Huoli ilmaston­muutoksesta ravistelee finanssi­maailmaa, ja se voi pakottaa paljon saastuttavat yritykset muutokseen – ”Tällainen yli­likviditeetti ei jatku ikuisesti” - Talous | HS.fi

Huoli ilmaston­muutoksesta ravistelee finanssi­maailmaa, ja se voi pakottaa paljon saastuttavat yritykset muutokseen – ”Tällainen yli­likviditeetti ei jatku ikuisesti”

Moni paljon hiilidioksidipäästöjä tuottava ala on myös pääomavaltainen. Se kasvattaa rahoittajien sananvaltaa.

Teollisuuden toimialajärjestöt ja valtio luovat Tanskassa yhdessä välineitä, joiden avulla yritysten on helpompi arvioida päästöjään. Esimerkiksi maa- ja metsätalouden päästöjä on tällä hetkellä vaikea arvioida yrityskohtaisesti, joten päästöarviot perustuvat sektorin päästöihin kokonaisuutena.­

22.2. 2:00 | Päivitetty 22.2. 14:45

Muutoksen tahti on huimaava. Helmikuun 11. päivä Yhdysvaltain suurimpiin pankkeihin kuuluva Bank of America sitoutui tekemään luottosalkustaan hiilidioksidineutraalin vuoteen 2050 mennessä. Pankki on Reutersin mukaan maailman suurimpia öljy- ja hiiliteollisuuden rahoittajia.

Lupaus tarkoittaa, että pankki sitoutuu Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteeseen hidastaa maapallon lämpeneminen 1,5 asteeseen. Jo aiemmin jättipankit Morgan Stanley ja JP Morgan Chase ovat tehneet samanlaisen sitoumuksen, ja monen suuren pankin odotetaan seuraavan perässä.

Tällainen lupaus on nyt muotia, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa monet sijoittaja- ja kansalaisjärjestöt painostavat yrityksiä sitoumuksiin. Sama lupaus on kuultu monelta suomalaiseltakin pörssiyritykseltä viime aikoina.

Lupauksen alaviitteessä pitäisi kuitenkin lukea, että 30 vuotta on sopiva aikajänne siksi, että nykyjohto ei varmasti ole silloin enää virassaan vastaamassa sen täyttymisestä. Lupauksella on merkitystä vasta, jos sen täyttymistä aletaan edistää konkreettisin toimin ja tiukoin välitavoittein.

Nyt myös niitä on alkanut kuulua. Monilla teollisuusyrityksillä on selvä suunnitelma päästöjen vähentämiseen. Osa on myös sitoutunut pääsemään tavoitteeseen jo selvästi etuajassa, viimeisimpänä UPM viime keskiviikkona.

Ensimmäisten suurten pankkien joukossa Nordea kertoi helmikuun alussa vähentävänsä sekä sijoitus- että yritysluottosalkkunsa hiilidioksidijalanjälkeä 40–50 prosenttia jo vuoteen 2030 mennessä.

Lue lisää: Nordean tulosjulkistuksen suurin uutinen mullistaa maailmaamme vauhdilla, jota harva on edes ymmärtänyt

Sijoitus- ja rahoitusalan toimet ovat erityisen tärkeitä, koska lähes kaikki yritykset pienistä suurimpaan ovat riippuvaisia sijoittajien tai pankkien rahoituksesta. Jotta hiilineutraaliutta tavoitteleva pankki voi päästä tavoitteeseensa, sen asiakaskunnan pitää vähentää päästöjä vastaavasti.

Miten pankit ja sijoittajat sitten käytännössä saavat salkkujensa eli viime kädessä asiakkaidensa päästöt vähenemään? Se onkin vähän monimutkaisempi tarina.

Ensin pitäisi tietää, mikä on sijoitus- ja luottosalkkujen nykyinen hiilidioksidipäästömäärä. Suurten pörssiyritysten tapauksessa se ei ole ongelma. Useimmat isot pörssiyritykset raportoivat jo nyt vastuullisuusraporteissaan päästönsä.

Siksi sijoituspuolelle on jo vuosia pystytty rakentamaan esimerkiksi kestävyyskriteerien mukaan sijoittavia rahastoja. Niiden suosio kasvoi viime vuonna vauhdikkaasti.

Liiketoiminnan kestävyyden mittarit eivät tosin ole yksinkertaisia. Yhdessä paikassa päästöjä vähentävät teot saattavat esimerkiksi pienentää hiilinieluja tai heikentää uhanalaisten lajien elinoloja toisaalla.

Pankkien työtä helpottaa lähivuosina se, että pörssiyrityksille on tulossa EU:sta lisää sitovaa ohjeistusta päästöjen ja muiden vastuullisuusasioiden raportointiin. EU:ssa on myös lähiaikoina valmistumassa määritelmä, niin sanottu taksonomia siitä, mikä todella on kestävää toimintaa esimerkiksi ilmaston näkökulmasta.

Lainasalkkujen päästöjen selvittäminen on monin verroin sijoitussalkkuja monimutkaisempaa. Esimerkiksi Nordean kaltaisella pankilla on tuhansittain pienempiä yritysasiakkaita. Miten niiden päästöistä saadaan selkoa?

”Tänä vuonna tavoitteemme on saada laskettua luotto- ja sijoitussalkkujen hiilijalanjälki. Olemme pilotoineet tätä, ja tässä vaiheessa tiedot perustuvat suurelta osin julkisiin lähteisiin. Otetaan esimerkiksi Tanskan maataloussektori. Arviomme perustuu siihen, mitkä sen sektorin päästöt ovat kokonaisuutena ja paljonko meillä on siellä luottoja”, Nordean kestävän liiketoiminnan apulaisjohtaja Ylva Hannestad kertoo.

Nordea on monen muun pankin tavoin mukana rahoitusalan PCAF-yhteistyöjärjestössä, jossa pyritään standardoimaan luottosalkkujen päästöraportointia ja seuraamaan yhteismitallisesti, kuinka pankit siitä suoriutuvat.

Hannestadin mukaan laskenta tarkentuu vähitellen, kun yritysten raportointi kehittyy.

”Parin-kolmen vuoden kuluttua tilanne lienee jo parempi. Lähestymme tätä myös riskiperustaisesti eli isommilta yrityksiltä, joiden hiilijalanjälki on suurempi, vaadimme tarkempaa raportointia ja myös autamme yrityksiä raportoimaan sen”, hän sanoo.

Lisäksi Nordea on monen muun pankin tavoin kertonut, ettei se rahoita yrityksiä, joiden liiketoiminta on merkittävästi riippuvaista kivihiilestä.

Nykyisten päästöjen tunteminen ei tietenkään riitä, vaan pankkien pitäisi saada asiakkaat myös vähentämään päästöjä. Siihen toki ohjaavat myös valtioiden toimet, kuten päästökauppa.

Käytännössä suurten asiakkaiden kanssa pankit keskustelevat jo nyt, miten yritys aikoo sopeuttaa liiketoimintansa ilmastovaatimuksiin. Kyvyttömyys sopeutua on liiketoiminnalle tuntuva riski, jonka pitäisi näkyä rahoituksen hinnassa. Sen puolestaan pitäisi kannustaa yrityksiä toimiin.

Myös Euroopan pankkeja valvovat Euroopan keskuspankki ja pankkivirasto EBA ovat pohtimassa, miten ilmastoriskit pitäisi ottaa huomioon pankkien virallisessa riskilaskennassa.

Mutta kaikki toimet edellyttävät täsmällisempiä tietoja yritysten päästöistä. Danske Bankin kestävästä rahoituksesta vastaavan johtajan Samu Slotten mukaan teollisuuden toimialajärjestöt ja valtiovalta luovat Tanskassa yhdessä välineitä yrityksille arvioinnin helpottamiseen.

Myös Danske Bank on selvittämässä luottosalkkunsa hiilijalanjälkeä ja on sitoutunut asettamaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisen tavoitteen yritysantolainaukselleen. Pankki aikoo Slotten mukaan linjata tarkemmat hiilijalanjäljen vähennysaikataulut viimeistään vuonna 2023.

”Halusimme ottaa aikaa pohtiaksemme, mitä kaikkea sitoumus tarkoittaa. Jos pankki tekee sitoumuksen, niin muutos pitää saada tapahtumaan reaalitaloudessa. Miten me pystymme ohjaamaan ja kannustamaan siihen”, Slotte sanoo.

Monet eniten päästöjä tuottavat alat, kuten energiateollisuus tai esimerkiksi terästeollisuus ovat pääomavaltaisia. Se kasvattaa periaatteessa rahoittajien mahdollisuuksia vaikuttaa.

”Tällä hetkellä rahaa on kuitenkin yllin kyllin tarjolla, ja se on edullista. Siksi ohjausvaikutus on varmasti heikompi, mutta tällainen ylilikviditeetti ei tule jatkumaan ikuisesti.”

Loppujen lopuksi pankkimaailma on aika pieni. Jos isoimmat pohjoismaiset pankit ottavat tiukan linjan päästöjen vähentämiseen, asiakkaiden on reagoitava.

Pankit ovat jo rakentaneet vihreitä lainoja, joilla voidaan rahoittaa päästöjä vähentäviä hankkeita. Suurten yritysten rahoituspaketteihin saatetaan myös liittää päästöjen vähentämiseen liittyviä ehtoja, jotka vaikuttavat lainan marginaaliin.

Moni suomalaisyrityskin on ottanut tällaisia lainoja. Toki ehdot liittyvät yleensä hankkeisiin, joita yritykset olivat joka tapauksessa tekemässä, joten todellisen vaikutuksen arvioiminen on vaikeaa.

Finanssialan vastuullisuusasiantuntijan Elina Kampin mukaan vihreän rahoituksen kriteerit ovatkin vielä turhan ”joustavat”. Tähänkin on tulossa tarkempaa sääntelyä.

Työeläkeyhtiö Varma on lähes konkari vaikuttavassa vastuullisuussijoittamisessa. Varma on Euroopankin mittakaavassa suuri sijoittaja, jolla on sanavaltaa ja merkitystä sijoitusmarkkinoilla. Varma aikoo tehdä koko sijoitussalkustaan hiilineutraalin vuoteen 2035 mennessä ja päämäärä on palasteltu tiukkoihin välitavoitteisiin.

Vuodesta 2015 yhtiön kiinteistösijoitusten päästöt ovat jo laskeneet 47 prosenttia ja osakesijoitusten 29 prosenttia.

”Eri sijoituskohteisiin sovelletaan erilaisia toimia. Ajattelemme, että ilmastonmuutoksen huomioiminen on myös sijoitusriskien hallintaa. Itse ilmastonmuutos, kuten sateiden lisääntyminen, voi aiheuttaa yrityksille ongelmia, tai niiden liiketoiminta voi kärsiä regulaation tiukkenemisesta tai kuluttajien käytöksen muutoksesta”, Varman vastuullisen sijoittamisen johtaja Hanna Kaskela sanoo.

Globaalisti päästöt tulevat hyvin suurelta osin sähkön- ja lämmöntuotannosta, teräksestä, betonista ja kaivosalalta.­

Sijoituskohteiden hiili-intensiteettiä laskettaessa otetaan huomioon yrityksen oman toiminnan ja ostetun sähkön päästöt.

”Globaalisti päästöt tulevat hyvin suurelta osin tietyiltä toimialoilta eli sähkön- ja lämmöntuotannosta, teräksestä, betonista, kaivosalalta. Näiden toimialojen sisällä on hyvin erilaisia yrityksiä. Pyrimme vaikuttamaan eteenpäin katsovasti eli sijoittamaan yrityksiin, jotka pyrkivät hillitsemään ilmastonmuutosta kunnianhimoisilla hiilipäästöleikkaustavoitteilla tai ovat hiilineutraaleja tai saavat toiminnallaan aikaan hiilinieluja. Yleisesti ottaen pyrimme myös vaikuttamaan siihen, että kaikki hiilivoimalat suljetaan”, Kaskela sanoo.

Eläkeyhtiöt omistavat myös paljon kiinteistöjä ja siellä toimet liittyvät Kaskelan mukaan esimerkiksi lämpöpumppujen asentamiseen ja muihin energiatehokkuutta parantaviin investointeihin, jotka ovat usein myös taloudellisesti tuottavia.

Moni ulkopuolelta tuleva asia tukee Kaskelan mukaan hiiltä vähentävää sijoittamista. Esimerkiksi päästöoikeuden hinnan nousu leikkaa jo automaattisesti fossiilista voimantuotantoa.

Myös keskuspankit ovat heränneet vastuuseensa sijoittajina. Suomen pankilla on aikomus pienentää noin seitsemän miljardin euron suuruisen rahoitusvarallisuuden sijoituskohteiden hiilijalanjälkeä. Johtokunnan jäsenen Tuomas Välimäen mukaan keskuspankillakin ensimmäinen askel on sijoitussalkun nykyisen hiilijalanjäljen selvittäminen. Sen jälkeen mietitään, millä tavoin sitä voidaan pienentää.