Työsuhdeauto on monelle suomalaiselle tuttu käsite, mutta harva on kuullut työsuhdepyörästä.
Tänä vuonna tilanne saattaa muuttua nopeasti.
HS:n selvityksen mukaan moni suomalaisyhtiö aikoo käyttää veroporkkanaa, jossa työntekijälle tarjottava polkupyöräetu on vuosittain verovapaa 1 200 euroon asti. Hallitus päätti asiasta syksyn budjettiriihessä, ja muutos tuli voimaan vuoden alussa.
Samalla markkinoille on tullut useita palveluntarjoajia, jotka hoitavat pyörien hankintaprosessin ja talousraportoinnin yritysten puolesta. Yksi ensimmäistä tulokkaista oli pari vuotta alkunsa saanut Vapaus.
Viime kuukausina se on saanut yhteydenottoja kymmeniltä asiakasyrityksiltä, jotka haluavat tilata työntekijöilleen polkupyöriä.
”Kiinnostus on kasvanut rajusti alkuvuodesta. Meillä on tällä hetkellä voimassa puitesopimukset yhteensä 15 000 työntekijälle asiakasyrityksissä”, kertoo toimitusjohtaja Mikko Ampuja.
Useimmat yrityksen asiakkaat eivät ole vielä kertoneet julkisesti työsuhdepyörien tarjoamisesta, mutta joukossa on Ampujan mukaan eri kokoisia yrityksiä muutaman hengen pajoista pörssiyrityksiin.
Mikko Ampuja teki 10 vuoden uran konsulttina, kunnes perusti Vapaus-yhtiön vuonna 2017. ”Halusin tehdä jotain merkityksellistä, jolla on vaikutusta myös ympäristöön”, hän sanoo.
Yksi uusista asiakkaista on teleoperaattori Telia, jolla on tällä hetkellä noin 4 400 työntekijää Suomessa. Polkupyöräetua tarjotaan jatkossa koko henkilöstölle. Henkilöstöllä on ollut mahdollisuus pyöräetuun viime viikon maanantaista alkaen.
”Tämä herätti valtavaa kiinnostusta jo etukäteen, kun kysyimme mielipidettä pienemmässä porukassa. Nyt kun tieto on julkaistu koko henkilöstölle, on tilauksia ja kyselyjä tullut kymmeniä reilussa viikossa”, sanoo henkilöstöjohtaja Heini Linnainmaa Teliasta.
Jo noin sadalle telialaiselle on tilattu työsuhdepyörä.
Linnainmaan mukaan pyöräetu sopii hyvin yhtiöön, joka pyrkii hiilijalanjäljen pienentämiseen koko toiminnassaan. Se näkyy henkilöstön suuntaan esimerkiksi siten, että työmatkoissa parkkipaikkojen tukea on siirretty julkisen liikenteen tukemiseen.
Työsuhdepyörien määrän suhteen yhtiö ei ole asettanut tavoitteita, vaan edun käyttäminen on kiinni työntekijän omasta halukkuudesta.
Työsuhdepyörä on polkupyörä, jonka hankinnasta vastaa työnantaja. Pyörä voidaan hankkia työnantajayrityksen omistukseen tai vuokrata leasing-palveluna. Työnantaja taas pidättää pyörän kustannukset työntekijän palkasta tai tarjoaa sen palkan päälle tulevana etuna.
Suoraan työntekijän omistukseen hankittavaa polkupyörää etu ei koske. Kyse on siis palvelusta, jonka käyttöä tuetaan osittaisella verovapaudella.
Lähtökohta on se, että työnantaja tekee puitesopimuksen työsuhdepyöriä tarjoavan yrityksen kanssa. Näitä yrityksiä on Vapauden ohella useita, kuten Suomen Työsuhdepyörä ja Go by Bike Finland. Palveluntarjoaja ei kuitenkaan tavallisesti itse myy polkupyöriä, vaan tarjoaa asiakasyrityksen työntekijöille joukon kumppaniliikkeitä, josta pyörän voi käydä valitsemassa.
Vapaudella näitä kumppaniliikkeitä on yli 40 ympäri Suomea, ja lisäksi työsuhdepyörän voi tilata esimerkiksi saksalaisjätti Canyonilta tai muista EU-alueen verkkokaupoista. Eri pyörämerkkejä on valittavana toista sataa.
Go by Bike ei puolestaan aseta mitään rajoituksia sille, mistä asiakasyrityksen työntekijä pyöränsä hankkii.
Tavallista on antaa hankittavalle pyörälle ja siihen liittyvälle palvelulle enimmäishinta. Esimerkiksi kolmen vuoden leasing-sopimuksella hankittavan pyörän jälleenmyyntihinta voi olla jopa 3 400 euroa. Sillä hinnalla saa laadukkaan sähköpyörän tai maasto- tai kilpapyörän kalliimmasta päästä.
Palveluntarjoaja maksaa polkupyörän pyörän myyvälle liikkeelle ja hankkii sen omaan taseeseensa, jonka jälkeen pyörä vuokrataan asiakasyrityksen työntekijälle.
Telian henkilöstöjohtaja Heini Linnainmaa sanoo, että työsuhdepyöria hankitaan erityisesti henkilöstön hyvinvoinnin tukemiseksi. Kuvassa myös hankintapäällikkö Antti Ruutu ja palkitsemisesta vastaava johtaja Heikki Pokela.
Polkupyörän käyttäjän eli työntekijän näkökulmasta pyöräetu toimii samalla periaatteella kuin autoetu: käytöstä maksetaan verotusarvona, joka voidaan lisätä palkkaan tai vähentää siitä.
Selvästi yleisempää on tarjota polkupyöräetu palkanosana.
Verottajan mukaan palkkaa ei voi tarkalleen ottaen muuttaa suoraan pyöräeduksi. Verohallinnon mukaan työsuhdepolkupyörä on verotuksessa luontoisetu, joka tulee palkan päälle. Se ei siis vähennä verotettavaa tuloa. Sen sijaan polkupyöräetua ei käytännössä veroteta, jos se on korkeintaan 1 200 euroa vuodessa.
Edun hinta lasketaan verotusarvon ja työntekijän oman veroprosentin perusteella. Esimerkiksi 3 500 euron kuukausipalkalla työntekijän tulovero on Veronmaksajien keskusliiton mukaan 29,7 prosenttia, kun mukaan lasketaan työttömyys- ja eläkevakuutusmaksut.
Jos työntekijä valitsee sata euroa kuukaudessa maksavan työsuhdepyörän palkanosana, on hänen palkastaan käytännössä sata euroa verotonta ansiotuloa. Käteen jäävä nettoansio siis pienenee, mutta verovapauden vuoksi pyöräedun kustannukset ovat huomattavasti sadan euron verotusarvoa pienemmät.
Veroetu huomioidaan jo palkanlaskun yhteydessä.
Esimerkiksi 29,7 veroprosentilla satasen pyöräetu maksaa todellisuudessa noin 50 euroa kuussa. Työntekijä hyötyy vuosittain veroedusta oman veroprosenttinsa verran, jolloin 3 500 euron kuukausituloilla veroedun todellinen arvo olisi noin 350 euroa vuodessa.
Työnantajakin säästää: esimerkiksi satasen pyöräedusta ei makseta lainkaan sivukuluja. Näin työnantajalle on edullisempaa antaa sadan euron pyöräetu kuin satasen korotus kuukausipalkkaan. Työntekijälle edullisen työsuhdepyörän kääntöpuolena on se, että pyöräetuna maksettavasta palkasta ei kerry eläkettä.
Työnantajan kulut tulevat palvelumaksuista, joita Vapauden ja Go by Biken kaltaiset yritykset perivät palvelun hallinnoinnista. Se säästää työnantajien vaivaa.
Keskuskauppakamarissa ei uskota, että sivukulujen välttäminen olisi työnantajille syy tarjota pyöräetua.
”En usko, että työnantajilla liittyy polkupyöräedun verovapauteen kovin suuria intressejä. Summa ei ole kuitenkaan niin iso työnantajan näkökulmasta, ja enemmänkin uskon, että kyse on työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtimisesta”, sanoo johtava veroasiantuntija Emmiliina Kujanpää.
Samaa sanoo Telian henkilöstöjohtaja Linnainmaa: sivukuluissa tulevat säästöt palautetaan suoraan henkilöstölle työsuhdepyöräilyn kustannuksiin. Verosäästöllä tuetaan pyörien vakuutusmaksuja ja omavastuuosuuksia.
Hankintapäällikkö Antti Ruutu on yksi yhtiön työntekijöistä, jotka harkitsevat nyt työsuhdepyörän ottamista. Hän oli itsekin mukana pyörien hankintaprosessissa, ja kysyntää on kuulemma ollut paljon.
Työsuhdepyörän käyttöä ei ole rajoitettu mitenkään, vaan sen voi hankkia työmatkoja varten tai esimerkiksi kilpapyöräilyharrastukseen.
”Olen harjoitellut triatlonia varten, mutta kunnolliset pyörät maksavat helposti 3 000 euroa. Sellaisen hankkiminen olisi aika suuri taloudellinen panostus, mutta työsuhdepyörän ottamalla se olisi mahdollista. Lisäksi työnantaja tulee vastaan maksamalla varkaus- ja rikkoutumistilanteessa omavastuun, joka olisi muuten 340 euroa”, Ruutu sanoo.
Telialla työnantaja maksaa omavastuun ensimmäisellä kerralla, mutta toinen kerta menee jo pyörän käyttäjän omaan piikkiin. Se tarkoittaa, että huippukalliin pyörän säilyttämiseen on kannattavaa kiinnittää erityistä huomiota.
Työsuhdepyöriin kohdistuvasta todellisesta kiinnostuksesta on näin alkuvaiheessa vaikea esittää arviota. Moni asia kuitenkin viittaa siihen, että yritysten kiinnostus kasvaa vauhdilla.
Telian Linnainmaa sanoo, että monelta kollegalta muista yrityksistä on tullut kyselyjä, miten polkupyöräetu saataisiin nopeasti henkilöstön käyttöön. Go By Biken toimitusjohtaja Tommi Ylönen puolestaan kertoo, että yhtiö on lyhyessä ajassa välittänyt asiakasyritysten työntekijöille noin sata työsuhdepyörää.
Kevään koittaessa kuhinaa saattaa olla huomattavasti enemmän.
Se näkyy esimerkiksi markkinoille haluavien yritysten määrässä. Alalle on tullut puhtaasti taloushallinnointiin ja palveluntuotantoon keskittyviä yrityksiä. Lisäksi monet pyöräliikkeet ja maahantuojat ovat perustaneet omia yrityksiään työsuhdepyörien tarjoamiseen.
Tarjonta on siksi kirjavaa, ja käytännöt ovat vasta muotoutumassa. Yksi alkuvaiheen ongelma on ollut vakuutusten järjestäminen: kotimaisille vakuutusyhtiöille työsuhdepyörät ovat HS:n haastattelemien yritysten mukaan hankala pala. Niitä ei saa käyttäjän oman kotivakuutuksen piiriin, vaan leasing-yhtiön on hankittava niille oma vakuutus.
”Asiakkaille tulevat pyörät ovat käytännössä rahoitusyhtiön omistuksessa. Kotimaisten vakuutusyhtiöiden näkökulmasta työsuhdepyörä on vielä niin uusi asia, ettei kattavaa tuotetta ja hinnoittelua ole vielä ehditty kehittää. Gobybike.fi-palvelun vakuutuksen olemme neuvotelleet ulkomaisen vakuutusyhtiön kanssa. Näin vakuutuksemme korvaa myös vahinkotilanteet esimerkiksi kolarin tai väistötilanteen seurauksena. Omavastuut vakuutuksissa pyörivät yleisesti noin 200 euron paikkeilla”, Ylönen sanoo.
Kuluttajat ovat tottuneet siihen, että polkupyörän voi saada muutamalla satasella. Monelle tuhannen euron polkupyörä on jo huomattavan kallis, mutta työsuhdepyörissä puhutaan jo aivan toisesta mittaluokasta.
Esimerkiksi 2 500 euroa maksava sähköpyörä on monelle liian kova investointi yhdellä kerralla, mutta työsuhdepyöränä sellainen on mahdollista hankkia tavallisesti noin 40–50 euron kuukausimaksulla, johon kuuluu myös huoltoa.
Mikko Ampuja Vapaudesta sanoo, että ensivaiheessa työsuhdepyöriksi on hankittu etenkin kalliimman pään pyöriä, koska niillä saa irti isoimman hyödyn verottajan tarjoamasta verovapaudesta.
”Noin 2 000–3 000 euron arvoinen pyörä on herättänyt eniten kiinnostusta. Esimeriksi sähköavusteinen maastopyörä on ollut suosittu talvikäyttöön. Pidemmällä aikavälillä uskon, että moni valitsee myös edullisempia peruspyöriä työsuhdekäyttöön. Mitään alarajaa ei sinänsä ole määritelty”, Ampuja sanoo.
Polkupyöräetu on ollut periaatteessa käytössä aikaisemminkin, mutta ilman veroetua se ei ole ollut kovin suosittu. Nyt työsuhdepyöräilijöille annettava veroetu on yksi hallituksen keinoista vähentää liikenteen päästöjä.
Lopullinen suosio riippuu yritysten ja työntekijöiden innostuksesta. Alkuvaiheen kokemukset viittaavat siihen, että veromuutos saattaa lisätä sähköpyörien käyttöä roimasti, kun niiden kustannukset tulevat entistä useammin suomalaisille kuluttajille.
Työnantajien näkökulmasta kyse on melko kustannusneutraalista edusta, jolla voi kannustaa henkilöstöä tekemään aikaisempaa isomman osan matkoista pyörällä. Valtiovarainministeriö on puolestaan laskenut pyöräedun kustannusvaikutuksen verokertymän vähenemisenä.
Mikäli 10 000 suomalaista ottaisi edun käyttöön pysyvästi useaksi vuodeksi, vähenisivät kuntien ja valtiot verotulot yhteensä neljällä miljoonalla eurolla vuodessa.
Muutos on VM:n mukaan perusteltu, jos se tuo mukanaan vastaavasti myönteisen vaikutuksen liikenteen päästöjen vähenemisenä ja työmatkaliikkumisen lisääntymisenä.
Oikaisu 14.2. klo 16.05: Toisin kuin jutussa kerrottiin, verottajan mukaan palkkaa ei voi tarkalleen ottaen muuttaa suoraan pyöräeduksi. Verohallinnon mukaan työsuhdepolkupyörä on verotuksessa luontoisetu, joka tulee palkan päälle. Se ei siis vähennä verotettavaa tuloa. Sen sijaan polkupyöräetua ei käytännössä veroteta, jos se on korkeintaan 1 200 euroa vuodessa.
