EU:n kiistelty muovi­maksu tulee voimaan ensi vuoden alussa – ”Tämä on Suomen kannalta hyvä ratkaisu”, sanoo Tytti Tuppurainen - Talous | HS.fi
Talous|Materiaalit

EU:n kiistelty muovi­maksu tulee voimaan ensi vuoden alussa – ”Tämä on Suomen kannalta hyvä ratkaisu”, sanoo Tytti Tuppurainen

Kierrättämättä jäänyt muovipakkausjäte on jatkossa yksi peruste EU-maiden jäsenmaksun suuruudelle. Suomelle muutos voi kuitenkin olla edullinen.

Muovipaaleja Fortumin muovijalostamolla Riihimäellä toukokuussa 2019.

Julkaistu: 1.8. 2:00, Päivitetty 1.8. 12:05

80 senttiä kilolta.

Sen verran Suomi maksaa ensi vuoden alusta alkaen jokaisesta kilosta muovipakkauksia, joka jää kierrättämättä.

Muutos liittyy EU:n tavoitteeseen vähentää ympäristön roskaantumista ja lisätä muovin uusiokäyttöä. Sopu asiasta syntyi samalla, kun jäsenmaat sopivat heinäkuun huippukokouksessa historiallisen suuresta elvytyspaketista ja unionin seitsemänvuotisesta budjetista.

Uutta maksua on kutsuttu muoviveroksi. Mutta mistä siinä on todella kysymys ja mitä se tarkoittaa Suomelle?

Muovi on ylipäätään vaikea kysymys, johon EU on yrittänyt keksiä yksinkertaista vastausta. Vuonna 2018 valmistuneessa muovistrategiassa linjattiin esimerkiksi, että vuoteen 2030 mennessä kaikkien jäsenmaissa myytävien muovipakkausten on oltava uudelleen käytettäviä tai kierrätettäviä.

Vuonna 2019 voimaan saatetussa direktiivissä puolestaan rajoitettiin kymmenen yleisimmän kertakäyttömuoviesineen käyttöä. Näitä ovat esimerkiksi muovipillit.

Tammikuun 1. päivästä 2021 alkaen jäsenmaat maksavat kierrättämättä jääneestä muovipakkausjätteestä.

EU-komissio ei vielä ole julkaissut yksityiskohtaisia tietoja kunkin jäsenmaan maksuista, mutta valtiovarainministeriön mukaan maksu olisi Suomen osalta noin 60 miljoonaa euroa vuodessa.

Maksu perustuu jätetilastoihin, joita jäsenmaat luovuttavat EU:n tilastolaitokselle, Eurostatille.

Kaikki jäsenmaat eivät kuitenkaan maksa pakkausjätteestä samassa suhteessa. Suomen kaltaisille kehittyneille maille maksuperuste on 80 senttiä jätekiloa kohden.

Jos jäsenmaan bruttokansantuote (bkt) on alle EU-keskiarvon, käytetään maksun laskemisessa korjauskerrointa.

Verkkolehti Politicon julkaiseman arvion mukaan esimerkiksi Suomea väkirikkaampi Kreikka maksaisi muoviveroa reilut 55 miljoonaa euroa, eli vähemmän kuin Suomi.

Onko kyseessä Suomelle jälleen yksi tulonsiirto lisää EU:lle?

Muovimaksu on herättänyt etukäteen kiivasta keskustelua. Tähän mennessä EU ei ole puuttunut jäsenmaidensa verotukseen. Siksi muovimaksu on nähty isona periaatteellisena muutoksena, joka avaisi väylän EU:n veronkannolle.

Tuleva muovimaksu ei kuitenkaan ole varsinainen vero.

Sen sijaan se olisi yksi uusi tapa laskea EU-maiden jäsenmaksuja eli niin sanottuja omia varoja. Tällä hetkellä omat varat muodostuvat esimerkiksi jäsenmaiden keräämistä arvonlisäveroista ja tullimaksuista, joista osa tilitetään unionin talousarvioon kansallisten budjettien kautta.

Alv-maksujen ja tullien perusteella kerätään noin neljäsosa unionin budjetista, joka on esimerkiksi tänä vuonna 155,4 miljardia euroa todellisina menoina. Tästä 70 prosenttia kerätään jäsenmaiden bruttokansantulojen (bktl) perusteella.

Muovijätteet kulkivat Fortumin muovijalostamon liukuhihnalla tammikuussa. Riihimäellä käsitellään suomalaisten kuluttajien muovipakkaukset kierrätysmateriaaliksi, jota käytetään muoviteollisuuden raaka-aineena.

Nyt EU haluaa uudistaa omien varojen keruuta ja samalla ohjata jäsenmaiden talouksia toimimaan ympäristöystävällisesti.

Uusina omina varoina on valmisteltu eräänlaista hiilidioksipäästöjen korjausmekanismia eli hiilitulleja sekä digiveroa isoille teknologiayrityksille. Myös finanssialan kammoksumaa rahoitusmarkkinaveroa on pohdittu, ja keskusteluissa on ollut päästökaupan laajentaminen ilma- ja meriliikenteeseen.

Näillä uudistuksilla on paljon kannattajia, mutta myös vastustajia. Tässä vertailussa muovijätteen vähentäminen onkin osoittautunut tavoitteeksi, jota kannattavat kaikki 27 jäsenmaata.

Sen huomasi jo viime syksynä eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd), kun Suomi oli EU:n puheenjohtajamaa.

”Transaktio­maksu, hiilitullit ja digivero ovat kaikki vielä alku­tekijöissään. Muovimaksu on toistaiseksi ainoa uusi oma vara, josta jäsenmaat ovat yksimielisiä”, hän sanoo puhelimessa.

Myös Suomi on kannattanut muovimaksun saattamista voimaan. Valtiovarainministeriön (VM) mukaan se olisi jopa edullinen ratkaisu Suomelle.

Miten tällainen yhtälö on mahdollinen?

Heinäkuun huippukokouksen neuvottelutuloksen perusteella Suomen jäsenmaksut kasvavat keskimäärin noin 90 miljoonalla eurolla vuosittain hintojen muutos eli inflaatio huomioiden.

Jäsenmaksujen kasvattaminen ja ylipäänsä koko omia varoja koskeva päätös vaatii vielä eduskunnan hyväksynnän. Muovimaksulla on tarkoitus kerätä vuosittain noin kuusi miljardia euroa eli 3,5 prosenttia omista varoista.

Jatkossa kierrättämättömän muovipakkausjätteen määrä on yksi jäsenmaksun kokoa määrittelevä tekijä arvonlisäveroon perustuvien maksujen ja tullimaksujen ohella. Ilman sitä ylimääräiset maksut olisi peritty Suomen bruttokansantulo-osuuden (bktl) perusteella.

Ennakkotietojen perusteella Suomi maksaa muovimaksulla kerättävästä kuudeta miljardista eurosta noin prosentin eli 60 miljoonaa euroa. Mutta jos unioni keräisi saman rahan bruttokansantulon perusteella, maksaisi Suomi siitä 1,7 prosenttia.

”Bruttokansantulon perusteella Suomen maksut olisivat noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Muovimaksun perusteella taloudellinen hyöty olisi 40 miljoonaa euroa, ainakin ennakkoarvioiden mukaan”, sanoo budjettineuvos Panu Kukkonen valtiovarainministeriöstä.

Suomi siis käytännössä säästää uuden laskentatavan ansiosta. On kuitenkin kunkin jäsenmaan oma asia, millä tavalla se muovimaksut kerää.

Tällä hetkellä muovipakkausten kierrätyksestä vastaavat Suomessa ne yritykset, jotka tuovat pakkaukset markkinoille. Näitä ovat esimerkiksi kaupat, maahantuojat ja muut muovipakkauksia käyttävät tahot.

Mitä muutos tarkoittaa niille?

VM:n virkamiesten mukaan valmisteilla ei ole uudistuksia, joissa pakkaustuottajien taloudellisia vastuita lisättäisiin.

”Tämä ei ole vero, vaan eräänlainen haittamaksu, jota kerätään jäsenvaltioilta. Maksun EU:lle maksavat jäsenvaltiot, eikä niille ole määritelty velvollisuutta verottaa erikseen muovipakkauksia”, sanoo neuvotteleva virkamies Satu Keskinen valtioneuvoston kanslian EU-asioiden osastolta.

Hänen mukaansa muovimaksu ei ole unionin rahoituksen kannalta kovin merkittävä asia, vaan enemmänkin poliittinen ratkaisu, jolla kannustetaan muovinkierrätykseen EU:ssa. Tämä näkyy kuitenkin siinä, että unionin suurin nettomaksaja Saksa ei ole suurin muovimaksun maksaja, koska se on kiinnittänyt huomiota kierrätykseen.

Sen sijaan hieman pienempi Ranska maksaisi Politicon tietojen mukaan 1,37 miljardia euroa vuodessa nykyisten tilastojen perusteella, mikä on eniten koko EU:ssa. Pohjoismaista puolestaan Tanska maksaisi reilut 107 miljoonaa euroa vuodessa muovimaksua, vaikka sen väkiluku on vain hieman Suomea korkeampi.

Muovipakkausten kierrätysaste Suomessa oli ympäristöministeriön mukaan 32 prosenttia vuonna 2018.

Suomi on koko EU:n vertailussa tehokas kierrättäjä, mutta muovin suhteen on edelleen parantamisen varaa. Tuoreimmat valtakunnalliset tilastot ovat vuodelta 2018, jolloin muovipakkausten kierrätysaste oli ympäristöministeriön mukaan 32 prosenttia.

Se vastaa noin EU:n keskiarvoa.

Toki täytyy huomioida, että suomalaiset kotitaloudet ovat voineet kierrättää muovipakkauksensa taloyhtiöiden kautta vasta vuodesta 2016 alkaen. Erityisesti tänä vuonna suomalaiset ovat kierrättäneet hanakasti: määrä on kasvanut 79 prosenttia edellisvuodesta.

Se on niin paljon, ettei kaikkea enää saada käsiteltyä kotimaassa, kertoo toimitusjohtaja Vesa Soini Suomen uusiomuovista. Kesäkuusta alkaen suomalaiskuluttajien kierrättämiä muovipakkauksia on lähetetty käsiteltäväksi myös Ruotsiin ja Saksaan.

Suomen muovikierrätyksen taso ei ehkä olekaan aivan niin huono kuin edes parin vuoden takaisten tilastojen perusteella vaikuttaa. Ympäristöministeriön tilasto ei huomioi pantillisia muovipulloja, joista kiertää uusiokäyttöön 97 prosenttia palautuspullojärjestelmän kautta.

Ylipäätään jätetilastojen vertailu eri maiden välillä on hankalaa. Eurostat saa tietonsa suoraan kansallisilta tilastolaitoksilta, joiden käytännöt ovat kirjavia.

”Jätetilastot ovat Euroopassa aivan sekaisin, eikä niiden perusteella tiedetä, kuinka paljon eri maissa todella kierrätetään. Tällä hetkellä EU-maiden tilastot eivät ole mitenkään yhteismitallisia”, sanoo Suomen uusiomuovin Vesa Soini.

Myös muovimaksua neuvottelemassa ollut Tytti Tuppurainen sanoo, että tilastoinnissa on parannettavaa.

”Muovimaksu on Suomen kannata hyvä ratkaisu. Mutta koko EU:ssa kyse on myös siitä, miten kerättävästä pakkausjätteestä pidetään kirjaa. Tätä asiaa tullaan pitämään jatkossa silmällä”, hän sanoo.

Ympäristö|Mereen päätyneestä muovista tuli kansain­välinen ongelma – Nyt tutkijat kertovat, miksi muovin käytön kieltäminen olisi ympäristön kannalta järjetön ajatus

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Talous