Ruokalähettikiistan ydin: Onko mikä tahansa työ parempi kuin ei työtä lainkaan? - Talous | HS.fi

Ruokalähettikiistan ydin: Onko mikä tahansa työ parempi kuin ei työtä lainkaan?

Työneuvoston puheenjohtaja Jukka Ahtela kertoo Wolt- ja Foodora-lausuntojen keskittyneen siihen, onko ruokakuljetusyhtiöillä työnjohto-oikeus lähetteihin vai ei.

Foodoran ruokalähetti Kaivokadulla.­

16.10. 14:14 | Päivitetty 16.10. 15:11

Ruuankuljetusyhtiöiden Foodoran ja Woltin ruokalähetit eivät ole yrittäjiä vaan työsuhteessa, arvioi työ- ja elinkeinoministeriön alainen työneuvosto torstaina yhtiöitä koskevissa lausunnoissaan.

Lausunto koski sellaisia luonnollisia henkilöitä, jotka eivät harjoita kuljetustoimintaa toiminimen tai yrityksensä kautta.

Työneuvosto ei ole tuomioistuin eivätkä sen päätökset ole juridisesti velvoittavia, mutta lausunnon vaikutukset tulevat olemaan suuria.

Lue tästä tarkemmin Työneuvoston lausunnosta ja asianosaisten kannoista siihen.

Kyse ei ole vähemmästä kuin siitä, miten internetalustoilla toimivat, töitä välittävät sovellukset saavat Suomessa toimia, ja mikä on niiden toiminnan tulevaisuus.

”Palkansaajat kysyvät, pitääkö palkan olla sellainen, että sillä tulee toimeen. Työnantajat tyrmäävät ajatuksen täysin”, työneuvoston puheenjohtaja, varatuomari Jukka Ahtela kuvaa käynnissä olevan keskustelun suuria rintamalinjoja.

Työneuvoston äänestyspäätös syntyi äänin 6–3. Lausuntoa puolsivat kolme riippumatonta jäsentä ja kolme palkansaajajärjestöjen nimeämää jäsentä.

Eriävän mielipiteen jättäneet kolme jäsentä olivat kaikki työnantajan nimeämiä edustajia.

Ahtelan mukaan työneuvoston lausunnossa ei otettu kantaa laajemmin työelämän murrokseen eikä siihen, miten toimeentulo tulisi järjestää.

Jukka Ahtela­

Työneuvoston juridisen tarkastelun kohteena oli vain se, onko työnantajalla niin sanottua direktio-oikeutta tai mahdollisuutta siihen, hän sanoo. Direktio- eli työnjohto-oikeus tarkoittaa työnantajan lain antamaa oikeutta antaa ohjeita ja määräyksiä työntekijälle.

”Olemme tahtoneet sanoa sen, että kun lähetti tekee työtä, polkee tai vie pizzaa, niin silloin työnantajan direktio löytyy.”

Tätä tosiseikkaa ei Ahtelan mukaan muuta se, että työsopimus aktivoituu vain silloin, kun lähetti ottaa kuljetuskeikan vastaan.

 ”Se on oikeasti vaikea kysymys.”

Ahtela selittää ruokalähettitoimintaan liittyvän ketjun olevan kolmivaiheinen.

Ensin Wolt ja Foodora ja lähetti tekevät palvelusopimuksen, jossa sovitaan peruskuviot. Sitten lähetti voi kirjautua alustalle odottamaan ja ottamaan vastaan toimeksiantoja. Kolmas vaihe on varsinaisen kuljetustoimeksiannon vastaanottaminen. Sen työneuvosto katsoi sisältävän direktio-oikeuden käyttömahdollisuuden.

Laajemmin ottaen kysymys on Ahtelan mukaan työelämän murroksesta.

”Kyseessä on aito dilemma, joka tuo keskusteluun isommat ulottuvuudet kansalaispalkkaa myöten. Se on oikeasti vaikea kysymys.”

Lue lisää: Wolt sai alkunsa kehnosta liikeideasta, levisi 23 maahan ja kasvoi yli miljardin arvoiseksi yhtiöksi – Nyt sen suomalaiset perustajat kertovat, miten kaikki tapahtui

Suomi ei ole yksin pähkäilemässä uuden työn tekemisen muotoja. Kaliforniassa oikeus on vastikään todennut, että Uber- ja Lyft-kuljettajat ovat työsuhteessa eivätkä yrittäjiä.

Euroopassa EU-tuomioistuin on myös antanut samanlaisia ratkaisuja. Niissä keskeistä on ollut sen sen seikan arvioiminen, onko lähetti ollut alisteisessa asemassa ruokakuljetusyhtiöön nähden.

Yhteiskunnan kannalta ruokalähettien asema kärjistyy usein yhteen kysymykseen: Kuinka pitää työllistymisen rima mahdollisimman matalalla niin, että samaan aikaan ei ajauduta tilanteeseen, jossa yhteiskunta erilaisine asumis- ja toimeentulotukineen maksaa näiden työläisten toimeentulosta suuren osan samalla kun he saavat lisäansioita keikkatöistään.

Toisin sanoen, kannattaako yritysten antaa vyöryttää kustannuksia yhteiskunnan maksettavaksi, vai luodako järjestelmä, jossa yritysten maksamalla palkalla tulisi toimeen ilman tukia?

Molempia näkökantoja voi tukea.

Laki lähtee siitä, ettei työsuhteita tule naamioida yrittäjyydeksi. Julkisten menojen kasvun kannalta voi olla vaarallista, jos työ muuttuu entistä useammin sellaiseksi, että suuri osa toimeentulosta jää yhteiskunnan tukien varaan.

Toisaalta keikkatyö voi tarjota hyvän polun työllistymiseen, erityisesti kielitaidottomille tai vähän koulutetuille. Se tarjoaa myös opiskelijoille ja itse kullekin tavan hankkia lisäansioita silloin kun tarve tällaiseen on.

Tasapainoilu näiden kahden maailman välissä on haastavaa. Keskustelu ajautuu usein mustavalkoiseksi sen sijaan, että yritettäisiin etsiä yhdessä parhaita malleja.

Työn teko voittaa joutenolon, mutta järjestelmän ei ehkä kannata perustua siihen, että valtio maksaa suuren osan matalapalkkaväen toimeentulosta.

 ”Onko mikä tahansa työ parempi kuin ei työtä lainkaan?”

Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n lakiasiain johtaja Markus Äimälä arvioi, että ruokalähettikeskustelussa lähdetään usein siitä, että työntekijäasema on hyvä ja yrittäjän asema on huono.

”Kysymys siitä, kuinka suuri osa lähetin toimeentulosta tulee yhteiskunnalta on eri kysymys kuin se, onko lähetti yrittäjä vai työntekijä.”

Molemmat voivat olla tukalassa tai hyvässä taloudellisessa asemassa, Äimälä sanoo.

”Liian helposti tulee asetelma, että jos pääsee työntekijäasemaan, kaikki on pulkassa, ja jos joutuu yrittäjäksi, tilanne on huono.”

Työn teettäjän näkökulma on se, että työstä voidaan maksaa vain sen tuottaman lisäarvon mukainen korvaus.

Esimerkiksi ruokalähetin korvauksessa on jokin kipupiste, jonka asiakkaat ovat valmiita maksamaan, Äimälä selittää.

Jos tämä lisäarvo on liian alhainen, liikeidea ei enää toimi, ja työtä ei voida teettää, Äimälä sanoo.

”Siitä päästään keskusteluun, onko mikä tahansa työ parempi kuin ei työtä lainkaan.”

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Talous