Jääkö mansikka peltoon? Kausi on jo ovella, mutta Suonenjoki jännittää yhä, pääsevätkö poimijat paikalle - Talous | HS.fi
Talous|Mansikat

Jääkö mansikka peltoon? Kausi on jo ovella, mutta Suonenjoki jännittää yhä, pääsevätkö poimijat paikalle

Nenosen mansikkatilalla on kasassa puolet noin 60 tarvittavasta poimijasta, mutta monella muulla tilanne on hyvin epävarma.

Juha Nenonen on viljellyt tilallaan mansikkaa 30 vuotta. Aiemmin hän ei ole kohdannut tällaista epävarmuutta poimijoiden riittävyydestä.

Julkaistu: 17.6. 2:00, Päivitetty 17.6. 6:46

Suonenjoki

Mansikkakauden onnistuminen on yhä epävarmaa. Viljelijät Suomen mansikkatuotannon keskuksessa Suonenjoella eivät vielä tiedä, saavatko he heinäkuuksi ulkomailta riittävästi työvoimaa, jotta mansikat saataisiin poimittua.

”Nippa nappa puolet voi olla varmistettuna. Puolet vielä puuttuu”, sanoo Nenosen mansikkatilalla viljelijä Juha Nenonen.

Voiko käydä niin, että osa mansikasta jää peltoon?

”Sekin mahdollisuus on.”

Nenonen esittelee mansikkaviljelmiään silti levollisen näköisenä. Kevättöissä oli pari ihmistä liian vähän, mutta pakolliset asiat saatiin tehtyä. Vielä on aikaa järjestää työvoimaa paikalle heinäkuuksi, kun varsinainen poimintakausi alkaa. Huippua Nenonen odottaa heinäkuun puoliväliin.

”Silloin pitäisi olla porukka pihassa”, hän toteaa.

Nenosen mansikkatila on pidentänyt satokautta viljelemällä useita eri mansikkalajikkeita. Kovimpaan aikaan tilalla tarvittaisiin silti 55-60 poimijaa.

Syynä epävarmuuteen ovat tietysti koronaviruksen aiheuttamat rajoitukset ihmisten liikkuvuudessa. Valtaosa mansikkakauden työvoimasta saapuu vuosittain Ukrainasta ja Venäjältä, mutta molempien kohdalla on nyt ongelmia.

Yleinen tunnelma Suonenjoella tuntuu kireältä. Jotkut HS:n tavoittamat mansikanviljelijät kieltäytyvät HS:n vierailupyynnöstä ja lopettavat puhelun lyhyeen.

”Eihän tämä hyvältä näytä”, sanoo yksi.

”Ei tästä vielä tiedä. Se on herran hallussa ja virkamiesten käsissä”, sanoo toinen.

Suonenjoen seudun marjanviljelijäin yhdistyksen toiminnanjohtaja Leena Koponen sanoo, että epätietoisuus koskee isoa joukkoa viljelijöitä.

Ongelmat Venäjältä ja Ukrainasta saapuvien poimijoiden kohdalla ovat keskenään erilaisia.

Venäjältä tulevien ongelma on se, että lähetystöt ja konsulaatit ovat kiinni. Venäläisillä olisi periaatteessa mahdollisuus saada kausityöviisumi, mutta käytännössä papereita on vaikea saada kuntoon.

”Petroskoin toimipisteestä sain juuri viestin, että ovat kiinni eivätkä tiedä, koska aukeavat”, Koponen sanoo.

Ukrainalaisten kohdalla tilanne on siinä mielessä parempi, että he voivat päästä maahan biometrisellä passilla ilman viisumia. Monilla ukrainalaisilla on kuitenkin vaikeuksia saada matkaa järjestymään siedettävään hintaan.

Yleensä ukrainalaisten matka on käynyt bussilla Baltian tai Venäjän kautta, mutta nyt vaihtoehtona on käytännössä lento, joko reittilennoilla tai tilauslennoilla.

”Osa on sitten ilmoittanut, että he eivät tänä vuonna tule”, Koponen sanoo.

Mansikkakausi on pienissä määrin jo alkanut. Kasvutunneleissa mansikka on jo kypsynyt ja avomaaltakin ensimmäiset on poimittu. Juhannuksen jälkeen tahti alkaa vähitellen kiihtyä.

Nenosen mansikkatilalla päälajike on Rumba. Pellosta löytyy myös useita muita lajikkeita.

Useiden lajikkeiden käytöllä on saatu pidennettyä satokautta. Viime vuonna poiminnat aloitettiin juhannuksena ja viimeiset mansikat kerättiin syyskuun alussa. Pitkä satokausi tasaa poimijoiden tarvetta.

”Eri lajikkeita tulee eri aikaan, niin ei tarvita väkeä niin hirveästi”, Nenonen sanoo.

Mansikkatilojen yleissuunta on ollut kohti suurempia tiloja ja ammattimaisempaa toimintaa. Nenosen mansikkatila ei ole tästä poikkeus.

Juha Nenonen otti tilan vanhemmiltaan hoidettavaksi 30 vuotta sitten. Alkuaikoina hänellä oli työpaikka Postissa, mutta tilan kasvettua hän siirtyi päätoimiseksi mansikanviljelijäksi.

Isot tilat ovat tehokkaampia, mutta nyt ne kärsivät työvoimapulasta pieniä pahemmin. On eri asia korvata 50–100 puuttuvaa poimijaa kuin pienten tilojen tarvitsemat 5–20 poimijaa.

Nenosen poimijoista kaksi kolmannesta tulee yleensä Venäjältä ja yksi kolmannes Ukrainasta. Epävarmuus liittyy nyt erityisesti venäläisiin. Ukrainalaisten saapuminen näyttää hyvältä.

Noin 80 prosenttia on yleensä samoja kuin edellisvuonna. Pitkäaikaiset poimijat ovat tulleet tutuiksi, tuntuvat melkein perheeltä.

Pihapiirissä on työntekijöiden majoitusrakennuksia, joita on uusittu. Poimijat arvostavat sitä, että keittiötiloja on riittävästi, koska he haluavat tehdä itse ruokansa. Iltaisin poimijat saunovat rantasaunassa, joka pilkottaa mansikkapellon takana.

Pari kovinta ukrainalaista poimijaa ansaitsee parhaimmillaan päivässä yli sata euroa, mutta keskimäärin ansiot jäävät alle sen. Kesän tienestit ovat silti hyviä Venäjän tai Ukrainan palkkatasoon nähden.

Nenosen mansikkatila tekee myös tilamyyntiä. Pihassa aukeaa tällä viikolla myymälä, josta kuluttajille kaupataan omia mansikkatuotteita. Suosituimpia niistä ovat palkittu mansikkakuohujuoma ja mansikkaglögi.

Kasvutunneleissa mansikka on jo kypsynyt. Avomaalla kausi alkaa toden teolla heinäkuun puolella.

Poimijapulan lisäksi myös luonto on järjestänyt viljelijöille tänä vuonna haastetta.

Talvivaurioita syntyi, kun lumipeitettä ei riittänyt koko talveksi. Maa pääsi sulamaan ja jäätymään useaan otteeseen.

Suuret erot kasvustossa näkee silmämääräisestikin, kun Nenonen esittelee eri kohtia mansikkaviljelmistä.

Toinen haaste on kuivuus, sillä Suonenjoella on satanut niukasti. Nenosen mansikkatilalla on tihkujärjestelmä, mutta kaikki viljelijät eivät ole sellaiseen investoineet.

Vaikka sato jäisi keskimääräistä heikommaksi, se on tällä hetkellä viljelijöille toissijainen murhe. Hyvä sato jäisi vain poimimatta, jos poimijoita ei riittäisi.

Jos osa mansikasta jäisi Suonenjoella pensaisiin, se tarkoittaisi mansikkapulaa ja kohonneita kuluttajahintoja. Sitä kukaan ei vielä uskalla arvioida, millaiseksi mansikkalaatikon tai -rasian hinnat muodostuvat tänä vuonna kauden huipulla.

Suonenjoki on mansikkakaupunki

Mansikan viljelypinta-ala on Suomessa yli 4 000 hehtaaria. Kasvutunneleissa mansikkaa viljellään noin 25 hehtaarin alalla.

Tunnettuja Suomessa viljeltäviä mansikkalajikkeita ovat ainakin Polka, Honeoye, Sonata, Malwina, Rumba, Salsa, Bounty ja Korona.

Suomen mansikkapääkaupunki on Suonenjoki, jossa kasvaa noin kymmenesosa kaikista maan mansikoista.

Maatalous|Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö: Maatilojen on nyt palkattava työvoimaa Suomesta, Ukrainasta ei ole tulossa apua

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Talous