Italian pankeista voi paljastua tappiopommi, kun lyhennysvapaat loppuvat – Kuka sen maksaa? - Talous | HS.fi

Italian pankeista voi paljastua tappiopommi, kun lyhennysvapaat loppuvat – Kuka sen maksaa?

Italian pankit ovat siivonneet taseitaan tehokkaasti ja parantaneet vakavaraisuuttaan, mutta kukaan ei tiedä, mitä epidemia-ajan poikkeusjärjestelyjen alta lopulta paljastuu.

Kahden suurimman pankin eli Intesa Sanpaolon ja Unicreditin luottokannasta enää vähän yli neljä prosenttia on järjestämättömiä luottoja.­

8.3. 2:00 | Päivitetty 8.3. 8:36

Koko Euroopan finanssialalla on ollut keväästä asti iso huoli. Miten jo ennestään heikossa kunnossa olevat pankit kestävät koronepidemian aiheuttamat luottotappiot ja sijoitusmarkkinoiden romahduksen?

Huoli on kohdistunut erityisesti Italian suuren pankkisektorin tilaan. Epidemia kuritti rankasti Italiaa ja pahiten maan vauraimpia pohjoisia maakuntia.

Kaiken lisäksi eurovaltioiden valtiovarainministerit päättivät marraskuun lopussa aikaistaa pankkien yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisvastuuta alkamaan jo vuodesta 2022.

Päätös tarkoittaa, että ongelmapankkien uudelleenjärjestelyyn mahdollisesti tarvittavia varoja voidaan periä kaikilta euroalueen pankeilta.

Suomen finanssiala pelästyi. Pohjoisen hyvin hoidetut pankit pelkäävät joutuvansa heikosti asiansa hoitaneiden pankkien ongelmien maksajaksi. Finanssialan laskujen mukaan pankeille lankeavat ylimääräiset maksut voisivat olla enimmillään jopa kaksi miljardia euroa.

Miltä tilanne nyt näyttää? Paljastuuko Italian pankeista epidemian jäljiltä tappiopommi?

Ensin hyvät uutiset. Italian pankit näyttävät lukujen perusteella paljon terveemmiltä ja vakavaraisemmilta kuin vuosiin, paria murheenkryyniä lukuun ottamatta.

Saksalaisen luottoluokitusyhtiön Scope Ratingsin analyysin mukaan Italian pankkien järjestämättömien luottojen määrä väheni pelkästään viime vuonna noin kolmanneksella.

Pankkien taseita on siivottu Euroopan keskuspankin ohjauksessa jo vuosia. Muutos on dramaattinen.

Vielä viisi vuotta sitten peräti 18 prosenttia Italian pankkien luottokannasta oli lainoja, joita asiakkaat eivät pystyneet maksamaan sovitusti takaisin. Nyt kahden suurimman pankin eli Intesa Sanpaolon ja Unicreditin luottokannasta enää vähän yli neljä prosenttia on järjestämättömiä luottoja.

Luku on suomalaispankkeihin verrattuna yhä yli kaksinkertainen, mutta jo hyvin EKP:n asettaman viiden prosentin rajan alapuolella. Muidenkin suurten pankkien luvut ovat jo siedettäviä.

Pankit ovat päässeet eroon ongelmalainoista myymällä niitä ongelmaluottoihin erikoistuneille sijoittajille ja kirjaamalla tappiot.

Italian valtio on tässä myös auttanut. Esimerkiksi viisi vuotta sitten pelastetun Monte dei Paschi di Sienan eli MPS:n järjestämättömät luotot on suurelta osin siivottu valtion roskapankkiin. Koko MPS-pankki on myös valtion hallussa.

Hyvä uutinen on myös se, että pankkien vakavaraisuus on kohentunut roimasti ja ylittää isoimpien pankkien kohdalla minimivaatimukset jo runsaalla puskurilla. Etenkin isoimmat ja tehokkaimmat pankit ovat tehneet jopa kohtuullista tulosta viime vuosina.

Scope Ratingsin mukaan niiden vakavaraisuus parani viime vuonna selvästi myös pankkivalvojan määräämän osingonmaksukiellon takia.

Tämä oli pankkeja valvovan Euroopan keskuspankin tarkoituskin. Kun voittoja ei makseta omistajille osinkoina, ne säilyvät pankin omana pääomana ja kattavat mahdollisia tulevia tappioita.

Vakavaraisuus määritetään suhteessa pankin luotonannon ja sijoitustoiminnan riskeihin. Tässä suhteessa epidemian aikaiset poikkeustoimet ovat auttaneet. Kun valtiot takasivat yritysten lainoja, niiden riskipaino pankin vakavaraisuuslaskennassa pieneni, mikä parantaa automaattisesti vakavaraisuutta.

Intesa Sanpaolon niin sanottu ydinvakavaraisuussuhde nousi viime vuonna lähes 15 prosenttiin ja Unicreditin lähes 16 prosenttiin. Nordean vastaava luku oli vuoden lopussa 17,1 prosenttia.

Tässäkin suhteessa MPS-pankin tilanne näyttää yhä heikolta. Se teki viime vuonnakin tappiota ja ydinvakavaraisuus heikkeni runsaaseen 12 prosenttiin.

Italian pankkien vuodenvaihteen luvut eivät valitettavasti ole koko totuus. Scope Ratingsin mukaan pankkien luottokannasta lähes 17 prosenttia, yhteensä lähes 300 miljardin euron edestä luottoja hakeutui viime vuonna lyhennysvapaalle. Tammikuun lopussa lyhennysvapaan piirissä oli yhä 189 miljardia euroa lainoja.

Kukaan ei tiedä, mikä näiden laina-asiakkaiden todellinen taloustilanne on. Kuinka moni asiakas selviää lainoistaan, kun lyhennysvapaat loppuvat?

Pankit ovat itse olleet arvioissaan varsin optimistisia. Ne vetoavat siihen, että luottotappiot eivät ole kovin suuria niissä lainoissa, joiden lyhennysvapaat ovat jo loppuneet. Scope Ratingsin mukaan se on kuitenkin heikko perustelu.

Voidaan olettaa, että lyhennysvapaata ovat halunneet jatkaa pääsääntöisesti juuri ne asiakkaat, joilla on talousvaikeuksia.

Periaatteessa pankkien olisi pitänyt seurata ja raportoida tarkasti myös lyhennysvapaalla olevien asiakkaiden tilannetta, mutta käytännössä se on ollut vaikeaa. Kun lainoja ei lyhennetä, maksuvaikeudet eivät paljastu.

Lyhennysvapaat ovat Italiassa voimassa kesäkuun loppuun asti. Niitä on suhteessa enemmän pienemmillä paikallisesti toimivilla pankeilla kuin maan pankkijäteillä.

Pankkien pääomapuskurit voivat tulla tarpeeseen, kun lyhennysvapaiden kätkemät ongelmat paljastuvat ja pankkien luottotappiot mahdollisesti kasvavat.

Italian uusi pääministeri Mario Draghi on Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja.­

Euroopan keskuspankin asettamat osingonmaksurajoitukset kestävät syyskuun loppuun asti. Siihen mennessä Italiankin suurimmat koronapommit ovat toivottavasti paljastuneet.

Yhteisvastuun alkua pelkääviä Suomen pankkejakin ehkä hieman lohduttaa tieto, että puskureita on kuitenkin kasattu myös Italian omiin pankkeihin.

Paljon riippuu myös Italian uutta hallitusta vetävästä Mario Draghista ja hänen politiikkansa onnistumisesta. Maan pankeilla on yhä paljon Italian valtionlainoja taseissaan. Valtio on myös taannut kriisin aikana huomattavan määrän yrityslainoja niin kuin kaikissa muissakin Euroopan maissa.

Valtion lainakorkojen nousu tai valtion rahoitusaseman muu heikkeneminen heikentäisi myös pankkien tilannetta rajusti. Valtion ja pankkien kohtalot ovat edelleen hyvin riippuvaisia toisistaan, vaikka tämä kytkös oli finanssikriisin jälkeen tarkoitus purkaa.