Suomi velkaantuu huimaavaa vauhtia, ja samalla tutkimukseen ja kehitykseen käytettävän rahan osuus putoaa – taantuuko Suomi hikipajaksi? - Talous | HS.fi

Suomi velkaantuu huimaavaa vauhtia, ja samalla tutkimukseen ja kehitykseen käytettävän rahan osuus putoaa – taantuuko Suomi hikipajaksi?

Maailmanlaajuisesti vertailtuna Suomen tutkimus- ja kehitysmenojen suhde bruttokansantuotteeseen on keskimääräistä korkeampi. Osuus on kuitenkin pudonnut viime vuosina.

Suomen tutkimus- ja kehitysmenojen nostaminen neljään prosenttiin bkt:sta voi olla epärealistista, mutta asiantuntijat pitävät prosenttien sijaan tärkeämpänä sitä, että panostusten kasvattaminen toteutuu.­

9.3. 2:00 | Päivitetty 9.3. 11:51

Suomi etsii keinoja nousta ylös koronakriisin aiheuttamasta talousalhosta. Esimerkiksi elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) asettama talouden asiantuntijaryhmä patisti helmikuun lopussa Suomen valtiota lisäämään tutkimus- ja kehitysrahoitustaan tuntuvasti.

Hallituksella on ollut sama tavoite. Vuoden 2019 hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu nostaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan osuus bruttokansantuotteesta (bkt) neljään prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Asiantuntijaryhmän mielestä tämä tavoite on nyt tosissaan saatava täytäntöön valtion rahoituksen ajamana innovaatioiden lisäämiseksi ja tuottavuuden kasvun vauhdittamiseksi. Tavoite on kova, koska edes Suomen lempivertailumaat Ruotsi ja Saksa eivät ole vastaavissa luvuissa.

”Tavoite ei näillä näkymin ole realistinen, jos katsoo, miten tutkimus- ja kehitystoiminnan julkiset tuet ja yritysten t&k-menot ovat kehittyneet”, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimusjohtaja Heli Koski.

Vaikka neljään prosenttiin ei päästäisi, Koski pitää rahoituksen tason nostamista erittäin tärkeänä Suomen talouskasvun ja tuottavuuden kannalta. T&k-menojen supistuminen voi johtaa innovaatioiden, eli uusien palvelujen ja tuotteiden kehittämisen vähenemiseen sekä pitkällä aikavälillä rakenteellisen muutoksen hidastumiseen ja kansainvälisen kilpailukyvyn heikkenemiseen.

Kun innovaatiot ja uutta luovat yritykset vähenevät, myös kansainvälisten sijoittajien ja osaavimpien työntekijöiden houkuttelu Suomeen vaikeutuu.

”On hyvä asettaa tavoitteet korkealle, vaikka niitä ei saavuttaisikaan alkuperäisessä aikataulussa. T&k-toiminnan lisääminen on koulutuksen ja koulutetun työvoiman maahanmuuton edistämisen lisäksi melkein ainoita keinoja, joilla voi lisätä kasvua ja kasvattaa tuottavuutta. Sillä luodaan hyvinvointia, siksi panostukset ovat tärkeitä”, Koski sanoo.

Myös Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) ekonomisti Sanna Kurronen kuvailee tavoitetta todella kunnianhimoiseksi.

”Suomen kaltaisessa maassa pitäisi pyrkiä sitä kohti, että saataisiin enemmän tuottavuuden kasvua. Tutkitusti panostukset tutkimukseen ja kehitykseen ovat yksi ajuri tässä”, Kurronen sanoo.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista pitää kirjaa Tilastokeskus, jonka mukaan t&k-menot kasvoivat toissa vuonna kaikilla sektoreilla 277 miljoonaa euroa edellisvuodesta eli yhteensä yli 6,7 miljardiin euroon. Viime vuoden tilastoja ei ole saatavilla, mutta syksyllä summan arvioitiin kasvavan yli 6,8 miljardiin euroon.

Yritysten osuus t&k-menoista oli 66 prosenttia. Kotimaiset yritykset myös rahoittavat t&k-menoista eniten, toissa vuonna 53 prosenttia.

Kosken mukaan t&k-menojen kasvattamiseksi tarvitaan sekä julkisen sektorin panostuksia että yksityistä rahaa.

”Tärkeää on myös rahoituksen kohdistaminen. Pelkkä menojen kasvattaminen ei riitä, vaan siitä täytyy syntyä tuottavuutta ja kasvua”, Koski sanoo.

Kurronen on yhtä mieltä työryhmän kanssa siitä, että julkisia panostuksia tarvitaan nykyistä enemmän. Hän korostaa sitä, että yrityksistä on saatava myös oma lisänsä menoihin.

”Yritykset tarvitsevat vähän apua siihen, koska osa t&k-panostusten hyödyistä valuu muille. Siihen siis sisältyy riskejä. Julkisen sektorin osallistuminen on hyvä keino edistää innovaatioita yrityksissä”, Kurronen sanoo.

Julkinen sektori vastaa yhdeksästä prosentista menoista, mutta rahoituksessa valtionhallinnon ja muiden julkisten laitosten osuus on liki kolmannes. Korkeakoulusektorin eli yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistollisten sairaaloiden merkitys rahoittajana on prosentti. Menoista korkeakoulujen osuus on noin neljännes.

Ulkomaisten rahoittajien osuus on 15 prosenttia ja yksityisen voittoa tavoittelemattoman toiminnan vajaa kaksi prosenttia.

Tilastokeskuksen t&k-menot kuvaavat tutkimukseen sekä tuote- ja prosessikehittämiseen käytettyjä resursseja. Tilastokeskus sisällyttää toimintaan perustutkimuksen, soveltavan tutkimuksen ja kehittämistyön.

Maailmanlaajuisesti vertailtuna Suomen t&k-menojen suhde bruttokansantuotteeseen on keskimääräistä korkeampi. Taso on viime vuosina ollut alle kolmessa prosentissa.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) keräämien tietojen mukaan sen jäsenmaista yli neljän prosentin osuuteen ovat päässeet 2000-luvulla vain Etelä-Korea ja Israel. Euroopan unionin maista korkein osuus oli Ruotsin 3,3 prosenttia vuonna 2018.

Ruotsi ja Suomi ovat olleet tutkimusmenoissa samalla viivalla vielä vuonna 2014, mutta sen jälkeen Suomen menot supistuivat ja Ruotsin tasainen kehitys vei maan menot ohi Suomen.

Vuonna 2018 yli kolmen prosentin pääsivät myös Saksa, Tanska ja Itävalta. Suomen osuus oli 2,8 prosenttia.

Etla kertoi helmikuussa käynnistävänsä tutkimushankkeen liittyen tutkimus- ja kehitystoiminnan verokannustimiin. Hanketta vetävän Kosken mukaan useimmissa OECD-maissa on käytössä tutkimus- ja kehitystoimintaan liittyviä verovähennyksiä. Suomessa vastaavaa järjestelyä ei ole.

”Verokannustimet on nähty kansainvälisissä tutkimuksissa hyvänä keinona lisätä innovaatioita”, Koski sanoo.

Kosken mukaan t&k-panostukset voivat kasvattaa tuottavuutta nopeastikin.

”Esimerkiksi digitaalisissa palveluissa on potentiaalia sille, että vaikka panostukset saattavat alussa olla mittavat, voi arvonlisän nousu ja tuottavuuden kasvu olla todella nopeaa”, Koski sanoo.

Rahoituksen taso nousi Suomessa välillä jyrkästikin 1990-luvun alusta finanssikriisin aikoihin asti, jolloin käytiin lähellä neljää prosenttia. Finanssikriisin aikaan vuonna 2009 Suomen tutkimusmenojen osuus bkt:sta oli suurimmillaan yli 3,7 prosentissa. Sen jälkeen menojen osuus kääntyi vuosiksi laskuun, joka taittui vuonna 2017.

”Heikentynyt kilpailukyky on vähentänyt suomalaisyritysten tahtoa panostaa t&k-toimintaan finanssikriisin aikana ja sen jälkeen”, Kurronen sanoo.

Talouden asiantuntijatyöryhmä esitteli ehdotuksensa yritysten kasvuun ja menestymiseen koronakriisissä ja kriisistä elpymiseen helmikuun loppupuolella.

Raportin mukaan neljän prosentin tavoitteen saavuttaminen on mahdollista, jos julkisen sektorin t&k-rahoitus suhteessa bkt:hen nousee 1,2 prosenttiin vuonna 2030. Rahoituksen täytyy raportin mukaan suuntautua yrityksiin, tutkimuslaitoksiin ja korkeakouluihin.

Ryhmän puheenjohtaja Pekka Ala-Pietilä sanoi raportin julkistamisen yhteydessä, että osuuden kasvattaminen vaatii vähän yli viiden prosentin vuotuista, reaalista kasvua julkisen puolen t&k-rahoituksessa.

”Euromääräisesti rahoitus kasvaisi keskimääräisesti käyvin hinnoin 190 miljoonaa euroa vuodessa ja kiintein hinnoin 145 miljoonaa euroa vuodessa”, Ala-Pietilä kertoo.

Vertailun vuoksi Ala-Pietilä totesi työryhmän laskeneen, että viime vuonna Suomi velkaantui 380 miljoonan euron viikkovauhdilla.