Professori Seppo Honkapohja on kehitellyt yllättäviin kriiseihin entistä paremmin purevaa talousmallia: ”Koronakriisi on käypä esimerkki, jossa vanhat rationaaliset teoriat eivät auta” - Talous | HS.fi

Professori Seppo Honkapohja on kehitellyt yllättäviin kriiseihin entistä paremmin purevaa talousmallia: ”Koronakriisi on käypä esimerkki, jossa vanhat rationaaliset teoriat eivät auta”

Seppo Honkapohja kansainvälisti suomalaista taloustiedettä, ohjasi uutta tutkijapolvea – ja päätyi lopulta Suomen Pankkiin.

”Väitöstutkijoita on ohjattava yksilöinä, ja jokaista pitää rohkaista peruspositiivisesti”, toteaa Seppo Honkapohja 30 väitösohjauksen kokemuksin. Hänet kuvattiin Helsingin kauppakorkeakoulun luona Etu-Töölössä.­

6.3. 2:00 | Päivitetty 6.3. 6:48

”Vahvimmin siinä veti puoleensa systemaattinen ote, ja pohjalla oli myös annos matematiikkaa, jota paljon harrastin”, professori Seppo Honkapohja erittelee motiivejaan valita aikoinaan taloustieteen opinnot.

Vuonna 1970 nuorukainen astui Helsingin yliopistoon, ja kahdessa vuodessa hän oli kansantaloustieteen maisteri. Oma ala löytyi oitis.

Taustalla oli kiintoisa lukioaika. Joensuulaisen lääkäriperheen kuopus sai 17-vuotiaana Kulttuurirahaston stipendin arvostettuun Atlantic Collegeen Walesissa. Siellä ei monia suomalaisia nähty – alkuvuosien koululaisista tunnetuimpia ovat Pentti Kouri ja Jorma Ollila.

Kaksi lukiovuotta opetti hänelle paljon – kieliä ja kansainvälistä kanssakäymistä, modernia opiskelua. ”Varhaisteininä olin suuntautunut luonnontieteisiin ja tähtitieteeseen, mutta Walesin collegessa aloin jo painottua yhteiskunta- ja talousaineisiin. Oli hyviä lukulistoja, tehtiin itsenäisesti esseitä, ja totta kai paljon antoi se, että meitä opiskeli siellä nuoria kaikkiaan 35:stä maasta”, Honkapohja valottaa.

Suomessa seura pysyi imponoivana. Honkapohja opiskeli ja ystävystyi muun muassa Sixten Korkmanin, Erkki Koskelan ja Jukka Pekkarisen kanssa, ja alan ykköshahmona hääri kansantaloustieteen professori Jouko Paunio.

”Tutkijalle paras mahdollinen ohjaaja oli Jouko Paunio. Hän myös kehotti, että menkää vuodeksi ulkomaille tutkijaksi, ja minäkin lähdin silloin Lontooseen.”

Yhteistyö Paunion kanssa kantoi hedelmää. He loivat tiiviin jatkokoulutusohjelman, johon pääsi kerrallaan 15 tutkijanalkua – ja jonka Yrjö Jahnssonin säätiö rahoitti. Sittemmin 1990–2000-luvuilla Erkki Koskela ja Honkapohja loihtivat uuden huippututkimusyksikön, josta putkahti monta taloustieteen väitöstä.

Honkapohja on niin ikään tehnyt kansainvälisistä kontakteista arkipäivää. Taloustieteemme suhteita maailman tutkimuspiireihin ei ole yhtä ahkerasti laajentanut kuin nobelisti Bengt Holmström.

Millaisia alueita professori itse tutkii mieluimmin?

”Kyllä se ykkösaiheeni on jo 35 vuotta ollut talousodotusten mallintaminen”, Honkapohja sanoo ja naurahtaa.

”Makrotasolla hallitsi kauan tietty rationaalinen teoria, joka on kovin jäykkä eikä pure yllättäviin kriiseihin lainkaan. Olen kehittänyt ’itseensä viittaavaa järjestelmää’, mallia, joka ottaa lukuun odotusten, ennusteiden ja tulevan reaalidatan yhteyden.”

Kriisejä riittää, ja joustaville sovelluksille on tarvetta.

”Tehokkaiksi ylistetyt rahoitusmarkkinat kärsivät romahduksen vuoden 2008 finanssi­kriisissä. Jäljelle jäi epävarmuutta ja peräti syvä käymistila, vaikka sitä eivät Chicagon koulukunnan edustajat ja eräät pankkiirit myöntäisikään.”

”Koronakriisi on toinen käypä esimerkki, jossa vanhat rationaaliset teoriat eivät auta.”

Honkapohja istui tukevasti eläkevirassa professorina Cambridgessä, mutta yhtäkkiä eteen avautui houkutteleva paikka: jäsenyys Suomen Pankin johtokunnassa. Hänet valittiin yksimielisesti, ja työ alkoi 2008.

Miten teoriaherralta sujui vaihto käytännön töihin? ”Totta kai oli tuttujakin teemoja. Eniten silti yllätti, miten no­peaa reagointia vaativaa ja suurta agendaa pankissa vedetään kaiken aikaa.”

Johtokunnassa olivat myös Pentti Hakkarainen, Sinikka Salo ja pääjohtaja Erkki Liikanen. Honkapohja vastasi lisäksi itselleen läheisestä tutkimusosastosta, jonka töistä koitui apua muun muassa vuoden 2008 kriisistä ulos pääsemiseksi.

Jos Snellmaninkadun graniittilinnassa ei enää tehdäkään rahapoliittisia ratkaisuja, Honkapohja näkee Suomen Pankin yhä tärkeässä vakautta edistävässä roolissa.

”Rahapolitiikan lopulliset päätökset syntyvät Frankfurtissa, Euroopan Keskuspankissa, mutta sen kokouksiin osallistuvaa pääjohtajaa briiffaa johtokunta ja talon muu asiantuntijakaarti.”

Seppo Honkapohja

Syntyi 1951 Helsingissä.

Ylioppilas 1970, Atlantic College, Wales. Valtiotieteen maisteri 1972 ja tohtori 1979, Helsingin yliopisto.

Yrjö Jahnssonin sää­tiön tutkimusjohtaja 1975–1986.

Vuosina 1987–2007 taloustieteen professorina Turussa, Helsingissä ja Cambridgessä (UK), ja akatemiaprofessorina. Vieraileva professori mm. Wienissä, Harvardissa ja Stanfordissa.

Suomen Pankin johtokunnan jäsen ja varapj. 2008–2017.

2019 alkaen eläkkeellä, ja Senior Fellow Aalto yliopistossa.

Tiedejulkaisuja erityisesti makro- ja rahataloudesta, satakunta artikkelia. Ohjannut 30 väitöskirjaa; tekijöistä seitsemän on professorina.

Academia Europaean (1990–), Suomalaisen tiedeakatemian (1991–), Econometric Societyn (1999–) ja European Economic Associationin (2004–) jäsen. Turun yliopiston kunniatohtori, 2010.

Yrjö Jahnssonin säätiön palkinto (2004) ja Helsingin yli­opiston hopeamitali.

Asuu Helsingissä, naimisissa, kaksi lasta, kolme lapsenlasta.

Täyttää sunnuntaina 7. maaliskuuta 70 vuotta.

Artikkeliin liittyviä aiheita