksi tärkein vaatimus kilpailussa. Työkalujen pitää olla viritettyinä ja meillä pitää olla sellaisia ihmisiä, joilla on kyky luoda kokonaisuuksia ja suhdeverkko jo valmiiksi kunnossa.”

Ulkoministeriössä on perustettu Skinnarin johdolla kauppapoliittinen neuvotteluryhmä, jonka tarkoituksena on pohtia juuri sitä, miten estää pandemian aiheuttamia ongelmia ulkomaankaupalle. Neuvotteluryhmään kuuluu väkeä eri ministeriöistä ja etujärjestöistä.

”Jatkuva yhteydenpito yrityksiin on nyt tärkeää.”

Skinnarin mukaan vientiyritykset näkevät erityisen tärkeäksi viennin rahoituksen turvaamisen ja tarpeellisen resursoinnin. Valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera on tässä avainroolissa, ja Skinnarin mielestä on selvää, että Finnveran rahkeiden on tässä kriisissä kestettävä.

”Kesän ja syksyn kuluessa on huolehdittava siitä, että viennin vauriot olisivat mahdollisimman pienet.”

 ”Leveämmillä harteilla kantaa helpommin tällaisia kriisejä kuin nyt kohtasimme.”

Viennin suhde bruttokansantuotteeseen on Suomessa verrattain korkea eli hieman vajaa 40 prosenttia.

Vientituotteisiin liittyvä Suomessa tuotettu arvonlisä suhteutettuna bruttokansantuotteeseen on noin 25 prosenttia. Tätä suhdetta Skinnari tosin mielellään nostaisi.

”Tavoitteena pitää olla Suomen elinkeinorakenteen monipuolistaminen, jolloin vienti monipuolistuu ja sen arvo kasvaa. Leveämmillä harteilla kantaa helpommin tällaisia kriisejä kuin nyt kohtasimme.”

Viime vuonna viennin arvo oli noin 65 miljardia euroa. Mitä ulkomaankaupalle tänä vuonna tapahtuu, riippuu pandemian kehityksestä. Vientiyritykset ovat Suomen suurimpia yrityksiä ja suuria työllistäjiä, ja jos ja kun niitä alkaa kaatua, pelastustoimet käyvät valtiolle kalliiksi.

Ikävä tosiasia on se, että yleensä kaikki kansainvälisen talouden šokit osuvat vientiin lujaa. Vuosien 2008 ja 2009 finanssikriisin jäljiltä viennin kehitys oli pitkään heikkoa.

Suomen viennin tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, Skinnari sanoo. ”Vienti vetää edelleen kohtuullisen hyvin, mutta erilaiset rajoitukset hidastavat kaupankäyntiä.”

Yleinen näkemys on se, että maailmantalous nousee Kiina ja Aasia edellä. Tämän ymmärrys ei kuitenkaan yksin riitä, Skinnari sanoo. Kaikkien muidenkin maiden vientiyritysten katse on tiukasti suurimmissa markkina-alueissa Kiinassa ja Yhdysvalloissa, mutta ovia voi avautua ketterille muuallakin.

Kriisistä nousun alussa on kuitenkin keskeisintä tajuta, mitkä maat ja maanosat ja missä järjestyksessä alkavat nousta jaloilleen, Skinnari pohtii.

”Kysyntää on haarukoitava globaalisti ja todella rohkeasti, jotta ollaan nopeasti siellä, missä kysyntää alkaa kasvaa.”

Skinnarin oma katse on idässä, muttei vain Kiinassa. EU:lla on tuoreet kauppasopimukset Etelä-Korean, Singaporen ja Japanin kanssa, joten perinteisiä kaupan esteitäkään ei voi syntyä, kun maat purkavat koronarajoituksia.

EU sai viime vuonna valmiiksi 20 vuotta neuvotellun Mercosur-kauppasopimuksen Latinalaisen Amerikan maiden kanssa, joskaan sopimus ei ole vielä tullut voimaan. Kauppasopimukset ovat tärkeitä, mutta niin on ostovoimakin. Koronapandemia pudottaa esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa nyt kymmeniä miljoonia ihmisiä köyhyysrajan alle, ja voi olla, ettei se ole ensimmäisessä aallossa toipuva markkina.

Koronakriisi kohtelee Suomen vientiteollisuudessa toisia vielä kovemmin kuin toisia.

Osaan teknologiateollisuudesta iski nopeasti pula komponenteista, kun Kiinan tuotanto pysähtyi alkuvuodesta neljäksi viikoksi kuin seinään. Osa teollisuusyrityksistä sai Kiinasta silti vielä varsin pitkään tarvitsemiaan osia, jos niitä oli varastoissa. Sitten varastotkin tyhjenivät, ja Kiina vasta käynnistelee tuotantoa.

Kyse ei tosin ole vain komponenteista ja tuotantoketjuista. Kuluttajakauppa on polvillaan, samoin palveluvienti. Ne, jotka myyvät tuotteitaan suurille teollisuuden toimijoille, ovat saattaneet selvitä vielä varsin vähällä. Metsäteollisuus on pyörinyt.

Suhteellisesti hyvä asema on myös niillä yrityksillä, jotka jo myyvät valtiollisille toimijoille ja osallistuvat julkisiin hankintoihin.

Silti huhtikuun aikana miltei kaikki ne suomalaisyritykset, joiden tuotantoketju on globaali, ovat saaneet kriisistä jollain tavalla osansa. Kysyntä maailmalla samaan aikaan sekä hiipuu että kiihtyy – varsinkin, jos valmistaa koronaviruskriisissä kovin kysyttyjä lääkkeitä tai suojaimia. Rajat menivät kiinni ja rahtiliikenne muutti muotoaan. Lentorahdin hinnat nousivat vauhdilla.

Suomen onneksi Kiinasta on ratayhteys Suomeen, mikä on paikannut esimerkiksi kallistunutta lentorahtia, Skinnari sanoo. Liikkumisen ja rajojen avautuminen on kaikin puolin ratkaisevaa viennille. ”Kauppaa tekevät ihmiset, ja ihmisten on päästävä paikan päälle neuvottelemaan sopimukset.”

Se, että tavaroiden lisäksi myös asiantuntijat ovat omissa maissaan jumissa, on aiheuttanut hankaluuksia myös suomalaisyrityksille. Skinnari kertoo ulkoministeriön neuvotelleen muun muassa Saksan kanssa siitä, että tiettyjä avainasiantuntijoita on saatu esimerkiksi asennustöihin.

On kuitenkin selvää, että matkustaminen muuttuu. Siksi Suomen matkailualan pitää tajuta tarttua tilaisuuteensa, Skinnari sanoo. ”Suomella kansallispuistoineen olisi paljon annettavaa väljän matkailun brändin alla.”

 ”Arvoketjun keskeisiä osia voi ja pitääkin saada Suomeen.”

Kun Kiina pysähtyi, nähtiin, että joka puolella todella tarvittiin jotakin, mitä valmistettiin Kiinassa.

Alkuun valtionjohtajien huomio oli siinä, mistä saada omaan maahan suojavarusteita. Globaali ja varsin ruma taistelu suojaimista jää kansainvälisen kaupan historiaan. Tavarakuljetuksia kaapattiin toisen maan käsistä. Maa toisensa jälkeen lätki voimaan lääketieteellisiä laitteita ja lääkkeitä koskevia vientirajoituksia.

Protektionismi nosti päätään myös EU-maissa, ja keskustelut huoltovarmuudesta ja omavaraisuudesta sekoittuivat. Toisaalta havahduttiin siihen, että Euroopan maiden olisi tehtävä enemmän yhteistyötä, jotta lääkkeitä, suojaimia ja komponentteja valmistettaisiin myös Euroopassa.

Kiinan äkkipysähdys nosti pöydälle huolen pitkien tuotantoketjujen haavoittuvuudesta. Osa esittää ratkaisuksi sitä, että tuotantoa palautettaisiin kotimaahan. Myös Skinnari on sitä mieltä, että tuotantoketjuja on syytä tarkastella kriittisesti.

”Tuotantoketjuihin liittyy monipuolistamisen tarve. Samalla tämä on meille mahdollisuus. Arvoketjun keskeisiä osia voi ja pitääkin saada Suomeen”, Skinnari sanoo.

Yritysten on kuitenkin Skinnarin mielestä itse ratkottava, millaisia riskejä ne voivat ottaa ja pitäisikö nykyisiä 2–4 viikon varastoja kasvattaa. Ja kun kaikki etsivät samaan aikaan vaihtoehtoisia toimittajia, toiset saavat valtavia voittoja ja toiset jäävät ilman. Nyt, kun tuotanto Kiinassa taas käynnistyy, nähdään myös logistiikan merkitys, sillä laivakuljetukset Eurooppaan kestävät nelisen viikkoa.

Ongelma vain on se, että tuotantoketjujen kestävyyden ja riskien minimoimisen politiikka vie helposti kohti kansallistamista. Se taas sopii kovin huonosti yhteen vapaan kaupan dynamiikan kanssa. Ratkaisut löytyvät kansainvälisen kaupan yhteisiä sääntöjä vahvistamalla, Skinnari sanoo.

”Suomi on osa globaalia taloutta ja suomalaiset yritykset ovat onnistuneet hyötymään globalisaatiosta. Nyt on samaan aikaan sekä kysynnän että tarjonnan šokki. Kaikkialla päävientimarkkinoilla on vaikeaa, ja Suomen vienti kärsii ihan kuten kaikkien muidenkin vienti.”

”Huoli protektionismista on aito, mutta näkisin silti, ettei mitään valtavia kaupan esteitä ole näköpiirissä. Kaikki haluavat turvata ulkomaankauppaa kriisiolosuhteissa”, Skinnari sanoo.

 ”Suomella on huoli siitä, että kriisiä käytetään syynä olla noudattamatta valtiontukisäännöksiä.”

Kansainvälisen kaupan pelisäännöt olivat jo ennen pandemiaa kovilla. Kiinan ja Yhdysvaltojen kauppasota sekoitti markkinaa kaikkialla. Eurooppa on saanut osansa presidentti Donald Trumpin aggressiivisesta tullipolitiikasta. Nyt Trump rakentaa Kiinasta syntipukkia pandemialle.

”Suomi oli viime vuonna EU:n puheenjohtajamaa, ja se aika näytti myös minulle kauppapolitiikan hyvin jännitteisen tilan. Itsekin vierailin joulukuussa Washingtonissa ja tapasin Trumpin kauppaedustajan Robert Lighthizerin. Viime päivinä on taas nähty, että taistelu maailmanherruudesta jatkuu.”

Transatlanttisen kauppasuhteen jännitteet huolestuttavat Skinnaria, sillä Yhdysvallat on todella tärkeä kauppakumppani Suomelle.

”EU:n pitää nyt ottaa johtajuutta maailmankaupassa, sillä EU on maailman suurin kauppa-alue. Kysymys on kuitenkin koko ajan monenkeskisestä yhteistyöstä.”

Samaan aikaan Maailman kauppajärjestön WTO:n ongelmat vain syvenevät. ”WTO:n riitojenratkaisun pattitilanteen purkaminen olisi meille tärkeää, ja tässä tilanteessa WTO:ta tarvittaisiin todella.”

Eri EU-maiden taloudet kestävät koronakriisin eri tavoin, ja toisilla lähtötilannekin oli heikko. Kukin yrittää kykyjensä mukaan helpottaa yritysten kassakriisiä suorilla tuilla ja kasvattamalla takausvaltuuksia. Koronakriisin keskellä myös osaa EU-maista houkuttaisi tukea myös EU:n sääntöjen vastaisesti ja siten kilpailua vääristävästi tuotantoa.

Esimerkiksi lentoyhtiöitä haluttaisiin pelastaa keinolla millä hyvänsä.

Näihin valtiotukisäännöistä mielellään joustaviin maihin kuuluvat myös talousjätit Ranska ja Saksa. EU:n kauppakomissaari Phil Hogan tarvinnee vielä paljon Suomen ja Hollannin kaltaisten maiden tukea puolustaessaan vapaakaupan sääntöjä ja avoimen kilpailun merkitystä.

”Suomella on huoli siitä, että kriisiä käytetään syynä olla noudattamatta valtiontukisäännöksiä. Moni maa tukee tuotantoa jopa aggressiivisesti. Tilannetta pitää seurata tarkkaan”, Skinnari sanoo.

”EU:n kyky vastata kriisiin niin, ettei samalla vajota protektionismiin, on se yhtälö, jossa Suomen pitää käyttää vahvasti ääntään. Suomi on korostanut sitä, että kaupalla on todella tärkeä rooli kriisistä selviämisessä. EU:n sisämarkkinan täytyy säilyä ja toimia, sillä sinne menee viennistämme reilut puolet.”

Globalisaatio|Pandemia paljasti globalisaation haurauden, mutta palaako tuotanto Eurooppaan? Tuskin, sanovat HS:n haastattelemat yritysjohtajat

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Talous

Luetuimmat

Uusimmat