Helsinki/Bryssel
Suomi joutuu ottamaan runsaasti uutta velkaa torjuakseen koronaviruspandemian taloudellisia vahinkoja. Lisäksi Suomi osallistuu lukuisiin EU:n ja euroalueen yhteisiin hätärahoituksiin, joilla pyritään lievittämään valtioiden, kuntien, yritysten ja ihmisten ahdinkoa.
Suurimmassa pinteessä ovat jäsenvaltiot, joissa julkisen talouden velka oli jo valmiiksi suuri ja tartuntojen määrä on kasvanut erittäin voimakkaasti. Suurista jäsenvaltioista vakavissa vaikeuksissa ovat etenkin Italia ja Espanja.
Maanantaina Saksa ja Ranska ehdottivat uutta 500 miljardin euron ”elpymisrahastoa”. Sen perustaminen saattaa nostaa Suomenkin EU-jäsenmaksuja tuntuvasti, ennemmin tai myöhemmin. ”Elpymisrahaston” lisäksi Suomi on päättänyt osallistua hätärahoituksiin, joiden määrä voi olla enimmillään satoja miljardeja euroja.
Vasta tulevaisuudessa selviää, mitkä ovat Suomen vastuut yhteisissä ponnisteluissa. HS kokosi yhteen hätärahoituksen eri muodot ja sen, mitä tämä kaikki voi tarkoittaa Suomelle.
Suunniteltu elpymisrahasto, 500 miljardia euroa
Suomen vastuu: ei tiedossa
Saksan ja Ranskan ehdottama 500 miljardin euron elpymisrahasto eroaisi tähän saakka tehdyistä kriisitoimista merkittävästi, sillä rahasto myöntäisi pelkkien lainojen sijaan myös avustuksia.
Euroopan komission on määrä tehdä oma ehdotuksensa rahastosta ensi viikolla yhdessä EU-budjetin kanssa. Ranskan ja Saksan esityksen lähtökohta on, että komissio ottaisi lainaa markkinoilta ja myöntäisi rahat avustuksina tai lainoina eteenpäin.
Rahoilla voitaisiin tukea esimerkiksi koronaviruksen pahoin runtelemia alueita ja aloja. Jos kyse olisi avustuksista, ei niiden saajien tarvitsisi maksaa rahoja takaisin.
Miten Euroopan komissio siis hankkisi rahat, joilla se itse maksaisi velkojille takaisin lainaamansa rahat? Yksi vaihtoehto on, että ne kerättäisiin ennemmin tai myöhemmin EU:n jäsenmailta korotettuina jäsenmaksuina.
Jos elpymisrahaston koko olisi 500 miljardia euroa ja kyseinen summa kerättäisiin tulevina vuosina bruttokansantulo-osuuteen suhteutettuina jäsenmaksuina eri mailta, olisi Suomen osuus noin 8,5 miljardia euroa. Sen verran Suomi joutuisi siis pitkällä aikavälillä yhteensä maksamaan.
Toki jotkin Suomen alueet ja yritykset voisivat myös saada rahastosta avustuksia. Ennen esityksen yksityiskohtia on mahdotonta sanoa, kuinka paljon ja miten Suomi lopulta tulisi rahastosta maksamaan.
Odotettavissa on joka tapauksessa vaikeita poliittisia keskusteluja aiheesta niin Suomessa kuin muissakin EU:n niin sanotuissa nettomaksajamaissa. Elpymisrahaston perustaminen vaatii kaikkien jäsenmaiden hyväksynnän.
EVM:n hätälainat, 240 miljardia euroa
Suomen vastuu: enintään 11,1 miljardia euroa
Euroopan vakausmekanismi (EVM) on varautunut antamaan eurovaltioille hätärahoitusta koronaviruspandemian aiheuttamien terveydenhuollon kulujen kattamiseen.
Kukaan ei vielä tiedä, kuinka paljon jäsenvaltiot pyytävät Euroopan vakausmekanismilta rahoitusta. Alustava arvio ilmeisesti on, että määrä olisi 240 miljardia euroa.
Euroopan vakausmekanismi on eurovaltioiden perustama rahoituslaitos. Se hankkii eurovaltioiden maksamaa pääomaa vastaan rahoitusmarkkinoilta lainaa ja myöntää hätärahoitusta.
Suomi on jo sijoittanut Euroopan vakausmekanismiin 1,44 miljardia euroa. Tämän lisäksi Suomi on sitoutunut siihen, että se maksaa vaadittaessa EVM:lle pääomaa enintään 11,14 miljardia euroa.
Euroopan vakausmekanismissa ylintä päätösvaltaa käyttää hallintoneuvosto, jonka jäseniä ovat eurovaltioiden valtiovarainministerit. Hallintoneuvosto voi syystä tai toisesta tehdä yksimielisesti päätöksen, jossa se vaatii eurovaltioita maksamaan lisää sille pääomaa.
Periaatteessa Suomi voisi joutua suorittamaan ”lisäpääomaa” EVM:lle, jos hätärahoitusta saanut jäsenvaltio ei maksaisi sovitusti takaisin EVM:ltä saamaansa lainaa tai sen tappioita ei voisi kattaa sijoitetusta pääomasta eikä vararahastosta.
Sure-rahaston lainat, 100 miljardia euroa
Suomen vastuu: n. 1,7 miljardia euroa
Sure-nimellä kulkeva 100 miljardin euron rahasto on rakennettu työttömyysriskien lieventämiseksi. Rahasto voi lainata jäsenmaille rahaa esimerkiksi lomautusten ja osa-aikatyön tukemiseksi. Tarkoitus on ennen kaikkea tukea edullisella lainalla järjestelyjä, joilla ehkäistään irtisanomisia.
Rahaston myöntämät lainat ovat jäsenmaiden takaamia. Suomen osuus 25 miljardin euron erillistakauksesta on 432 miljoonaa euroa.
Loput 75 miljardia euroa Suomi ja muut jäsenmaat takaavat EU:n budjetin kautta. Näin Suomen takausvastuuksi 100 miljardin euron rahastosta muodostuu bruttokansantulo-osuuden mukaisesti noin 1,7 miljardia euroa.
Sure-rahastonkin lähtökohtana on se, että lainaa saavat jäsenmaat maksavat saamansa rahat takaisin. Jos näin ei käy, joudutaan turvautumaan Suomen ja muiden jäsenmaiden takauksiin.
Suuren valiokunnan arvion mukaan Sure-rahastoon pätee sama kuin Euroopan vakausmekanismin hätälainoihin: Suomi tuskin hyötyisi mekanismista suoraan, koska Suomi saa jo nykyisin erittäin edullista lainaa markkinoilta.
Euroopan investointipankin yrityslainat, 200 miljardia euroa
Suomen vastuu: n. 0,37 miljardia euroa
Toinen osa jo sovittua hätärahoituspaketti on Euroopan investointipankin lainantakausvaltuuksien nosto. Tarkoituksena on lainoittaa enintään 200 miljardilla eurolla erityisesti pieniä ja keskikokoisia yrityksiä.
Jäsenmaat osallistuvat 25 miljardin euron takuurahastoon, jonka avulla investointipankki hankkii tarvittavat pääomat lainoitukseen. Jäsenmaat eivät ole vielä päässeet sopuun yrityslainoituksen ehdoista tai vastuista. Suomen takausvaraus lainoitukseen on 371 miljoonaa euroa.
Muut toimet
Euroopan keskuspankin osto-ohjelma
Euroopan keskuspankki on aloittanut 750 miljardin euron hätärahoituksen, jossa se ostaa etupäässä pankeilta eurovaltioiden ja yritysten joukkolainoja. Vastikkeeksi pankit ja muut sijoittajat saavat keskuspankkirahaa, jonka turvin ne voivat lisätä muita sijoituksiaan sekä lainanantoaan yrityksille ja kotitalouksille.
Eurovaltioiden joukkolainoja ostavat pääasiassa kansalliset keskuspankit. Se tarkoittaa, että Suomen valtioiden joukkolainojen ostot markkinoilla ovat valtaosin Suomen Pankin vastuulla.
Koronaviruspandemian takia aloitetusta hätärahoituksessa ei ole ennalta määriteltyä enimmäismäärää sille, kuinka paljon kansalliset keskuspankit voivat valtioiden joukkolainoja ostaa.
Tässä vaiheessa on mahdotonta tietää, missä määrin Suomen Pankki ostaa valtion joukkolainoja pandemian takia aloitetusta hätärahoituksesta. Sen perusteella, kuinka paljon Suomen Pankki on alkuvuonna 2015 aloitetussa arvopapereiden osto-ohjelmassa valtionlainoja ostanut, määrää saattaisi kasvaa liki kymmeneen miljardiin euroon.
Suomi on pitkään saanut markkinoilta lainaa poikkeuksellisen edullisesti, koska sijoittajat pitävät valtion maksuhäiriön riskiä erittäin pienenä. Toisin sanoen on erittäin epätodennäköistä, että Suomen Pankille tulisi valtioiden joukkolainojen ostamisesta tappioita.
Euroopan unionin joustot valtiotakauksiin ja velkaan
Yksi ensimmäisistä jäsenmaiden päätöksistä oli antaa lisää joustoa EU:n taloussäädöksiin koronaviruspandemian talousvaikutusten tasaamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa vakaus- ja kasvusopimuksen yleisen poikkeuslausekkeen aktivoimista.
Vakaus- ja kasvusopimuksella mukaan julkisen talouden alijäämä saa olla enintään kolme prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen ja julkisen talouden velka enintään 60 prosentissa suhteessa bruttokansantuotteeseen. Poikkeuslausekkeen takia jäsenvaltio voivat elvyttää talouksiaan liki rajattomasti.
Komissio on myös suunnannut uudestaan budjettivaroja, kuten koheesiorahoja, koronaviruksen vastaisiin toimiin.
Komission päätöksellä EU:n valtiontukisäädöksiä on kevennetty. Viimeisimpänä komissio salli julkisen pääomittamisen, jossa on mukana valtion tukea. Säädöksiä on kevennetty kolmeen otteeseen.
Komissio hyväksyi toukokuussa Suomen antaman valtiontakauksen lentoyhtiö Finnairille myönnettävälle 600 miljoonan euron lainalle. Komissio on tähän mennessä antanut hyväksyntänsä arviolta 1 900 miljardin euron valtiontuelle EU:n talouden tukemiseksi.
