Professorit Vihriälä ja Leino-Sandberg ehdottavat, että EU:n elvytysrahastoon osallistuvat vain halukkaat maat - Talous | HS.fi
Talous|Euroopan unioni

Professorit Vihriälä ja Leino-Sandberg ehdottavat, että EU:n elvytysrahastoon osallistuvat vain halukkaat maat

”Taloudellisten ja poliittisten ongelmien lisäksi ehdotukset rakentavat unioniin oikeudellista korttitaloa, jossa tulkintoja venytetään äärimmilleen.”

Työelämäprofessori Vesa Vihriälä ja eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg.

Julkaistu: 25.5. 2:00, Päivitetty 25.5. 7:33

Työelämäprofessori Vesa Vihriälä ja eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg Helsingin yliopistosta ehdottavat blogissaan, että EU:n yhteisen elvytysrahaston rahoittamiseen osallistuisivat vain halukkaat maat.

Ranskan ja Saksan luonnostelema ja komission valmistelema esitys 500 miljardin euron rahastosta, joka rahoitettaisiin EU:n ottamalla velalla, on kirjoittajien mukaan monin tavoin ongelmallinen. Vihriälän ja Leino-Sandbergin mukaan poliittisia, taloudellisia ja oikeudellisia ongelmia liittyy myös jo sovittuihin kriisitoimiin.

”Taloudellisten ja poliittisten ongelmien lisäksi ehdotukset rakentavat unioniin oikeudellista korttitaloa, jossa tulkintoja venytetään äärimmilleen”, he kirjoittavat.

Rahasto kasvattaisi todennäköisesti tavalla tai toisella Suomen vastuita noin 8,5 miljardilla eurolla. Jos rahaston koko olisi 1 000 miljardia euroa, niin kuin komissio joidenkin tietojen mukaan aikoo esittää, Suomen vastuut nousisivat noin 17 miljardiin euroon. Se olisi noin 15 prosenttia suhteessa valtion nykyiseen velkamäärään.

Kirjoittajat huomauttavat, että rahasto merkitsisi huomattavaa tulonsiirtoa korkeasti velkaantuneille maille, jotka ovat aiemmin hoitaneet huonosti julkista talouttaan.

Toisaalta 500 miljardia euroa ei edes riittäisi kovin merkittävään elvytykseen Italian ja Espanjan kokoisissa talouksissa, jos rahaa olisi tarkoitus käyttää muidenkin maiden pahiten kärsineiden alueiden auttamiseen.

Vihriälän ja Leino-Sandbergin mukaan rahasto ei ole myöskään EU:n nykyisten sopimusten mukainen. Perussopimuksen 125 artikla nimenomaan kieltää unionia ja jäsenmaita ottamasta vastattavaksi toisen jäsenvaltion taloudellisia sitoumuksia.

Koska ehdotus kasvattaa merkittävästi EU-maiden taloudellista yhteisvastuuta, on myös poliittisesti riskialtista tehdä tällaisia päätöksiä huippukokouksissa ”pikkutunneilla”.

”Ratkaisuissa on kyse monilla tavoin jäsenvaltioiden demokraattisen päätöksenteon ytimeen kuuluvista kysymyksistä”, Vihriälä ja Leino-Sandberg kirjoittavat.

EU on jo päättänyt käyttää Euroopan vakausmekanismin EVM:n kautta annettavia varoja esimerkiksi terveydenhoitomenojen kasvun kattamiseksi. Työttömyysongelman hoitoon on laadittu erillinen SURE-lainaohjelma. Euroopan keskuspankki puolestaan edesauttaa valtioiden edullista lainansaantia ostamalla joukkovelkakirjoja markkinoilta.

Vihriälän ja Leino-Sandbergin mielestä kaikkien toimenpiteiden tavoitteet ovat hyviä, mutta toteutus on ongelmallinen. Heidän mielestä EU:n pitäisikin selvemmin erottaa erilaiset ja eri tavoitteisiin tähtäävät toimenpiteet.

Terveydenhoitomenoja ja työttömyyskuluja voitaisiin avustaa EU:ssa jo pitkään käytössä olleen koheesiopolitiikan keinoin. Koheesiotukia myönnetään taloudellisesti ja sosiaalisesti heikoille alueille kehityksen tukemiseen. Tuet maksetaan EU:n budjetista, eikä niitä tarvitse maksaa takaisin. Se olisi kirjoittajien mukaan velkaantuneiden maiden auttamiseen parempi vaihtoehto kuin lisälainan antaminen.

Tämä edellyttäisi EU:n budjetin kasvattamista ja tähän kaikkien jäsenmaiden pitäisi osallistua.

Kirjoittajien mielestä EVM:n kautta ei pitäisi rahoittaa koronaviruskriisistä aiheutuvia menoja. Se ei vastaa rahaston käyttötarkoitusta euroalueen rahoitusvakauden turvaajana.

Vihriälän ja Leino-Sandbergin mukaan ehdotettu elvytysrahasto ei ole käytännössä mahdollinen ratkaisu, koska niin monet EU:n jäsenmaat vastustavat ajatusta yhteisvastuullisesta velasta.

”Suunnitelmat elpymisrahastosta merkitsevät yhtäältä huomattavan suurta maakohtaista taakkaa sellaisten maiden auttamiseen, jotka ovat oman huonon finanssipolitiikkansa takia ajautuneet korkean velkaantumisen tilanteeseen”, he kirjoittavat.

Ratkaisu olisi heidän mielestään rahasto, johon vain halukkaat valtiot osallistuisivat. Tällainen eri tahtia etenevä integraatio on EU:ssa mahdollinen.

”Kun euroalueen suuret valtiot (Saksa, Ranska, Italia ja Espanja) suhtautuvat rahastoon myönteisesti, ratkaisu voisi olla halukkaiden koalition muodostama elvytysrahasto”, he kirjoittavat.

Kirjoittajien mielestä Euroopan keskuspankille pitäisi myös tavalla tai toisella antaa mahdollisuus suoraan rahoittaa valtioita poikkeustilanteissa. Se vaatisi kuitenkin EU:n perussopimusten muuttamista vähintään niin sanotulla kevennetyllä menettelyllä.

Rahoitus|Miten Eurooppaa hätärahoitetaan, ja mitä se maksaa Suomelle? HS kokosi kattavan listan EU:n päätöksistä

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Talous