EU:n suuren muovi­direktiivin pitäisi tulla voimaan kesällä, mutta sopuun on päästy ainoastaan ”huono­vointisesta kilpikonnasta” - Talous | HS.fi

EU:n suuren muovi­direktiivin pitäisi tulla voimaan kesällä, mutta sopuun on päästy ainoastaan ”huono­vointisesta kilpikonnasta”

EU:n kertakäyttömuovin käyttöä rajoittava direktiivi pitäisi panna toimeen kesällä myös Suomessa uusilla pakkausmerkinnöillä. Isompi kysymys on, mitä EU aikoo päättää itse muovin määritelmästä, sanoo johtaja Panu Ala-Nikkola Huhtamäeltä.

Pakkausvalmistaja Huhtamäen mukeihin painetaan kierrätysmerkintä, kun EU:n sup-direktiivi pannaan toimeen Suomessa.­

19.1. 2:00 | Päivitetty 19.1. 11:14

Muovipillien ja kertakäyttöisten muovihaarukoiden kielto on vasta alkua.

EU:n suuri mullistus muovin käytön vähentämiseksi on etenemässä vielä tänä vuonna, kun kertakäyttöisten muovituotteiden käyttöä rajaava direktiivi pannaan toimeen.

Kesästä alkaen terveyssiteiden, kosteuspyyhkeiden ja tamponien pakkauksiin tulee laittaa merkintä, jossa huonovointisen oloinen kilpikonna uiskentelee roskien keskellä vedessä. Tekstiosassa kerrotaan, että tuote sisältää muovia, ja toisessa kuvassa ilmaistaan, ettei käytettyä tuotetta tule heittää luontoon tai esimerkiksi vessanpönttöön.

Tarkoitus on neuvoa EU-maiden kuluttajia ja vähentää roskaamista.

Kyseessä on ensimmäinen täytäntöönpanosäädös, jonka EU-komissio on antanut kertakäyttömuovien käyttöä rajaavaan direktiiviin liittyen.

Säädöksessä otetaan erityisen tiukasti kantaa kertakäyttöisten juomamukien pakkausmerkintöihin. Jatkossa jokaiseen mukiin on laitettava sama merkintä aina sen maan kielellä, jonka markkinoille muki toimitetaan.

Muutos ei koske ainoastaan muovisia juomakuppeja. Myös kartonkisiin kuppeihin pitää painaa sama merkintä.

Uusi merkintä vaikuttaa esimerkiksi pakkausvalmistaja Huhtamäkeen. Yhtiöllä on merkittävä jalansija maailmanlaajuisesti kuluttajapakkausten, kuten kertakäyttöastioiden, elintarvikepakkausten ja kananmunakennojen valmistuksessa.

Huhtamäellä on runsaat 80 tuotantolaitosta ympäri maailmaa. Hämeenlinnassa toimiva laitos kuuluu Huhtamäki Foodservice Nordic -yhtiöön, joka on osa Huhtamäki-konsernia.

Laitoksessa valmistetaan vuosittain satoja miljoonia kartonkikuppeja, jotka päätyvät Suomen ohella muihin Pohjoismaihin ja Baltiaan.

Uusi merkintävelvollisuus ja sitä määrittelevä säädös julkaistiin joulukuun lopussa. Kansallisen toimeenpanon pitäisi tapahtua heinäkuun alkuun mennessä.

”Kun puhutaan tämän liiketoimintayksikön toiminnasta, niin pelkästään meillä on satoja eri varastoartikkeleita, joiden painatus menee uusiksi”, sanoo tulosyksikön johtaja Panu Ala-Nikkola.

Käytännössä se tarkoittaa, että jokaiselle kielialueelle on oltava omat kuppinsa ja omat painolaattansa. Esimerkiksi painolaattojen uusimistyö vastaa nykyisellä henkilöstöllä viiden kuukauden työpanosta. Kuppeja tilaavien asiakkaiden taas pitää tietää, mille markkina-alueelle sen tuotteet ovat menossa.

Jos esimerkiksi suomalainen kahvipaahtimo haluaa tilata omalla ilmeellään varustettuja kuppeja, on sen jo etukäteen tiedettävä, mihin kupit päätyvät. Toinen vaihtoehto olisi painaa kuppiin kilpikonna-merkintä ja varoitusteksti kaikilla kuudella kielellä. Joka tapauksessa työn määrä lisääntyy.

”Onhan tämä myös kilpailukysymys. Kun meillä työvoimakustannukset ovat maailmanlaajuisessa vertailussa korkeat, tulee myös muutoksen tekeminen kalliimmaksi. Nähdäkseni tämä avaa markkinoille kilpailua etenkin sellaisista maista, joissa on alemmat kustannukset”, hän sanoo.

EU:n kertakäyttömuovien käyttöä rajaava kokonaisuus tunnetaan myös sup-direktiivinä (The Single-Use Plastics Directive). Sen tavoite on vähentää rannoille ja mereen päätyvän muoviroskan määrää.

Tästä tavoitteesta EU-mailla on ollut yksimielisyys: kukaan ei kannata roskaamista. Siksi tietyt muovia sisältävät tuotteet halutaan merkitä aikaisempaa tarkemmin.

Sup-direktiivi on kuitenkin mittava kokonaisuus, jossa otetaan kantaa myös siihen, miten esimerkiksi elintarvikkeita tulisi jatkossa pakata. Yhtenä tärkeimmistä asioista on EU:ssa pidetty sitä, että muovin määrä pakkaamisessa vähenee.

Tavoite on saanut pakkausalalla ymmärrystä, mutta keinot tavoitteen ajamiseksi ihmetyttävät. Keskeinen ongelma on se, ettei komissio ole vieläkään määritellyt, mitä muovilla tarkoitetaan.

Yksi ongelma on se, että direktiivin valmistelussa muovi on nähty vain yhtenä materiaalina, vaikka todellisuudessa muovi on yleisnimitys kymmenille eri teknisille sovelluksille.

Muoveja yhdistää ainoastaan se, että niiden oleellinen kemiallinen osa on suurikokoinen polymeeri, jota muovataan lämmön ja paineen avulla. Esimerkiksi sellofaani on muovia, vaikka sitä valmistetaan puupohjaisesta kuidusta.

Erityisen paljon muovia käytetään juuri elintarvikkeiden pakkaamisessa. Tämä tiedetään hyvin suomalaisyhtiö Pyrollissa, joka valmistaa pakkauksia muovista, kartongista, paperista ja alumiinista.

Yleensä pakkausmateriaali valitaan siten, että mahdollisimman vähäisellä materiaalilla saadaan aikaan parhaat mahdolliset suojaominaisuudet.

Kari Suomela pakkasi tuotteita Pyrollin pakkaustehtaalla Tampereen Lielahdessa.­

Muovia käytetään usein myös sellaisissa pakkauksissa, joiden päämateriaali on esimerkiksi kartonki.

”Tällä hetkellä keskustelussa ei usein tehdä mitään eroa sen välillä, onko tuotteessa viisi vai sata prosenttia muovia. Esimerkiksi kartonkinen maitopurkki on päällystetty ohuella muovikalvolla, joten on päätettävä, onko silloin määritelmien mukaan kyseessä muovituote”, sanoo Pyrollin toimitusjohtaja Mika Lankila.

Sup-direktiivi astui voimaan jo kesäkuussa 2019. Sen kansalliselle täytäntöönpanolle on säädetty kahden vuoden määräaika, joka päättyy ensi kesänä. Tosin osaa direktiivin vaatimuksista on alettava soveltaa vasta paljon myöhemmin.

Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että kansallinen täytäntöönpano saattaa viivästyä.

Suomessa direktiivin kansallisen täytäntöönpanon valmistelu on ympäristöministeriön vastuulla. Ministeriön mukaan valmistelu on haasteellista, sillä komission täytäntöönpanosäädösten ja ohjeiden valmistelu on viivästynyt merkittävästi direktiivissä säädetystä.

Keskeinen syy on se, ettei komissio ole vieläkään antanut direktiivissä säädetylle muovin määritelmälle tarkentavaa ohjetta.

”Myös sen valmistelu on komission päässä reilusti myöhässä direktiivissä säädetystä aikataulusta”, sanoo lainsäädäntöneuvos Katariina Haavanlammi ympäristöministeriöstä.

Taustalla on lisäksi EU:n jätesäädöspaketti, joka pitäisi panna toimeen Suomessa jätelain uudistuksen yhteydessä. Sen toimeenpano on viivästynyt yli puoli vuotta. Sup-direktiivin täytäntöönpanoa koskevaa hallituksen esitystä taas ei voida antaa eduskunnalle ennen kuin jätelain uudistus on tullut voimaan.

”Näillä näkymin sup-direktiiviä koskeva hallituksen esitysluonnos pyritään kuitenkin saamaan lausuntokierrokselle myöhemmin keväällä ja eduskunnan käsittelyyn syksyllä”, Haavanlammi sanoo.

Myös ympäristöministeriössä katsotaan, että direktiivin täytäntöönpanoa on komission suunnalta ajettu kovalla kiireellä. Esimerkiksi EU:n kanssa käydyissä merkintävaatimuksia koskevan täytäntöönpanosäädökseen liittyvissä neuvotteluissa Suomi ajoi syyskaudella 2020 linjaa, jossa merkintävaatimusten kansallisen täytäntöönpanon määräaikaa pidennettäisiin ja asiaa koskeva direktiivin 17. artikla avattaisiin uuteen käsittelyyn. Muut jäsenmaat eivät kuitenkaan innostuneet aloitteesta.

Huhtamäen ja muiden juomakuppeja valmistavien yhtiöiden näkökulmasta direktiivin täytäntöönpanon viivästyminen antaa hieman lisäaikaa mukautua tilanteeseen.

Joulukuussa annetussa säädöksessä on muutenkin vuoden pituinen siirtymäaika, jolloin muovimerkinnän voi hoitaa kuppiin kiinnitettävällä tarralla. Huhtamäelle se ei olisi kannattavaa, sillä kuppien tarroittaminen yksitellen olisi vielä hankalampaa kuin painatusten uusiminen.

Kertakäyttöisiin juomakuppeihin painetaan jatkossa merkintä, jossa kerrotaan merkintävaatimusten tuoteryhmän osalta vältettävät jätteen loppukäsittelyvaihtoehdot ja niiden sisältämän muovin aiheuttamat haitalliset ympäristövaikutukset.­

Panu Ala-Nikkolan mukaan on hyvä, että roskaamiseen puututaan. Samalla hän epäilee, onko usealla eri kielellä ja värillä painettu merkintä kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto – työvaiheiden lisääminen tuotannossa kasvattaa myös ympäristökuormaa.

”Mielestämme merkinnän olisi voinut painaa yhtä hyvin pakkaukseen, jossa juomakupit toimitetaan. Toinen vaihtoehto olisi tiedon jakaminen kuluttajalle juoma-automaatin yhteydessä”, hän sanoo.

Vielä isompi kysymys on se, mitä komissio päättää muovin määritelmästä. Pakkausvalmistajien mukaan tällä hetkellä ei ole olemassa sellaisia kertakäyttökuppeja, joissa ei olisi lainkaan muovia.

Samaa sanoivat useat tutkijat.

”Kuitupohjainen nestepakkaus ei pidä nestettä sisällään ilman, että siihen levitetään muovikerros”, sanoi aiemmin HS:lle Liisa Lehtinen, joka on materiaalitekniikan yliopettaja Turun ammattikorkeakoulussa.

Lue myös: Mereen päätyneestä muovista tuli kansainvälinen ongelma – Nyt tutkijat kertovat, miksi muovin käytön kieltäminen olisi ympäristön kannalta järjetön ajatus

Mitä EU:n sitten pitäisi päättää tai ymmärtää muovipakkausten määritelmästä?

Yrityksissä odotetaan nyt erityisesti komissiolta ohjeistusta, jossa asia määriteltäisiin tarkemmin. Ala-Nikkola ottaa esimerkin Ranskasta, jossa ollaan ajamassa läpi kansallista poikkeusta. Sen mukaan alle kymmenen prosenttia muovia sisältävää kartonkipakkausta ei laskettaisi muovituotteeksi.

Jos samaa sovellettaisiin Suomessa, voitaisiin esimerkiksi hieman muovia sisältävä kartonkikuppi kierrättää kartonkituotteena, kuten tehdään tälläkin hetkellä.

Toinen asia, jota pakkausteollisuus haluaa kyseenalaistaa, on kertakäyttöisyyden käsite. Esimerkiksi Euroopan pakkausalan kattojärjestö EPPA julkaisi hiljattain konsulttitoimisto Rambollin tekemän tutkimuksen, jossa selvitettiin ravintoloissa käytettävien kertakäyttöastioiden korvaamista pestävillä muoviastioilla.

Tutkimuksen mukaan uudelleen käytettävät astiat lisäisivät ravintoloiden aiheuttamaa ympäristökuormaa, koska myös peseminen kuormittaa ympäristöä.

Vaikka kyseessä oli toimialan tilaama tutkimus, on sen esiin nostama näkökulma mielenkiintoinen.

Kun yksi pakkausmateriaali korvataan, tarvitaan sen tilalle jotain muuta. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen tekemässä tutkimuksessa on todettu, että muovipussiin pakatun ruisleivän hiilijalanjäljestä noin 96 prosenttia tulee itse leivän tuottamisesta. Samassa tutkimuksessa todettiin, että jo yksikin pois heitetty leipäsiivu kuormittaa ympäristöä enemmän kuin sitä ympäröivä pakkaus.

Muovia käytetään pakkauksissa paljon, koska sillä saadaan aikaan pidempi säilyvyys kuin esimerkiksi pelkällä paperilla tai kartongilla. Nestekartonkipakkauksissa taas muovilla on pieni, mutta välttämätön rooli tuotteen nesteenpitävyydessä.

Huhtamäen näkemys on, että ympäristöystävällisiä pakkauksia saadaan markkinoille parhaiten tarjoamalla yrityksille kannusteita niiden kehittämiseen.

”Tämä on taas tällainen keppiä vai porkkanaa -kysymys. Innovaatiot syntyvät yleensä yritysten toiminnasta, joten olisi outoa, että pakkausalan yrityksiä rangaistaan määrittelemällä muoviksi tuotteita, joissa sitä on todellisuudessa vain hyvin pieni osa”, Ala-Nikkola sanoo.

Koko sup-direktiivin osalta ongelma on ollut pakkausalan näkökulmasta erityisesti se, että monimutkaiseen kokonaisuuteen liittyvää sääntelyä on puskettu eteenpäin kovalla kiireellä.

”Komissio on nyt kahden vuoden ajan pyöritellyt sitä, miten muovi pitäisi määritellä, eikä ole päässyt järkevään lopputulokseen. Käytännössä ensin luotiin poliittisesti kunnianhimoinen päämäärä ja vasta nyt määritellään, mitä se koskee”, sanoo Suomen Pakkausyhdistyksen toimitusjohtaja Antro Säilä.

Ainakin yksi asia on selvä: pian juomakupit ja monet pakkaukset saavat kylkeensä kuvan huonovointisesta kilpikonnasta. Se symboloi osaltaan myös pienen jäsenmaan hankaluuksia saada oma äänensä kuuluviin unionissa – Suomi kun olisi halunnut, että merkissä on kilpikonnan sijaan kalan kuva.

Oikaisu 19.1. klo 11.15: Antro Säilä on Suomen Pakkausyhdistyksen toimitusjohtaja. Aikaisemmin jutussa kerrottiin virheellisesti, että Säilä on puheenjohtaja.