Kalle Rönni oli 25-vuotias insinööriopiskelija, kun isä lähti ja hänen piti ratkaista Rönnvikin yli satavuotiaan tilan kohtalo - Talous | HS.fi
Talous|Maatalous

Kalle Rönni oli 25-vuotias insinööriopiskelija, kun isä lähti ja hänen piti ratkaista Rönnvikin yli satavuotiaan tilan kohtalo

Kun Rönnit aloittivat viininteon 25 vuotta sitten, äiti Eila Rönni kuvitteli pääsevänsä eroon jatkuvasta keittiövuorosta. Toisin kävi.

Kun Eila Rönni aloitti miehensä kanssa tilaviinien valmistuksen 25 vuotta sitten, sitä pidettiin hullutuksena. Nyt Rönnvikin viinitilan omistavat Eilan pojat Kalle (vas.) ja Juho Rönni.

Julkaistu: 20.6. 2:00, Päivitetty 20.6. 10:48

Kesällä 25 vuotta sitten Kalle Rönnin elämä mullistui.

”Aamulla, kun avasin ulko-oven, piha saattoi olla täynnä kiinalaisia. Elokuussa, kun tulin kotiin koulusta, talon tupa oli täynnä kahvittelemassa olevia vierailijoita. Se oli tavallaan jännää, mutta kyllä siihen vähän kyllääntyikin, koska yläkouluikäinen ei aina ole kovin vieraanvaraisella tuulella”, Rönni sanoo.

Sitä ennen Rönnin suvun omistuksessa yli sata vuotta ollut Rönnvik oli ollut suhteellisen tavallinen maatila, jolla kasvatettiin broilereita, viljeltiin avomaan vihanneksia ja viinimarjoja.

25 vuotta sitten 100 000:n viinimarjapensaan sadosta alettiin tehdä viiniä, ja Kalle Rönnin kodista tuli yhtäkkiä turistinähtävyys.

 ”Viinikurssi aiheutti aika paljon kulmien kohottelua.”

Hullut vuodet alkoivat siitä, kun perheen isä Jouni Rönni palasi vuonna 1993 Syyriasta YK-komennukselta kotiin. Hän oli ammatiltaan upseeri. Palaaminen maailmalta kotitilan arkeen oli vaikeaa, ja Jouni kaipasi uudenlaista tekemistä.

”Viinimarjapensaiden sato myytiin siihen asti ruokateollisuudelle. Olimme miettineet, että tuotetta pitäisi pystyä itse jalostamaan eteenpäin. Jounille sattui lehdestä silmään ilmoitus, että Muuruveden maatalous- ja puutarhaoppilaitos järjestää Suomen ensimmäisen tilaviiniyrittäjäkurssin”, Eila Rönni kertoo.

Ravintola- ja kahvilatilat on rakennettu vanhaan talliin. Vanhat tammitynnyrit Rönnvik osti Chymokselta, kun se lopetti viinintuotannon.

Siihen aikaan Suomen alkoholilait olivat vielä tiukempia kuin nykyään. Ei ollut puhettakaan, että viiniä olisi saanut myydä muuten kuin Alkon kautta. Vielä kun Jouni Rönni aloitti viinikurssin, ei ollut mitään tietoa, että tähän voisi tulla joskus muutos.

”Viinikurssi aiheutti silloin aika paljon kulmien kohottelua. Oppilaitoksen rehtori oli saanut ajatuksen, että entäs jos viinin valmistaminen suomalaisille tiloilla joskus olisi mahdollista. Se kuitenkin vaikutti kaukaiselta ajatukselta”, Eila sanoo.

Suomi oli liittymässä Euroopan unioniin. Kun se vuonna 1995 toteutui, viinin valmistamisesta maatiloilla tulikin laillista.

Mutta samalla, vilkkaan julkisen keskustelun jälkeen, eduskunta päätti sallia myös viinien myynnin suoraan tiloilta.

”Ilman sitä päätöstä tästä ei olisi tullut mitään. Alkon kautta myyminen tuskin olisi onnistunut tai ollut kannattavaa”, Eila sanoo.

Rönnit olivat jo aiemmin hankkineet meijereistä käytettyjä terästankkeja, jotka oli muutettu viininvalmistukseen sopiviksi käymisastioiksi.

Ensimmäiset koe-erät viiniä olivat liian tuhteja. Hapokasta marjamehua ei laimennettu tarpeeksi. Vähitellen oikeat reseptit alkoivat löytyä. Kun eduskunta vihdoin antoi luvan tilalla tuotetun viinin myynnille 10. kesäkuuta 1995, Rönneillä oli jo valmiina noin 5 000 pulloa.

Viinien ulkoasun suunnitteluun Rönnit palkkasivat jo alkuvaiheessa mainostoimiston. Vadelmaviinin etiketissä on nuori Eila Rönni Hauhon puvussa.

Pieni myymäläkin oli rakennettu entisiin harjoittelijoiden majoitustiloihin. Kauan sitten rakennus oli ollut sikala.

Samaan aikaan Rönnien kanssa tilaviinin myynnin aloitti neljä muuta tilaa. Seuraavina vuosina viiniyrittäjiä tuli nopeasti lisää ja parhaimmillaan marjaviinitiloja oli yhteensä viitisenkymmentä.

Rönnvik on aina ollut niistä suurimpia 15 000–20 000 litran vuosituotannolla. Koko viinintuotanto myydään omasta myymälästä.

 Ensimmäinen viinierä myytiin loppuun kahdessa kuukaudessa.

Ajatus viiniyrittäjyydestä oli saanut Eila Rönninkin innostumaan. Vaikka marjapensaiden sadon korjasi kone, pensaiden ja vihannesten viljely vaati paljon työvoimaa.

”Osa kesäharjoittelijoista asui täällä ja minä vastasin muiden töiden lisäksi ruokahuollosta: aamiaisesta, aamupäiväkahveista, lounaasta, iltapäiväkahveista ja iltaruoasta. Se oli tosi sitovaa ja ajattelin, että siitä olisi kiva päästä eroon.”

Se ei ihan onnistunut.

Rönnvik sijaitsee Pälkäneellä Laitikkalan kylässä Lahden ja Tampereen välillä kauniissa järvimaisemassa kulkevan valtatie 12:n vierellä. Kun tieto viinintuotannosta alkoi kiiriä, tilalle alkoi virrata mökkimatkalaisia ja muita vieraita.

Rönnit esittelivät viljelmiään, viinintuotantoa ja myivät viiniä. Valmiina olleet 5 000 pulloa myytiin loppuun kahdessa kuukaudessa.

”Pian joku kysyi, että voisinko keittää vierailijaryhmälle myös kahvit. No, pitihän ne keittää. Alussa kahvit tarjottiin talon tuvassa tai terassilla. Mutta aika pian Kalle ja pikkuveli Juho ilmoittivat muuttavansa pois kotoa, jos koti on jatkuvasti täynnä turisteja.”

Seuraavana talvena Rönnit päättivät remontoida vanhasta hevostallista kesäkahvion. Nopeasti ryhmät kasvoivat ja Eila alkoi laittaa vieraille myös ruokaa. Nykyään anniskelupaikkoja on yhteensä lähes 800 ihmiselle.

Viinitilan 25-vuotisjuhlien kunniaksi tilalla on kesän ajan sen historiaan ja viinintuotantoa esittelevä näyttely.

Tallin vintillä on kesäisin taidenäyttely ja siellä tanssitaan joka kesä häitä ja järjestetään syntymäpäiväjuhlia.

68-vuotiaana Eila Rönni valmistaa yhä ruokailijaryhmille ruoat yhdessä 18 vuotta tilalla työskennelleen Mila Omeksen kanssa.

”Sen aikaa kesätyöntekijät pyörittävät kahvilaa.” Monet tämän kesän varaukset tosin peruutettiin koronaepidemian alettua.

Mila Omes pyöräyttää entiseen navettaan rakennetussa viinehtimössä kuohuviinipulloja ripein ottein neljänneskierroksen. Kaksi kerrallaan. Rönnvikin kuohuviini valmistetaan samalla menetelmällä kuin ranskalaiset sampanjat.

Mila Omes on työskennellyt Rönnvikissä jo 18 vuotta. Hän vastaa viinintuotannosta ja ravintolapalveluista.

Ensimmäisen käymisen jälkeen pulloihin lisätään sampanjahiiva ja sokeria. Sitten pullot laitetaan alassuin käymään puisiin tanssitustelineisiin.

Päivittäin pyöräyttämällä hiivasakka saadaan kertymään pullon kaulaan, josta paine pulpauttaa sen ulos, kun kruunukorkki 3–4 viikon kuluttua avataan. Sen jälkeen pullot täytetään ja suljetaan sampanjakorkilla.

Omes on opiskellut viiniyrittäjäksi ja kokiksi. Hän vastaa Rönnvikin viinintuotannosta ja ravintolapalveluista yhdessä Eila Rönnin kanssa.

Omes on viinitilan ainut vakituinen työntekijä. Viinin lisäksi tilalla valmistetaan pieniä määriä likööriä ja calvadoksen kaltaista väkevää alkoholijuomaa.

Niitä voidaan tarjoilla vain ravintolan vieraille tai myydä Alkon kautta. Omasta myymälästä tila saa myydä enintään 13-prosenttisia juomia.

Viinistä ja ravintolatoiminnasta syntyy liikevaihtoa noin 300 000 euroa vuodessa.

 ”Kun lähdin armeijaan, ajattelin että en palaa koskaan takaisin.”

Kaksitoista vuotta sitten kaikki tämä oli lähellä loppua. Kalle Rönni opiskeli Tampereen teknillisessä yliopistossa diplomi-insinööriksi, ja pikkuveli Juho opiskeli Lontoossa huippuyliopisto London School of Economicsissa.

Jouni-isä päätti lähteä. Hänellä oli uusi rakkaus ja hän halusi eroon broilereista, viinistä, kaikesta, vaikka Rönnvik oli alkujaan hänen kotitilansa.

Kalle oli 25-vuotias ja hänen piti päättää, ottaako kotitilan hoitaakseen. Se tarkoittaisi insinööriopintojen jäämistä ja suurta taloudellista vastuuta.

”Se vuosi, kun pohdittiin, että tehdäänkö tilalla sukupolvenvaihdos ja mihin hintaan vai mitä tapahtuu, oli raskasta aikaa. Ajelin Tampereelta melkein joka päivä Rönnvikiin. Oli tilan työt tehtävänä ja paljon asioita selvitettävänä”, Kalle Rönni sanoo.

Viinit valmistetaan entisessä navetassa, jossa on myös veroton varasto, johon juomat varastoidaan ennen kuin ne siirretään myymälän puolelle. Eila Rönni osallistuu edelleen 68-vuotiaana viinitilan ravintolan töihin.

Kun pojat olivat nuorempia, Juho oli veljeksistä kiinnostuneempi tilan jatkamisesta.

”Kun minä lähdin parikymppisenä armeijaan, ajattelin vielä, että en palaa koskaan takaisin. Mutta vähitellen ajatukset muuttuivat. Ilman Jounin lähtöäkin olisin ottanut tilan ennen pitkää hoidettavakseni”, Kalle sanoo.

Seuraavat vuodet menivät opetellessa. Pojat ja isä eivät olleet moneen vuoteen tekemisissä keskenään.

”Ei ollut isää, jolle olisi voinut soittaa ja kysyä, miten pitää toimia ja kyllä siinä tuli virheitäkin tehtyä. Toisaalta sain tehdä rauhassa omat ratkaisuni.”

Jouni Rönni kuoli kolme vuotta sitten.

Juho meni Lontoossa koulun jälkeen töihin Goldman Sachs -investointipankkiin. Sitten hän palasi Suomeen ja perusti seitsemän vuotta sitten hyvin menestyneen Lease Green -yrityksen.

Sukupolvenvaihdoksessa Juho ja Kalle tulivat yhdessä viinitilan omistajiksi. Maatilan omistaa kokonaan Kalle.

Tilan noin 1,8 miljoonan euron liikevaihdosta valtaosa tulee broilerinkasvatuksesta ja niiden ruoaksi kasvatettavan vehnän viljelystä. Viinitila toimii vuokralla maatilan omistamissa rakennuksissa.

Kalle on vuokrannut peltoalaa viljeltäväksi yhteensä 500 hehtaaria. Se on melkein yhtä suuri alue kuin koko Kauniaisten kaupunki.

Broilereita kasvaa kerralla 85 000. Vakinaisia työntekijöitä maatilan puolella on kolme.

Päärakennuksen, viinehtimön ja myymälä-ravintolan ympäröimä pihapiiri terasseineen on suojainen ja viihtyisä.

Pihalla tilan muusta tuotannosta näkyy vain mäen takaa pilkottava viljakuivuri. Broilerien kasvatushallitkin ovat katseilta piilossa.

Viljankuivuri, siilot ja broilerihallit jäävät mäen taakse piiloon, eikä niitä näe viinitilan pihapiiristä.

Eila-äiti on jatkanut töitä tilalla tähän asti mielellään.

”Jo monta vuotta olemme puhuneet, että äiti pitäisi vähitellen päästää eläkkeelle, mutta aina hän vain ottaa vastaan uusia varauksia”, Kalle Rönni sanoo.

”No, en minä ikuisesti voi jatkaa. Ja haluaisin viettää vielä enemmän aikaa lastenlasten kanssa. Se hetki, kun he ovat pieniä on nyt”, Eila Rönni sanoo.

 Tilalla kaikki osat tarvitsevat toisiaan.

Samalla Rönnvikissä on jouduttu pohtimaan, mikä on tilan toiminnan ydin ja suunta sen jälkeen, kun äiti jää pois toiminnasta.

Pojilla ei ole intoa eikä aikaakaan pyörittää pitopalvelua suurille vierailijaryhmille.

Mutta viinin tuotanto ja myynti tuskin onnistuisivat ilman muita palveluja.

”Tämä on kokonaisuus, jossa kaikki osat tarvitsevat toisiaan. Maatila ehkä pyörisi taloudellisesti ilman viinitilaa, mutta viinitila on vahva osa Rönnvikin identiteettiä, joka on minulle ja Juholle tärkeä”, Kalle Rönni sanoo.

”Laitikkalan kylässä on monia muitakin pieniä lähiruokayrityksiä. Ne kaikki tukevat toisiaan”, Eila jatkaa.

Jatkossa pitopalvelutoiminta saatetaan ostaa ulkopuoliselta yrittäjältä.

Omia marjapensaita tilalla ei tällä hetkellä ole, koska 1980-luvulla istutetut pensaat tulivat ikänsä päähän. Viinin raaka-aine ostetaan nyt siis muualta.

”Teemme viiniä myös esimerkiksi raparperista ja muutamana vuonna teimme sitä läheisen tilan kasvihuoneessa kasvatetuista rypäleistä, joten kaikki raaka-aine ei ole aiemminkaan tullut omalta tilalta”, Eila Rönni sanoo.

Eila asuu nykyään vajaan puolen kilometrin päässä tilan pihapiiristä Ilmoilanselkä-nimisen järven rannalla huvilassa. Kallen pienet lapset ovat usein mummilla yökylässä.

Kun tilan elämä syksyllä hiljenee, Eila lähtee yksin tai ystävän kanssa vaeltamaan Saariselän maisemiin.

”Silloin saattaa ärsyttää, jos viereisen tunturin laella näen ihmisen.”

Viinitilayrittäjän elämä on koko kesän niin yltiösosiaalista.

”Muuten en viinitilalliseksi ryhtymistä kadu, mutta ehkä jos olisimme tienneet kaiken tähän liittyvän byrokratian määrän, olisimme saattaneet harkita uudelleen”, hän sanoo.

”Ja onhan meillä vaikeitakin aikoja ollut. Olen aina sanonut, että on se hyvä, ettei etukäteen tiedä, mitä kaikkea elämä eteen tuo.”

Alkoholijuomien nimistö on säädelty tarkoin. Hiilihapotettua laimennettua viiniä ei saanut Eila Rönnin mukaan kutsua muuksi kuin hiilihapotetuksi miedoksi viiniksi. Yleensä juomatyyppi kulkee nimellä spritzer.

Noin 25 marjaviinitilaa

Suomessa on noin 25 suomalaisista marjoista ja hedelmistä viiniä tuottavaa tilaa.

Ne tuottivat Valviran mukaan vuonna 2019 yhteensä noin 125 000 litraa viiniä.

Viiniyrittäjät saavat myydä itse tuottamiaan alle 13-prosenttisia alkoholijuomia omissa myymälöissään.

Liköörejä ja väkeviä tuotteita viiniyrittäjät voivat tarjoilla ravintolatiloissa tai myydä Alkon kautta.

Suomessa on myös rypäleistä viiniä tuottavia yrittäjiä. Ilmastonmuutoksen myötä Suomen ilmaston uskotaan muuttuvan joillekin rypälelajikkeille suotuisaksi. Rypäleistä käytettyä alkoholijuomaa ei Suomessa saa kutsua viiniksi, koska Suomi ei ole listautunut EU:ssa viinintuottajamaaksi.

HS Tuusula|Lääkäri osti 20 vuotta sitten Tuusulasta tilan kokeillakseen, miten viininviljely onnistuu Etelä-Suomessa – Nyt suomalaista rypäleviiniä myydään 20–30 eurolla

Pariskunta muutti Yhdysvalloista Suomeen ja ryhtyi tekemään marjaviinejä – Nyt heidän juomansa kahmivat mitaleita maailmalla

Juomasuositukset riisiruuille

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Talous