Tekoäly päättää, mitä oikeus­juttuja kannattaa ajaa: Riita­sijoittajat saapuivat Suomeenkin, ja riidan kulut voi nyt myydä rahastolle mojovaa siivua vastaan - Talous | HS.fi

Tekoäly päättää, mitä oikeus­juttuja kannattaa ajaa: Riita­sijoittajat saapuivat Suomeenkin, ja riidan kulut voi nyt myydä rahastolle mojovaa siivua vastaan

Riitarahastot rahoittavat yhtiöiden isoja riitoja mojovaa siivua vastaan ja ottavat vastatakseen kaikista oikeudenkäyntikuluista. Suomessa hanketta käynnistelee DLA Piperin asianajaja Jussi Savonen.

Asianajotoimisto DLA Piperin osakas Jussi Savonen sanoo, että riitasijoittajan osallistuminen riitoihin voi tuoda ”muskelia”, joka panee vastapuolen miettimään, kannattaisiko juttu sopia.­

1.2. 2:00 | Päivitetty 1.2. 6:26

Suomen suurimpien asianajotoimistojen joukkoon kuuluva DLA Piper otti viime elokuussa käyttöön uudenlaisen riitojen rahoitusmallin.

Siinä asiakas voi antaa yli viiden miljoonan euron korvausvaatimusta koskevan riitansa oikeudenkäyntikulut ulkopuolisen sijoitusrahaston maksettavaksi.

Sijoitusrahasto maksaa oikeudenkäyntikulut ja ottaa vastineeksi tyypillisesti 20–40 prosentin osuuden voitetusta korvauksesta. Jos juttu hävitään, rahasto maksaa oikeudenkäyntikulut.

”Tyyppitapaukset ovat yli 20 miljoonan euron juttuja ilman ylärajaa”, DLA Piperin Suomen riidanratkaisuryhmän johtaja, asianajaja Jussi Savonen kertoo rahastojen rahoittamista riitakanteista Euroopassa ja eri puolilla maailmaa.

Suomessa yhtään esimerkkitapausta ei vielä ole.

Savosen tietojen mukaan riitasijoittajat ovat ottaneet yhteyttä suomalaisiin asianajotoimistoihin parin viime vuoden aikana.

Asianajaja Jussi Savosen mukaan tekoälyn käyttö on selvästi lisääntymässä riitarahastojen ja sen käyttämien asiantuntijoiden päätöksenteossa.­

Sijoitusrahastot alkoivat ostaa riitoja sijoitussalkkuihinsa 1990-luvulla. Tiettävästi ensimmäiset alan pioneerit tulivat Australiasta, josta idea levisi 2000-luvulla isompien toimijoiden myötä Britanniaan.

Yhdysvalloissa kaupankäynti riitojen rahoittamisesta on varsinkin joukkokanteissa usein jo arkipäivää.

Kansainvälinen asianajotoimisto DLA Piper on solminut oman yhteistyösopimuksensa Lontoossa AIM-pörssiin listatun rahaston Litigation Capital Managementin (LCM) ja sen yhteistyökumppani Aldersgate Fundingin kanssa.

Aldersgaten asiantuntijat puntaroivat esimerkiksi riidan voittomahdollisuutta, osapuolia ja vastapuolen maksukykyä. Lisäksi he arvioivat, onko päätös täytäntöönpanokelpoinen siinä maassa, jossa vastapuolen rahat ovat, Savonen kertoo.

Aldersgate analysoi myös ennakkotapauksia, oikeuspaikkaa ja strategiaa.

”Tämä kaikki vaatii pitkän linjan osaamista”, Savonen toteaa.

Suoratoistokanava HBO:lla pyörivässä The Good Fight -lakisarjassa on toistuva kohtaus, jossa kaksi riitasijoittamisen asiantuntijaa istuu asianajotoimiston osakkaiden kanssa neuvottelemassa, voidaanko jonkin asian käsittelyä jatkaa.

Nämä nörtit naputtavat läppäreitään ja kertovat sitten algoritmin päätöksen siitä, kuka saa oikeutta eli löytyykö kanteelle rahoitusta.

Savosen mukaan tekoälyn käyttö on selvästi lisääntymässä riitarahastojen ja sen käyttämien asiantuntijoiden päätöksenteossa.

Kun asiantuntijoiden tietokantoihin on liitetty tarpeeksi tietoa vastaavanlaisten riitojen lopputulemista, riitarahoittajat pystyvät saamiensa tunnuslukujen perustella päättämään, kannattaako riitaa lähteä rahoittamaan.

Riitasijoittajat lähtevät laskelmissaan siitä, että juttu pitää voittaa yli 60 prosentin todennäköisyydellä. Riidasta saatavan korvauksen pitää myös olla vähintään kymmenkertainen suhteessa oikeudenkäyntikuluihin, Savonen kertoo.

Riskin hävityn jutun vastapuolen oikeudenkäyntikulujen maksamisesta sijoittajat myyvät pois vakuutusyhtiöille. Vakuutuksen hinta on usein noin yhden prosenttiyksikön luokkaa riidan määrästä.

Savonen arvelee, että Suomessa riitarahoittajien maksamat oikeudenkäyntikulut voisivat sopia parhaiten yrityksille, jotka eivät halua sijoittaa miljoonia euroja oikeudenkäyntikuluihin riidassa, jossa tuomioistuimen ratkaisusta on epävarmuutta.

”Kun riita ei maksa oikeusvaatimuksen esittäjälle ja sijoittaja kärsii, jos juttu hävitään”, Savonen perustelee.

Savonen sanoo, että riitasijoittamisen tuotot eivät kulje samassa tahdissa osakekurssien nousun kanssa.­

Yhdysvalloissa huippuasianajajat laajoine avustajajoukkoineen keräävät erityisesti joukkokanteista ja vahingonkorvausjutuista usein valtavia korvaussummien prosenttiosuuksiin perustuvia palkkioita.

Savosen mukaan Suomessa käytäntö riitasijoittajien maksamissa oikeudenkäynneissä ja välimiesmenettelyissä tulee olemaan maltillisempi jo Suomen asianajajien eettisten sääntöjen takia.

Hän kertoo DLA Piper -asianajotoimiston sopineen LCM:n ja Aldersgaten kanssa, että työt tehdään 30 prosenttia alle listahintojen.

Jos juttu voitetaan, toimisto saa veloittaa täyden hinnan ja voi saada mahdollisesti pienen bonuksen laskettuna voitetusta summasta.

Savosen ryhmä edustaa paraikaa Helsingin kaupungin liikennelaitosta (HKL) Siemensin ja HKL:n välisessä metroriidassa Helsingin käräjäoikeudessa. Siinä riidellään mahdollisesti yli 200 miljoonaan euroon nousevasta korvauksesta.

Savonen myöntää, että tapaus olisi kooltaan erinomainen kohde riitasijoittajalle, mutta hän muistuttaa julkisen varainkäytön asettavan usein rajoituksia sille, miten riitasijoittajia voi käyttää.

”Sillekin on selvät syynsä, miksi asiaa käsitellään julkisesti Helsingin käräjäoikeudessa eikä välimiesten kesken.”

Julkisen tahon on lähtökohtaisesti toimittava niin avoimesti ja läpinäkyvästi kuin mahdollista, jotta kansanvalta toteutuu.

Kymmenen viime vuoden aikana oikeudenkäyntikulut ovat Suomessa jopa kaksin- tai kolminkertaistuneet.

Savosen mukaan riitasijoittajien tulo voi osaltaan muuttaa tapaa, jolla oikeutta käydään.

”Harvoin meidän hommissa tapahtuu mitään mielenkiintoista. Tämä on nyt sellainen”, Savonen arvioi.

”Erityisesti turhia juttuja ei ajeta, koska riitasijoittaja ei halua tappioita.”

Savonen arvelee, että riitasijoittajien ja tekoälyn käyttö voi vaikuttaa siihenkin, että juttuja sovitaan herkemmin, kun riitasijoittaja on arvioinut tapauksen ja päätynyt ennakkolaskelmissaan siihen, että riski kannattaa ottaa.

”Siinä voi alkaa vastapuolen puntti väpättämään.”

Sijoittajia riitasijoittaminen voi kiinnostaa senkin takia, että se ei ole riippuvaista osakkeiden ja korkojen kurssikehityksestä.

Päinvastoin, taantuman tullessa riitoja saattaa tulla jopa nousukautta enemmän.

DLA Piper ja riitasijoittajat

DLA Piper on kansainvälinen asianajotoimisto, joka on laskutavasta riippuen kolmen suurimman asianajotoimiston joukossa. Sen palveluksessa on noin 5 000 juristia.

Suomessa DLA Piperilla on 60 työntekijää, joista 45 on juristeja. Sen liikevaihto on noin 15 miljoonaa euroa.

Vuonna 1998 Australiassa perustettu Litigation Capital Management (LCM) luokittelee itsensä vaihtoehtoiseksi varainhallintayhtiöksi, joka on erikoistunut oikeusriitojen rahoittamiseen. LCM listautui Lontoon AIM-markkinapaikkaan vuonna 2018. LCM rahoittaa yksittäisiä riitoja, ylläpitää oikeusriidoista koostuvia portfoliosijoituksia sekä hankkii yksittäisiä, tyypillisesti maksukyvyttömyyteen liittyviä oikeusriitoja.

Suuria riitasijoittajia ovat esimerkiksi sekä Lontoon että New Yorkin pörssiin listattu Burford Capital Limited ja australialainen Omni Bridgeway.

Markkinan muista merkittävistä toimijoista esimerkiksi APEX hyödyntää tekoälyn keinoja ensivaiheen riskiarvioinnissa. Lisäksi markkinoille on ilmestynyt uudenlaisia toimijoita kuten Legalist-niminen Piilaaksossa toimiva keskikokoisten riitojen algoritmipohjainen startup, joka keräsi vuonna 2019 toisella rahoituskierroksellaan 100 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Artikkeliin liittyviä aiheita