Taianomainen rahasampo houkuttaa: Moni lankeaa uskomattomiin lupauksiin, vaikka tarjolla olisi paljon luotettaviakin sijoitusvaihtoehtoja - Talous | HS.fi
Talous|Kolumni

Taianomainen rahasampo houkuttaa: Moni lankeaa uskomattomiin lupauksiin, vaikka tarjolla olisi paljon luotettaviakin sijoitusvaihtoehtoja

Monilla tuntuu olevan viehtymys hieman epäilyttäviin tarjouksiin ja yhtä käsittämätön usko mahdollisimman monimutkaisiin sijoitustuotteisiin.

Julkaistu: 1.8. 18:03

Tuhannet suomalaiset ovat pelkästään tänä vuonna langenneet erilaisiin internetissä leviäviin huijauksiin, joista suuri osa koskee tavalla tai toisella sijoittamista. Netti on tehnyt huijaamisesta ja rikollisten jälkien peittämisestä entistä helpompaa.

HS kertoi keskiviikkona, miten huijarit käyttävät esimerkiksi Antti Herlinin nimeä hyväksi uhrien houkuttelemiseen.

Sijoitushuijauksilla on paljon internetiä pidempi historia. Niin sanotuilla nigerialaiskirjeillä on houkuteltu hyväuskoisten rahoja ainakin 1980-luvulta lähtien. Tunnetuin olemattomiin nigerialaissijoituksiin langennut suomalainen on ministeri Olavi J. Mattila.

Vuonna 2005 puolestaan käynnistyi kotimainen Wincapita-pyramidihuijaus, johon laittoi rahojaan noin 10 000 suomalaista.

Arveluttavia sijoituspalveluja ovat tarjonneet myös jotkut toimiluvan saaneet yritykset Suomessa.

HS kertoi vuonna 2017, miten Helsingissä toiminut Aalto-pankkiiriliike peri asiakkailta hyvin korkeita kuluja surkeista sijoitustuotteista. Lähes kaikki asiakkaat menettivät suuren osan sijoitusvarallisuudestaan.

Kaikkia tapauksia yhdistää se, että uhrit on saatu mukaan lupaamalla poikkeuksellisen suuria tuottoja usein poikkeuksellisen monimutkaisilta kuulostavilla sijoituksilla.

Nettihuijausten uhrien tarinoissa hämmästyttää kerta toisensa jälkeen, miksi ihmeessä ihmiset uskovat näitä uskomattomia lupauksia. Ja vieläpä lähettävät rahansa mukisematta ulkomaiselle, käytännössä täysin tuntemattomalla taholle.

Uhreilla ei ole mitään keinoa varmistaa, mihin rahat menevät tai mitään keinoa saada niitä perittyä takaisin, jos ongelmia tulee. Huijarifirmoilla ei ole osoitetta tai edes kotivaltiota, mihin valitukset voisi osoittaa, eikä tiedossa olevia johtajia löydy.

Jokin kumma näissä ulkomaisissa tarjouksissa viehättää. Onko se myyjältä saatu huomio, vieraan kielen luoma eksotiikka vai kenties hieman hämäräperäisen toiminnan luoma jännitys?

Tarjolla olisi iso joukko Suomessa toimiluvalla toimivia sijoituspalveluntarjoajia: pankkeja, nettivälittäjiä ja pankkiiriliikkeitä. Niidenkin kautta pystyy sijoittamaan melkein mihin vain.

Valikoimista löytyy mitä monimutkaisimpia strukturoituja sijoitustuotteita, joiltakin myös kryptovaluuttoja, kuten bitcoineja, jos juuri sellaisiin haluaisi rahansa laittaa.

Miksi ihmiset eivät luota mieluummin näihin toimijoihin, joita Suomen viranomaiset valvovat, joiden nokkahenkilöt tunnetaan, joiden puhelinnumero löytyy numeropalvelusta?

Kun rahansa sijoittaa niiden kautta, voi olla ainakin varma, että rahat todella sijoitetaan luvattuihin tuotteisiin ja varat pysyvät erillään yrityksen rahoista. Sijoittamisen riskiä se ei tietenkään poista.

Lähes kaikki toimiluvalla toimivat yritykset ovat myös Finanssialan järjestön jäseniä, mikä tarkoittaa, että mahdolliset epäselvyydet käsitellään arvopaperi­lautakunnassa ilman kalliita oikeudenkäyntikuluja.

Yhtä kummallista on ihmisten viehtymys mahdollisimman monimutkaisiin, jopa aivan käsittämättömiin sijoitustuotteisiin. Niissä houkuttavat varmasti huimat tuottolupaukset, mutta ilmeisesti myös itse monimutkaisuus.

Tuntuu ehkä kiehtovalta päästä tällaisen lähes taianomaisen rahasammon äärelle, osaksi sen salaisuuksiin vihittyä kerhoa. Harmi vain, että sijoitusmaailmassa salaiset rahasammot ovat yleensä osoittautuneet petoksiksi.

Silloinkin, kun kyse on ihan laillisista sijoitustuotteista, monimutkaisten tuotteiden suuriin tuottomahdollisuuksiin liittyy hyvin korkea riski, joka voi johtaa koko pääoman menettämiseen.

Jos haluaa osallistua arpajaisiin, kannattaa lotota. Jos haluaa sijoituksille tuottoa siedettävällä riskillä, kannattaa sijoittaa sellaiseen, minkä suurin piirtein ymmärtää.

Sijoittaminenhan ei lopulta ole kovin monimutkaista.

Rahat sijoitetaan yleensä jossain suhteessa pörssiosakkeisiin, kiinteistöihin ja korkosijoituksiin eli valtioiden tai yritysten joukkolainoihin.

Kaikkiin sijoituslajeihin on mahdollista sijoittaa sijoitusrahastojen kautta, jolloin salkunhoitaja hoitaa sijoitusten hajauttamisen ja taustatutkimuksen. Esimerkiksi pörssiosakkeisiin sijoittaminen ei siis edellytä sitä, että pitäisi itse ottaa selvää yritysten toiminnasta tai tuloksista.

Kilpailu on ajanut rahastojen kulut varsin edullisiksi. Kuluja kannattaa verrata, mutta voi hyvin olla, että kilpailukykyinen rahasto löytyy jo oman pankin tarjonnasta.

Se kuulostaa kamalan tylsältä. Mutta sijoittamisessa tylsyys on paljon parempi vaihtoehto kuin jännittävät lupaukset.

Huijaukset|Sijoitushuijaukset muuttuvat yhä uskottavamman näköisiksi – näiden merkkien pitäisi saada hälytyskellot soimaan

Talousrikokset|Antti Herlin varoittaa suomalaisia nettihuijareista, joille edes Suomen rikkain ihminen ei voi mitään

”Sulje se puhelin”, ohjeistaa lakimies – Finanssivalvonnan mukaan ulkomaisiin sijoitus­huijauksiin on hyvin vaikeaa puuttua

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Talous