Helsingin Sanomat

Postin hallituksen uusi puheenjohtaja Sanna Suvanto-Harsaae taitaa olla hieman erilainen johtaja, kuin mihin Suomessa on totuttu.

”Hullu, hullumpi, pähkähullu ja Sanna”, Suvanto-Harsaae kuvailee itseään, kun häneltä kysyy, miksi hän halusi ottaa vastaan Postin hallituksen puheenjohtajan paikan.

Haastattelu tehdään puhelimessa, sillä Suvanto-Harsaaen koti sijaitsee Tanskassa Kööpenhaminassa. Ilman videokuvaakin tulee selväksi, että nyt Suvanto-Harsaae laskee leikkiä.

Sitten äänen sävy muuttuu.

”En tiedä, ovatko Postin ongelmat ratkaistavissa. Pitää kuitenkin tehdä kaikki mahdollinen, jotta voisimme ne itse ratkaista.”

Suvanto-Harsaae istuu tällä hetkellä kahdeksan yhtiön hallituksessa. Hänellä on ollut tapana valita pestejä niin, että joukossa on aina yksi, jolla on keskimääräistä enemmän ongelmia. Nyt se yhtiö on Posti.

Hän on siis myös suorapuheinen.

 ”Hullu, hullumpi, pähkähullu ja Sanna.”

Viime syksynä Postin asiat kiertyivät poikkeuksellisen sekavaan solmuun. Ensin Postin toimitusjohtaja Heikki Malinen erosi tehtävistään, ja pian sen jälkeen alkoi Postin lakko. Lopulta erosi myös pääministeri Antti Rinteen (sd) hallitus.

Poikkeuksellista oli, että tuolloin Postin hallitusta johtanut Markku Pohjola otti julkisesti yhteen pääministerin kanssa ja kieltäytyi jättämästä paikkaansa.

Pohjolan päivät puheenjohtajana olivat joka tapauksessa luetut. Sanna Marin (sd) ilmoitti jo ennen valintaansa pääministeriksi, että Postin hallituksen olisi pitänyt erota riidan aikana.

Marin sai tahtonsa läpi toukokuussa, kun Pohjola ja neljä muuta Postin hallituksen jäsentä erosivat.

Ja nyt on sitten Sanna Suvanto-Harsaaen vuoro yrittää.

Suvanto-Harsaae on 53-vuotiaana suhteellisen nuori käyttämään hallitusammattilaisen titteliä. He ovat usein kuusikymppisiä, pitkän uran toimitusjohtajana tehneitä miehiä. Hallituspestit ovat viimeinen etappi ennen lopullista eläköitymistä.

Suvanto-Harsaae on ehtinyt toimia muun muassa Pauligin ja Altian hallituksissa. Kuva: Jacob Crawfurd

Kokemusta Suvanto-Harsaaella kuitenkin on. Hän ehti olla parikymmentä vuotta työelämässä johtajana valmistuttuaan Ruotsissa Lundin yliopistosta.

Tanskassa hän on asunut 19 vuotta tanskalaisen miehensä ja kolmen lapsensa kanssa. Sitä ennen ura vei ympäri Eurooppaa kansainvälisissä yrityksissä.

”Ennen Tanskaa olin muuttanut kuuden vuoden aikana neljä kertaa ja saanut kolme lasta. Kööpenhamina on ollut hyvä kotipesä.”

Hallitusammattilaiseksi Suvanto-Harsaae siirtyi kymmenen vuotta sitten. Hän oli Reckitt Benckiser -yhtiön Pohjoismaiden-toimitusjohtajana ja jo kahden yhtiön hallituksessa, kun tarjolle tuli vielä yksi. Samaan aikaan hänen nuorimmalla, juuri koulunsa aloittaneella lapsellaan todettiin lievä tarkkaavaisuushäiriö.

”Ajattelin että jään toimitusjohtajan roolista syrjään ja keskityn hallitustyöhön, jolloin minulle jää enemmän aikaa olla kotona. Viisi vuotta siinä, ja sitten taas uusi pesti.”

Nyt kaikki kolme lasta ovat opiskelemassa, mutta Suvanto-Harsaae ei ole palannut toimitusjohtajan rooliin.

Yrityksissä konsultteja tulee ja menee, mutta hallituksessa ollessaan ehtii nähdä päätöstensä seuraukset, hän kertoo.

”Olen nyt tehnyt hallitustyötä kymmenen vuotta ja uskallan sanoa, että tämän minä osaan. Teen kaikkeni, jotta yrityksen arvo omistajille kasvaa.”

Suvanto-Harsaeella on työssään kolme periaatetta, joiden mukaan hän toimii.

1. Hallituksen tehtävänä on varmistaa, että yrityksellä on paras mahdollinen johtoryhmä.

2. Hallituksen vastuulla on rakentaa yritykselle suunta ja strategia ja valvoa, että niitä noudatetaan.

3. Hallitukselle kuuluu riskienhallinta eli sen pitää katsoa, että yrityksen omistajan varoja käytetään oikein.

Tanskassa hän on tottunut siihen, että joskus yrityksen hallituksessa keskustellaan tavoitteista ja tavoista myrskyisästikin. Aina ei myöskään päästä yhteisymmärrykseen.

”Siitä ei ole mitään hyötyä, jos hallituksessa on seitsemän jäsentä, jotka kaikki ajattelevat samalla tavalla. Kun tulee kitkaa ja kipinää, sitten alkaa tapahtua ja päästään eteenpäin.”

Tanskalaisyrityksissä hierarkiaa tosin haastetaan ihan periaatteestakin, mutta lopulta mennään yhdessä sovittuun suuntaan.

 ”Kun tulee kitkaa ja kipinää, sitten alkaa tapahtua ja päästään eteenpäin.”

Suomessa johtajan pitää puolestaan muistaa, että käskyjä saatetaan totella välillä sokeasti. Sanot, että nyt kaikki vasemmalle, ja kaikki todella menevät vasemmalle, Suvanto-Harsaae kertoo.

Suomessa hän on ehtinyt toimia muun muassa Pauligin ja Altian hallituksissa. Hänen johdollaan valtion alkoholivalmistaja Altia listautui vuonna 2018 pörssiin.

Vielä tuolloin pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksessa eläteltiin toivoa myös Postin listautumisesta. Syksyllä eronneen toimitusjohtaja Heikki Malisen yhtenä tehtävänä oli rakentaa Posti sellaiseen kuntoon, että listautuminen olisi mahdollista.

Suvanto-Harsaae sanoo suoraan, ettei hän ole puhunut omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen (sdp) kanssa Postin listautumisesta. Hänen mielestään asia ei ole ajankohtainen.

”Minkäänlaista suunnitelmaa listautumisesta ei ole olemassa. Postilla on kuitenkin edessään todella suuria muutoksia, kun markkinat sen ympärillä muuttuvat.”

Suvanto-Harsaaen mukaan on mahdotonta vastata siihen, kuinka paljon työntekijöitä Postilla on viiden vuoden päästä. Kuva: Jacob Crawfurd

Hän uskoo, että viimeistään koronakriisin myötä moni on vihdoin ymmärtänyt, että Postin täytyy uudistua. Huhtikuussa Postin välittämän kirjepostin määrä väheni viidenneksellä.

Suvanto-Harsaae sanoo, että paluuta vanhaan ei tule edes kriisin jälkeen, sillä digitalisaatio on saanut tilanteessa lisää vauhtia.

”Minulta on jo kysytty monta kertaa, että miten paljon Postissa on työntekijöitä viiden vuoden päästä. Siihen on mahdotonta vastata. Ei ole itsearvo, että työntekijöitä pitäisi vähentää, mutta heitä pitäisi kohdentaa sinne, missä tekemistä riittää.”

Postin johto saa todennäköisesti jatkossakin taiteilla muutoskriisissä poliitikkojen, ammattiyhdistysliikkeen ja asiakkaiden toiveiden keskellä. Suvanto-Harsaae tosin uskoo, että kaikki ottivat viime syksyn Posti-kriisistä opikseen.

”Kaaoksesta saattoi koitua jotain hyvääkin. Kukaan tuskin haluaa, että se toistuu.”