Rajoitetaanko suomalais­pankkien osingon­maksua, jotta niillä olisi varaa pitää Italian pankit pystyssä? - Talous | HS.fi

Rajoitetaanko suomalais­pankkien osingon­maksua, jotta niillä olisi varaa pitää Italian pankit pystyssä?

Euroalueen rahoitusalan yhteisvastuu kasvaa nyt vauhdikkaasti arvaamattomissa oloissa. ”Sijoittajan näkökulmasta EKP:n pankkivalvonta näyttää mielivaltaiselta”, sanoo OP:n Saari.

Frankfurtissa Saksassa sijaitseva Euroopan keskuspankin pääkonttori on valaistu suurella eurosymbolilla. EKP on viime vuonna kolmesti käskenyt pankkeja lykkäämään osinkojen maksua.­

24.1. 2:00 | Päivitetty 24.1. 13:55

Viimeistään joulukuun puolivälissä moni pankkiosakkeita omistava huokaisi syvään. Euroopan keskuspankki ilmoitti kolmatta kertaa vuoden sisällä, että pankit eivät voi maksaa vapaasti osinkoja vuosien 2019 tai 2020 tuloksista, vaan valtaosa osingonmaksusta tulisi lykätä seuraavaan syksyyn.

Ensimmäisen kerran osingonmaksua lykättiin heti koronakriisin alun jälkeen viime keväänä, toisen kerran kesällä ja nyt siis vielä kolmannen kerran.

EKP perustelee suositusta sillä, että koronakriisin lopulliset seuraukset taloudessa ja pankkien asiakaskunnassa paljastuvat vasta sitten, kun kriisi alkaa olla ohi ja esimerkiksi asiakkaille annetut pitkät lyhennysvapaat juoksevat loppuun.

Vain kaksi viikkoa ennen viimeisintä osinkosuositusta euromaiden valtiovarainministerit päättivät, että euroalueen pankkien yhteisvastuuta pankkikriisien hoidosta aikaistetaan kahdella vuodella.

Päätökset liittyvät niin sanotun pankkiunionin rakentamiseen. Finanssi- ja eurokriisien jälkeen EU:n pankkialalle haluttiin luoda mekanismit, joilla varmistetaan etteivät pankkikriisien laskut enää lankea veronmaksajien maksettavaksi.

Pankkien kriisinratkaisua varten perustettiin oma virasto, ja kriisien rahoitusta varten perustettiin pankkien rahoittama yhteinen kriisinratkaisurahasto.

Toistaiseksi pankkien vakausmaksut on kerätty kansallisiin rahastoihin ja ne oli tarkoitus siirtää yhteiseen, yhteisvastuulliseen rahastoon vasta vuonna 2024. Marraskuussa yhteisvastuun alkua aikaistettiin vuoteen 2022.

Jos jokin suuri eurooppalainen pankki joutuisi maksukyvyttömäksi eikä sen uudelleenjärjesteleminen onnistuisi pankin omistajien ja tiettyjen velkojien saatavat nollaamalla, pankin purkaminen hoidettaisiin yhteisen rahaston varoilla.

Jos rahaston varat eivät riittäisi, se voisi lainata varoja valtioiden rahoittamalta EVM:ltä, mutta rahat kerättäisiin siinäkin tapauksessa jälkikäteen pankeilta.

Pankkialalla alettiin pohtia, liittyvätkö asiat yhteen. EKP perustelee osinkokieltoa sillä, että pankit eivät tuhlaa pääomia, jotka ne voivat vielä tarvita luottotappioidensa kattamiseen. Mutta jatkuuko ajatus todellisuudessa niin, että ne eivät saa tuhlata pääomiaan, jotta niillä on varaa pelastaa muutkin pankit.

Kaikki tietävät, että euroalueen pankkien kunto vaihtelee. Jo ennen epidemiaa esimerkiksi Italian pankeilla oli paljon enemmän järjestämättömiä luottoja kuin vaikkapa suomalaisilla pankeilla. Ero on kriisissä vain kasvanut, koska Italian talous on kärsinyt kriisistä paljon rajummin kuin Suomi.

Rajoitetaanko suomalaisten pankkien osingonmaksua siis siksi, että niillä olisi varaa aikanaan pelastaa Italian pankit?

Italian talous on kärsinyt koronakriisistä paljon rajummin kuin Suomi.­

OP-ryhmän pääanalyytikko Antti Saari ei pidä ajatusta mahdottomana, vaikkakin melko lennokkaana.

”Kriisinratkaisurahastoon maksettavien vakausmaksujen kautta pankit tietysti voisivat joutua maksumiehiksi. Ennemmin kyse on kuitenkin siitä, että osinkoja halutaan rajoittaa kaikilta, jotta osa pankeista ei leimautuisi huonokuntoisiksi. Tämähän on ollut muutenkin EKP:n pankkivalvonnan toimintatapa”, Saari sanoo.

Jos olisi sanottu, että hyvässä kunnossa olevat pankit voivat maksaa osinkoja niin samalla olisi sanottu, että ne pankit jotka eivät saa maksaa osinkoja, ovat huonossa kunnossa.

Antti Saari­

”Samalla logiikalla EKP ei stressi­testeissään kerro suoraan, mitkä pankit eivät ole läpäisseet. Esimerkiksi Yhdys­valloissa reputtaneiden pankkien nimet kerrotaan, mikä johtaa siihen että ne panevat asiansa kuntoon markkinoilta tulevan paineen seurauksena.”

Osinkorajoituksia on muuallakin kuin euromaissa, mutta euroalueella ne ovat kaikkein tiukimmat.

”Sijoittajan kannalta tämä aiheuttaa sen, että EKP:n pankkivalvonta alkaa näyttää aika mielivaltaiselta. Se tekee euroalueen pankeista vähemmän houkuttelevia sijoituskohteita ja heijastuu kaikkiin keskeisiin eurooppalaispankkeihin”, hän sanoo.

Saaren mukaan Nordean arvo suhteessa tulokseen on silti melko lailla samalla tasolla kuin ruotsalaisilla verrokeilla.

”Mutta Nordean oman pääoman tuotto on ruotsalaisiin kilpailijoihin nähden aika heikko. Kun se ei saa maksaa osinkoja, sen ylipääomitus vain kasvaa ja heikentää lukuja entisestään”, Saari sanoo.

Ongelma ei olisi suuri, jos Nordea saisi ensi syksynä ja talvella maksaa kaikki kertyneet osingot kerralla. Silloin omistajat saisivat heille kuuluvan ylimääräisen pääoman ulos pankista.

”Olen kuitenkin skeptinen sen suhteen, saavatko pankit jakaa rästiin jääneitä osinkoja takautuvasti.”

Yhteisvastuun kasvattaminen ei lopu pankkien omiin pääomiin ja kriisinratkaisurahoihin. Pankkiunionin viimeinen puuttuva palanen eli yhteinen talletussuojakin etenee virkakoneistossa vääjäämättömästi.

Nyt näyttää siltä, että se tulee päätettäväksi sopivasti joskus ensi talven aikana, kun varoja voidaan alkaa tarvita heikoimpien pankkien kaatuessa kriisin seurauksiin.

Pankkiunionissa suurimmille pankeille on tehty tarkat suunnitelmat toimenpiteistä siltä varalta, että pankki joutuu ongelmiin. Nämä pankit ovat niin suuria tai oman maansa rahoitusjärjestelmän kannalta niin tärkeitä, ettei niitä käytännössä voida päästää konkurssiin. Perinteisesti tällaiset pankit on pelastettu valtion varoilla. Irlannissa toimenpide johti finanssikriisin aikoihin koko valtion kassakriisiin.

Sen jälkeen on haluttu varmistaa, että suurtenkin pankkien omistajat joutuvat vastuuseen ja jos sen lisäksi tarvitaan varoja, pankin elintärkeät ja elinkelpoiset osat pidetään pystyssä kriisinratkaisurahaston avulla.

Finanssialan johtava lakimies Olli Salmi kertoo, että kriisisuunnitelmien laadinnan yhteydessä jopa pankkien rakenteita on muutettu niin, että pankki voitaisiin kriisitilanteessa helpommin jakaa osiin.

Suunnitelmat on tehty niin huolella, että niiden pitäisi myös käytännössä toimia. Kriisinratkaisurahaston varoja voidaan Salmen mukaan tarvita esimerkiksi pankin likviditeetin väliaikaiseen turvaamiseen.

Pienemmät pankit sen sijaan voidaan päästää konkurssiin. Silloinkin kuitenkin enintään 100 000 euron talletukset maksetaan asiakkaille talletussuojarahastoista, jos pankilla ei ole riittävästi likvidejä varoja. Tähän asti pankeilta kerätyt rahastot ovat olleet kansallisia, mutta pankkiunionissa niistä halutaan tehdä yhteisiä.

Olli Salmi­

”Ajatuksena on, että jos jonkin maan rahasto tyhjenisi, yhteinen rahasto lainaisi sille varoja. Yhteinen rahasto puolestaan lainaisi varoja muilta kansallisilta rahastoilta”, Salmi sanoo.

Salmen mukaan huolta herättää nyt se, että jos ongelmia on tiedossa paljon, järjestelmä voi luoda kannustimen päästää pankkeja nurin nopeasti, kun rahaa on vielä käytettävissä.

Jos jonkin maan pankkijärjestelmän tilanne käy todella tukalaksi, jää nähtäväksi jälleen kerran, miten hyvin sovitut periaatteet pitävät. Kriisin tullen periaatteet ovat EU:ssa aina joustaneet, kunhan päätös on saatu runtattua kasaan.

”Pitääkö tämä ajatus muiden maiden rahastoista lainattujen varojen takaisinmaksusta, vai päädytäänkö kompromissiin, joka ei näytä kovin hyvältä niiden maiden osalta, joissa asiat on hoidettu hyvin”, hän sanoo.

Talletussuojassa pelissä ovat paitsi pankkien myös veronmaksajien rahat.

Kun Euroopan pankkiunionia alettiin finanssikriisin jälkeen rakentaa, marssijärjestyksen piti olla selvä. Ensin pannaan pystyyn yhteinen pankkivalvonta, joka huolehtii siitä, että pankkeja valvotaan samalla mitalla ja ne ohjataan tiukalla kädellä siivoamaan taseensa ja riskinsä. Vasta sitten piti kasvattaa yhteisvastuuta.

Koronakriisi kuitenkin yllätti, ja erityisesti joidenkin Etelä-Euroopan maiden pankkien siivoaminen oli vielä pahasti kesken, kun uudet ongelmat tulivat syliin. Suomen finanssialalla ollaan perustellusti huolissaan.

Yhteiskunnan kannalta tilanne on ristiriitainen. Valtiovarainministeri Matti Vanhanen perusteli kriisinratkaisun yhteisvastuun hyväksymistä Suomen pankkisektorin valtavalla koolla.

Käytännössä Vanhanen tarkoitti Nordeaa. Jos se joutuisi vaikeuksiin, jättipankin pelastaminen panisi koko Suomen talouden koville. Suomikin tarvitsee siis leveämpiä harteita.

Kuitenkin jos toistaiseksi hyvin vakavarainen Nordea joutuisi muiden pankkien kriisien maksajaksi, se heikentäisi vastaavasti Nordeaa ja koko Suomen rahoitusmarkkinoita.

Talletussuojan osalta päätökset ovat vielä tekemättä. Siinä kohdassa kannattaa olla tarkkana.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat