Rotterdam varastoi pian teollisuuden päästöt meren pohjaan, ja se voi selittää, miksi valtion pörssijätti vienee miljardihankkeensa Suomen sijaan Hollantiin - Talous | HS.fi

Rotterdam varastoi pian teollisuuden päästöt meren pohjaan, ja se voi selittää, miksi valtion pörssijätti vienee miljardihankkeensa Suomen sijaan Hollantiin

Moni tekijä puoltaa Nesteen jalostamoinvestoinnin tekemistä Rotterdamiin, eikä apu päästöongelman ratkaisuun ole niistä vähäisin, kirjoittaa HS:n taloustoimittaja Jarno Hartikainen.

Rotterdamin satama-alueen Porthos-hankkeessa on tarkoitus kerätä talteen raskaan teollisuuden päästöt, kuljettaa ne maanalaista putkea pitkin merelle ja varastoida ne Pohjanmeren pohjaan.­

4.3. 2:00 | Päivitetty 4.3. 7:33

Polttoainejalostaja Nesteen hartaasti odotettu suurinvestointi Porvooseen on menossa Suomelta todennäköisesti sivu suun. Sen sijaan miljardiluokan investointi kohdistunee Rotterdamiin.

Kauppalehti kertoi keskiviikkona lähteitään nimeämättä, että investointi Rotterdamiin tulisi yhtiölle noin 500 miljoonaa euroa halvemmaksi kuin investointi Porvooseen. HS:n lähteiden mukaan summa on oikeansuuntainen. Ero Rotterdamin eduksi on vain kasvanut sitä mukaa, mitä pidemmälle Nesteen laskelmat ja arviot ovat edenneet.

Neste kommentoi, ettei lopullista päätöstä investoinnista vielä ole tehty.

”Päätöstä ei ole tehty. Aikataulu on yhä H1:n [ensimmäisen vuosipuoliskon] aikana sijaintipäätös ja vuoden lopulla/ensi vuoden alussa investointipäätös”, yhtiön viestintäjohtaja Susanna Sieppi kertoi tekstiviestitse.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) vaikuttaa jo hyväksyneen tappion, vaikka korostaakin, ettei yhtiö ole ilmoittanut lopullista päätöstään.

”Tietysti tämä on pettymys, ilman muuta”, Lintilä sanoi.

Suomen valtio omistaa Nesteestä noin 36 prosenttia.

Lintilän mielestä Suomen pitää analysoida, mitä se voi tehdä jatkossa paremmin ja mitkä syyt vaikuttivat Nesteen ratkaisuun, jos se valitsee Hollannin.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä TEM:in tiedotustilaisuudessa Helsingissä 24. helmikuuta 2021.­

Analysoidaan sitten.

Alusta saakka valtionhallinnossa on tiedostettu, että kilpailu Rotterdamia vastaan on vaikeaa, lähes epätoivoista. Nesteelle on kehitelty monenmoisia porkkanoita innovaatiotuista energiatukeen, mutta niillä on vaikea kuroa kiinni satojen miljoonien eurojen eroa.

Rotterdamin keskeisin vahvuus on sijainti. Yksi maailman suurimpia satamia on globaalien tavaravirtojen solmukohta.

Tämä on uusiutuvien polttoaineiden jalostamolle kriittisen tärkeää: Neste valmistaa uusiutuvaa dieseliä ja lentopolttoainetta paistorasvoista ja muista jäteöljyistä, ja 60 prosenttia Euroopassa käytetystä raaka-aineesta tuodaan tänne muualta, lähinnä Kiinasta ja muualta Aasiasta. Vastaavasti tärkeimmät markkinat tuotteille ovat Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa, jonne on niin ikään lyhyempi laivamatka Rotterdamista kuin Porvoosta.

Lisäksi Neste haluaa laajentaa liiketoimintaansa toimittamalla uusiutuvaa raaka-ainetta muovi- ja kemianteollisuudelle. Rotterdamissa asiakkaat olisivat lähellä.

Marraskuussa Neste kertoi vielä ostavansa oman Rotterdamin-jalostamonsa naapurissa sijaitsevan Bunge Loders Croklaan -yhtiön jalostamon. Se kasvattaa merkittävästi Nesteen raaka-aineiden esikäsittelykapasiteettia. Tämäkin indikoi, että investointipäätös voisi olla menossa Porvoolta ohi suun.

Nesteen Porvoon jalostamo kuvattuna vuonna 2016.­

Lisäksi Rotterdamilla on yksi valtti, joka liittyy Nesteen ilmastotavoitteisiin.

Viime keväänä Neste ilmoitti, että se tähtää hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Yhtiön toiminnasta ei siis nettona aiheudu ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasupäästöjä. Päästöt ajetaan niin lähelle nollaa kuin mahdollista, ja jäljelle jäävät päästöt kompensoidaan muilla toimin. Hiilineutraaliustavoite kattaa yhtiön jalostamoiden suorat päästöt sekä yhtiön ostaman energian tuotannosta aiheutuvat päästöt.

Tavoite vietiin syvälle Nesteen sisäiseen päätöksentekoon. Heinäkuussa yhtiö päivitti investointikriteerinsä niin, että niihin sisältyy jokaisen investointihankkeen ilmastovaikutusten arviointi. Linjaus myös kasvatti kasvihuonekaasupäästöille annettua painoa strategisissa pitkän aikavälin päätöksissä.

Sellaisissa kuin uuden jalostamon rakentaminen.

Jalostamot, myös biojalostamot, ovat suuria päästölähteitä. Nesteen jalostamoiden yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt viime vuonna olivat 2,1 miljoonaa tonnia. Näistä päästöistä pitäisi päästä eroon alle 15 vuodessa. Teollisuusyritykselle se on lyhyt aika.

Niinpä pohtiessaan uuden jalostamon rakentamista Neste joutuu samanaikaisesti miettimään, kuinka se ratkaisee jalostamon päästöongelman.

Rotterdamilla on tarjota tähän ratkaisu.

Kaupungin satama-alueella on käynnissä valtava hiilidioksidin talteenotto- ja varastointihanke Porthos. Sen tarkoitus on kerätä talteen satama-alueen raskaan teollisuuden päästöt, kuljettaa ne maanalaista putkea pitkin merelle ja varastoida ne Pohjanmeren pohjaan ehtyneeseen kaasulähteeseen.

Hankkeen takana ovat muun muassa suuret öljy-yhtiö Shell ja Exxon Mobil, mutta ne eivät varaa putkea omaan käyttöönsä. Hankkeen bisneslogiikka on juuri siinä, että putkesta tulee satama-alueen yhteistä infrastruktuuria, ja mikä tahansa yhtiö alueella voi tehdä sopimuksen sen hyödyntämiseksi. Näin hiilidioksidin talteenotosta tulee yksittäiselle yritykselle halvempaa kuin mallissa, jossa jokainen yritys rakentaa järjestelmänsä alusta loppuun.

Hanke on merkittävä koko Euroopan mittakaavassa. EU lupailee kattavansa viidenneksen hankkeen 500 miljoonan euron kustannuksista.

Suunniteltu hiilidioksidiputki kulkisi aivan Maasvlakten tekoniemen ohi. Siellä sijaitsee myös Nesteen Rotterdamin-jalostamo.

Hankkeen valmistelu on varsin pitkällä, ja lopullinen investointipäätös pitäisi tehdä ensi vuonna. Toiminnassa järjestelmä olisi vuonna 2024.

Ei ole tiedossa, millainen painoarvo Nesteen omissa laskelmissa Rotterdamin CCS-hankkeelle annetaan, mutta on selvää, että tämä on yksi kilpailuetu Rotterdamin hyväksi. Porvoossa vastaavaa infrastruktuuria ei ole.

Kun Neste investointipäätöksensä aikanaan ilmoittaa, käynnistää se Suomessa varmasti vilkkaan poliittisen keskustelun.

Kysellään, olisiko omistajaohjaus voinut tehdä enemmän. Kysellään, mikä on Suomen kilpailukyky.

Se tarjoaa myös tilaisuuden pohtia, mitä on kilpailukyky 2020-luvulla. Se on osaamista, alhaisempia palkkakuluja, matalampia veroja, niitä perinteisiä asioita. Mutta kenties se on jotain uuttakin: infrastruktuuria, joka auttaa yrityksiä ratkomaan ilmasto-ongelmiaan.

Neste oy:n polttoainekuljetuksia Porvoon tuotantolaitoksen liepeiltä Nesteentiellä vuonna 2020.­